Julita on kohdannut vertaisensa vastustajan. Poni ei pelkää pyöriä, sateenvarjoja, autoja, rekkoja, busseja, pressuja, lastenvaunuja, puiden kaatamista, moottoripyöriä, polkupyöriä, koiria, lintuja eikä mitään muutakaan tavallista tai epätavallista pienen ponin elämässä. Sen sijaan niinkin tavallinen asia kuin hyvin hitaasti virtaava vesi yllätti tänään kokeneen maastoponin. Julihan voi hukkua 20 cm syvään puroon!Käytiin siis tänään maastoilemassa pitkästä aikaa ja kierrettiin lempireittini, joka kulkee puron varrella ja koostuu loivista ylä-ja alamäistä harvahkon metsikön keskellä. Nyt kun ensimmäistä kertaa rohkaisin ponia käymään lähempänä vettä sain suostutella sitä pitkään ratsailta ja lopulta ihan maastakäsin. Poni jumittui paikoilleen rinteeseen ja mulkoili vain pahasti, kun yritin saada sitä astumaan muutaman askeleen lähemmäs lähes paikoillaan seisovaa vettä. Minä kun luulin että Juli voisi nauttia uittamisesta! Lopulta sain kaverin suostuteltua noin puolen metrin päähän, jolloin se sai kehuja ja luvan napsia puiden oksia syötäväksi.
Laiskojen ravipätkien rohkaisemana päätin kokeilla myös laukkaa, mitä otettiin varmaan hurjat kolme askelta. Laukkapohkeiden jälkeen poni lyheni ja kasvoi varmaan puolisen metriä korkeutta - tunsin kuinka se keräsi takajalkoja allensa pukittamista varten. Muutaman askeleen jälkeen hidastin jo raviin, ettei poni ehdi saada ylivaltaa, vaan tottuu taas siihen, että maastossakin voidaan laukata hallitusti vaikka onkin kevät. Ehkä ensi kerralla otetaan kaksi lyhyttä laukkapätkää tai muutama askel enemmän. ;)
Oikeen kiva teksti, ja kivempiä on myös nuo aiemmat!
VastaaPoistaIte kun taluttelen omaa haffutammaani, niin kyllä alkaa kismittää, kun poni ei vaan suostu liikkumaan, vaikka mitä yrittää. Siinä tuntee ittensä aika avuttomaksi... :D
Hyvä teksti, ootan oikeesti joka päivä näit pitempiä kuvallisia tekstejä, koska sun blogia on niin mielenkiintosta seurata :DD
VastaaPoista