Rajoja koettelemalla saa selville kuinka pitkälle on mahdollista päästä.

Ajatuksiani varusteettomasta ratsastuksesta. "Se on vastuutonta ja huonoa esimerkkiä muille. Ei sellaista voi harrastaa ratsastuskoulussa." Näinkö asia on?

Lähtökohta on, että hevonen on täysin avuillani ja luottamus on molemminpuoleinen. Kun nämä asiat on kunnossa, ei varusteeton ratsastus mielestäni eroa varusteellisesta. Hevonen voi yhä säikähtää ja halutessaan ryöstää, mutta niin voi hevonen tehdä myös kuolaimet suussaan. Kuolaimet eivät pelasta hevosta sen enempää kuin ratsastajaakaan, mikäli toiselta menee tasapaino. Hevonen harvemmin menettää tasapainoaan, etenkään kun ihminen ei voi sitä riistää repimällä mielettömästi suusta. Ratsastajia taas tipahtelee aina silloin tällöin ja se on osa ratsastusharrastusta. Turvallisuuden kannalta en siis näe varusteettomassa ratsastuksessa ongelmaa niin kauan, kun kentällä ei ole samaan aikaan muita hevosia ja hevonen todella toimii ratsastajan avuilla. Hevosen varusteiden jäädessä pois ei ratsastajan varusteiden tulisi seurata mukana. Päinvastoin, itse puen päälleni turvaliivin herkemmin kun hevosella ei ole selässään satulaa. Varusteeton toimiva hevonen ratsastajan alla viestii toimivasta yhteistyöstä, kun taas varusteeton ratsastaja viestii tyhmyydestä ja vastuuttomuudesta.

Varusteeton ratsastusko on huonon esimerkin näyttämistä? Mikä halukkaasti ja avuilla toimivasta hevosesta tekee huonon esimerkin? Hevosta ei hallita kuolaimella, kannuksella, apuohjilla tai raipalla. Se liikkuu omasta tahdostaan ratsastajan oikeiden painoapujen alla. Tämäkö on huonompi esimerkki kuin gramaaneilla ruttuun rullattu hevonen, jota hallitaan apuvälineillä, tai hevosen silmitön rankaiseminen ratsastajan virheistä? Kumpaakin on nähtävissä myös ratsastuskouluissa. Se, että joku kykenee ratsastamaan hevosellaan varusteitta, ei tarkoita että kaikkea täytyy yrittää itse perässä. Esimerkiksi nämä ratsastuskoulujen oppilaat näkevät myös estetunneilla hevosten hyppäävän isoja esteitä ja kouluratsastajien käyttävän pitkää kouluraippaa. Terve järki kuitenkin estää suurimpaa osaa kiipeämästä pitkän piiskan kanssa shetlanninponin selkään ja yrittämään metrisen esteen hyppäämistä, kun taustalla on vain alkeiskurssi.

Varusteetonta ratsastusta ei voi harrastaa ratsastuskoulussa. Miksei voisi? Mielestäni se on jotain mistä voi olla ylpeä. Ratsastuksessa on keskitytty oikeaan apujenkäyttöön, sillä hevonen toimii ratsastajan alla myös varusteitta. Eikö tämä ole juuri se, mihin etenkin ratsastuskouluissa tulisi pyrkiä? Oikeanlaiseen ratsastukseen, oikeaan apujen käyttöön. En sano, että tuntiratsastajia tulisi tähän rohkaista, mutten näe syytä siihen, mikseikö yksityiset harrastajat voisi varusteitta ratsastaa. Tulisiko tätä luottamusta ja kuuliaisuutta korostavaa ratsastusta harrastaa vain piilossa yksityistallien uumenissa, mieluiten vielä metsän keskellä?

Mulle henkilökohtaisesti on mielettömän tärkeää tietää, että olen pystynyt solmimaan niin luotettavan suhteen hevoseen, että kykenen halutessani ratsastamaan sillä myös varusteitta. En kannata pelkkää "luomuratsastusta", vaan käytän myös kaikkia hevosen varusteita ja tarvittaessa myös apuohjia. Eikö kuitenkin kaiken ratsastuksen tulisi perustua luottamukseen, oikeaoppisuuteen sekä kumppanuuteen hevosen kanssa? Muutenhan hevosesta tulee mopon kaltainen urheiluväline tai väkisin alistettu eläin, jonka hallitsemiseen ihminen tarvitsee omien apujensa korjaamiseksi yhä vahvempia voimakeinoja.

Pyrkivätkö aloittelevat ratsastajat nykyään rollkur -tyyppiseen hevosen kaulan kaksintaittamiseen keinolla millä hyvänsä, vai rehelliseen hevosen ehdoilla tapahtuvaan ratsastukseen, jolla voidaan ratsastajan hallitessa kehonsa saavuttaa muun muassa hevosen oikea muoto ja eteenpäinpyrkimys? Kumpaan heitä pitäisikään rohkaista, mikä olikaan huonoa esimerkkiä ja sopimatonta ratsastuskouluoppilaiden silmille?



Tekstini ei ole tuotosta mistään tietystä kommentista tai kenenkään yksittäisen ihmisen mielipiteestä tai myöskään mistään tietystä ratsastuskoulusta, vaan se on yleistä pohdintaa, joka on syntynyt ajan saatossa esiin tulleista arvoista ja mielipiteistä niin ratsastuskouluissa kuin muissakin hevospiireissä.
Alla vielä video Shilas- haflingerista, joka on inspiroinut mua hurjasti.