Joulukalenteri #23

Mietin tässä eräänä päivänä, että mitäköhän istunnalleni on tapahtunut viimeisimmän vuoden aikana, kun en ole enää ratsastanut säännöllisesti opetuksessa. Keräsin muutamia vanhempia kuvia ja vertasin niitä uudempiin. Tässä postauksessa on kuvia ja omat mielipiteet niistä, nyt myös lukijat saatte ihan luvan kanssa arvostella niin paljon kuin mieli tekee ;) Yleensä en arvosta "puskista huutelua" ja arvostelua kuvien perusteella, etenkään harrastuspohjaisessa blogissa jossa pääasia on ollut kaikki muu paitsi neuvojen ja kommenttien hakeminen. Nyt saa kuitenkin kommentoida ja korjata niin paljon kuin tahtoo ;) Suurimman osan virheistäni myös tiedostan ja pyrin niihin kiinnittämään huomiota ratsastaessani.







Tämä kuva on muistaakseni pari vuotta vanha ja se kuvastaa kyllä vallan mainiosti sitä asentoa, jossa usein ratsastin. Usein menin liian lyhyillä jalustimilla (esteryhmässä kun ratsastin ja totuin ratsastamaan lyhkäisillä..) ja näinollen polvi meni koukkuun ja käytin pohjetta väärään kohtaan, liian taakse. Myös kantapäät nousivat helposti ylös ja kädet valuivat eteen ja nyrkit kääntyivät sisälle.

 Nykyään olen oppinut ratsastamaan jo pidemmillä jalustimilla, joten jalkakin pysyy paremmin satulavyön kohdalla ja vaikuttaa näin oikeassa kohtaa juuri vyön takana esimerkiksi väistöissä. Nyrkit on kääntyneet jo pystyyn, tosin ne kaatuvat vielä liikaa eteenpäin. Selkä pysyy myös paremmin suorana kuin aikaisemmin, mutta katse jää aikaisempaa helpommin ponin korviin.





Laukassa on tapahtunut ehkä suurin muutos mun istunnassa. Pitkään laukkatyöskentely oli tunneilla olematonta ja sen pitkän sivun aikana sitä keskittyi vain pysymään kyydissä ja pitämään ponin liikkeellä. Kantapäät nousivat korviin, polvi koukistui satulan siiven yli, ohjat roikkuivat ties missä ja istunta ajoi hevosta eteen.
Paino meni myös eteen ja könötys oli kamala.





Nykyään istun jo paremmin pystyssä myös laukassa ja jalkakin pysyy edessä. Kantapää on aikaisempaa paremmin alhaalla, mutta varpaat kääntyy harmittavaisesti ulospäin. Jännitän ilmeisesti pohjetta, kun se pitäisi oppia päästämään rennoksi jotta varpaatkin voisi osoittaa menosuuntaan. Könötyksestä olen myös jonkin verran päässyt eroon, tosin en ihan kokonaan vieläkään. Laukassa pystyn kuitenkin työskentelemään aikaisempaa paremmin ja muistan myös rentoutua.

Kun aloitin hyppäämisen, oli esteistuntani aivan järkyttävä. Nojasin suorana tikkuna eteenpäin ponin kaulalle, jolloin paino oli aivan liikaa edessä esteen kokoon nähden ja jalat nousivat kohti ponin lautasia. Esimerkkikuvassa ohjat on normaalia paremmin kädessä, kun usein heitin ohjat lähes kokonaan pois hypyissä ja jätin ponin yksin esteen eteen.

Estevalmennusryhmässä ratsastaessani olin suhteellisen tyytyväinen esteistuntaani, mutta pitkän hyppytauon jälkeen istunta on mennyt taas alamäkeen. Pitäisi vain päästä hyppäämään useammin, edes jotain pieniä kavaletteja joilla treenata istuntaa. Nykyään ohjat ainakin pysyy paremmin kädessä ja katse on menosuunnassa, eikä esteessä. Jalka ei pysy vieläkään tarpeeksi edessä ja taas kerran ne ulospäin pilkistävät varpaat polttavat verkkokalvojani kun katselen estekuvia..
Tähän kohtaan on kuitenkin puolusteltava, että tämä kuva on viime kesältä, jolloin ratsastin ensimmäistä kertaa kuukauteen kun jalkani oli leikattu. Vasen jalka oli vielä todella heikko, kun en ollut käyttänyt sen lihaksia oikeastaan ollenkaan muutamaan viikkoon.