PS! Ensilumi tuli! Ja meni, suli pois jo:( |
Ihanaa, pääsin kuin pääsinkin vihdoin taas Juli-ponin selkään! :) On ollut ihan hirvittävä ikävä kaveria, kun en ole moneen kuukauteen päässyt tekemään sen kanssa mitään ylimääräistä. Olen käynyt vain harjailemassa ja selvittämässä paksua ja takkuuntuvaa häntää. Viime kuussa toki taluttelin vielä erityisryhmien tunnilla, mutta nekin kurssit loppuivat marraskuussa.
Julilla on viime vuosina alkanut nousta pakkanen aina päähän. Taisi olla 2008, kun Juli ensimmäisen kerran meni sekaisin talven tulosta ja alkoi energiapiikeissään pukitella ratsastajia alas. Energiakohtaukset on menneet aina parissa viikossa ohi, minkä jälkeen tamma on ollut ihan normaali ja varma ratsastaa. Juli on taas pari viime viikkoa ollut kuulemma reippaampi ja saanut niin isoja kuin pieniäkin ratsastajia maastoutettua. Tiedä sitten oliko se syynä rataharjoitusten osallistujakatoon - tänään oli taas rataesteharjoitukset joihin ei ollut ilmoittautunut yhden yhtä ratsastajaa Julin kanssa. Pääsin siis itse ratsastamaan Julilla pitkästä aikaa, jee!
Estekorkeus oli 50-60 cm ja rata oli yksinkertainen ja helppo ratsastaa. Ei kamalan hankalia käännöksiä eikä erikoisesteitä ollenkaan. Verkassa Juli oli tosi reipas, vaikkakin normaalia itsepäisempi. Poni liikkui tosi hyvin eteen, mutta jäi helposti jumittamaan muiden heppojen lähelle ja kasvatti kavioistaan juuret maneesin pohjaan. Suunnitelma ponin pukittamisen välttämiseksi toimi: Tein alkuun paljon siirtymisiä ja pyysin ponia reippaampaan raviin vain kun se sai liikkua toisen ponin perässä. Näin se ei koe tarvetta vinkaista ja suutuspäissään lähteä kiitämään toiselle puolelle maneesia kaverin luo. Laukkaa oli tarkoitus ottaa vasta verkkaesteelle mennessä, mutta onnistuttiin laukkaamaan pitkä sivu ilman pukkeja, kun ponilla ei ollut tilaa singahtaa muualle ja ponin ajatukset olivat vain edellä menevän hepan perässä pysymisessä.
Verkkahypyt menikin tosi hyvin, Juli eteni reippaasti ja hyppäsi hyvin ja hyvistä paikoista. Poni sai suunnattua pöllöilyenergiansa hyppäämiseen. Kokemuksesta voin sanoa, että pöllöilypäivänä reippaan laukan pyytämistä ei kannata tehdä ilman, että poni on lukinnut esteen kohteekseen. Silloin vauhti keskittyy esteen ylittämiseen, eikä peräpään heittämiseen.
Lopputulokseen olen todella tyytyväinen - ponin väsähtämiselle ei voi mitään. Selvittiin ilman pukkeja, tippumista ja pudotuksia ja kiellotkin johtui vain vauhdin puutteesta, joten valitettavaa ei ole :) Olipahan ainakin parannusta viime kertaan, kun 6 kiellon jälkeen poni maastoutti mut kaaressa ;)
Julin ylitsepääsemätön jumitus ja juurien kasvatus. |
Joo oli se kamera kyl aika erikoinen tapaus! :D Ja tuli hyvä hikitreeni samal ;)) Mut hienosti meni teillä!
VastaaPoista