Joulukalenteri #15

Etenkin ratsastuskouluissa aina painotetaan, että hyväksi ratsastajaksi oppii ratsastamalla mahdollisimman paljon erilaisia hevosia. Pitkään sodin tuota ajatusta vastaan ja olin sitä mieltä, että kehitys on nopeampaa kun pääsee kehittymään sen yhden ja saman ponin kanssa, jonka oppii tuntemaan. Nyt kun kuitenkin jäin miettimään asiaa, niin olenhan minä oppinut paljonkin eri hevosilta. Toisaalta minua opettaneita hevosia ajatellessani ei tule mieleen yhtään sellaista, jolla olisin ratsastanut vain kerran tai kaksi. Eli oma johtopäätökseni on jotakin näiden kahden ajatuksen väliltä. Erilaiset hevoset opettavat ratsastajaa, mutta eniten oppii silloin, kun jo vähän tuntee opettajaansa.

Tässä muutamia erilaisia hevosia, jotka ovat opettaneet minua vuosien varrella. :)

 Asta opetti mulle miten ratsastaa määrätietoisesti suurta ja vahvaa hevosta. Olin Astan selkään tosi pieni ja se oli paitsi suuri ja vahva, myös hankala ratsastaa etenkin esteillä. Tämän hevosen kanssa opin käyttämään koko kehoani, kun pelkkä ohjassa roikkuminen ei riittänyt pidätteeksi tai saanut hevosta kääntymään esteen jälkeen oikeaan suuntaan.

Winnie on ollut viime aikoina paras opettajani. Tämän tamman kanssa olen oppinut määrätietoisuuden tärkeyden sekä maastakäsintyöskentelyn merkityksen. Mitä enemmän tein juttuja maasta, sen paremmin poni toimi myös selästä kun opittiin tuntemaan toisiamme. Winnie on korostanut myös sen merkitystä, että ratsastaja ottaa tilanteista vastuun ja näi nollen rohkaisee hevosta.

 Pieni ja pyöreä Penni- shettis opetti mulle vasta kun tulin täysi-ikäiseksi, että pienilläkin poneilla voi oikeasti ratsastaa. Shettikset ei ole vain alkeiskurssien poneja, joille yksi pamautus kylkiin tarkoittaa liikkeelle ja kaksi raviin. Penniä olen ratsastanut kuten mitä tahansa muitakin hevosia ja poneja. Lisäksi Penni saa pointsit kympin käytöksestään! Se on aivan pomminvarma poni ja kilttikin vielä. Pieni omistajatyttö saa olla iloinen kultaisesta ponistaan :)

 Pojun kanssa opin sen, ettei ratsastus suju aina vain ratsastajan säännöillä. Pojun kanssa jouduin kiinnittämään tosi paljon huomiota poniin itseensä - mitä herkkä poni kestää ja mitä sen kanssa pystyy tekemään. Pojun sairastelu on muistuttanut myös siitä hevostelun puolesta, jota en ratsastuskoulussa joutunut usein kohtaamaan. Kun poni on kipeä, ei sillä voi ratsastaa, mutta siitä täytyy huolehtia jotta se tulisi kuntoon. Toisaalta ponista huolehtiminen sen sairaspäivinä syvensi suhdetta poniin tosi paljon, mistä olen iloinen.

 Julita on opettanut mulle pitkäjänteisyyttä. Se ei koskaan ole ollut mikään helmi ratsastaa, mutta aina olen jaksanut yrittää. Olen oppinut myös vaatimaan hevoselta, joka vaikuttaa laiskalta ja tahmealta. Olen tosissani oikein ratsastanut Julitaa vasta muutaman vuoden ja se on ollut oikeasti todella mukava ratsastaa! Julin kanssa ollaan varmasti myös päästy opettamaan muille, että sinnikkyys palkitaan :)

Maara on pikkuruinen poni, jolla menin paljon tunneilla muutama vuosi takaperin. Tamma oli ihan mielettömän herkkä ja reipas, minkä vuoksi opinkin ratsastamaan enemmän istunnalla ja pehmeällä kädellä.  Nykyään Maara on kuin toinen poni, käykää kurkkaamassa Maaran ja omistajansa Suvin blogia! :)

 Pipsu eli "Börje" on ex- ravuri suokki, jota vihasin ensimmäiset viikot joina jouduin sillä tunneilla ratsastamaan. Tamma juoksi alta, painoi kädelle eikä kuunnellut pidätteitä. Esteillä se kaahotti niin että pelkäsin henkeni puolesta.Lopulta kuitenkin yhteistyö alkoi sujua ja opin ratsastamaan kuumaa hevosta, joka ei loppujen lopuksi enää ollutkaan niin kuuma. Pipsun kanssa pääsin oikeastaan ensimmäistä kertaa hyppäämään kunnolla. Käytiin kääntymässä myös mun ensimmäisissä (ja varmaan viimeisissä kunnollisissa ;)) ) ulkopuolisissa kisoissakin.


Bellman oli pyöreä ja tahmea poniruuna, jolla menin pienempänä aika paljon. Silloin tykkäsin ponista, kun olin mieltynyt laiskoihin poneihin, jotka eivät sinkoilleet turhaan mihinkään suuntaan ja nostivat sen kahden askeleen laukkapätkän kun lähti laukkatehtävään toisen hepan perässä.  Kun vanhempana jouduin esteryhmässä vielä menemään ponilla muiden heppojen sairastaessa, en voinut sietää ponia. Kirosin itsekseni sitä, että olen niin pieni että olen ryhmän ainoa, joka sillä voi ratsastaa. Bellman kuitenkin opetti ettei saa luovuttaa ja että hankalaakin ponia pitää ja voi ratsastaa niin, että homma alkaa toimia. Noiden muutaman estetunnin aikana ponista kuoriutuikin oikea esteponi, mitä se ei ollut aikaisemmin tuonut itsestään esiin mennessään pienten lasten tunneilla.

 Monica on toinen niistä hepoista, joka ei opettanut minulle niinkään ratsastusta, vaan hevosmiestaitoja. Hoidin tätä suurta tammaa noin vuoden verran, mutta kävin sen selässä ehkä kahdesti. En edes muista miksi alunperin aloin hoitaa tätä hevosta, muistan vain että aluksi aina jännitin sen harjaamista. Monica oli vähän äkäinen ja potkimaan taipuvainen. Tämän kaverin kanssa opin ensimmäistä kertaa käsittelemään vähän hankalampaa hevosta ja myös komentamaan sitä, vaikka olinkin itse pieni ja kokematonkin vielä.

Nuppua muistelen vieläkin lämmöllä. Hän oli 4 vuotias tullessaan Metsäkylään kun sain tamman hoitohepakseni. Nuppu oli hirmu sympaattinen, ihan vähän Winnien kaltainen sosiaalisuutensa osalta. Tunneilla se oli kuitenkin aivan paniikissa, eikä pärjännyt millään monen muun hevosen kanssa samassa maneesissa. Muistan miten tamman maha meni löysälle jo siitä, kun minä tuttuna hoitajana laitoin sille varusteet päälle ratsastajaa varten. Tunneilla se rauhoittui vähän, kun kävelin sen vierellä. Nupun kanssa opin ensimmäisen kerran siitä luottamuksesta, mikä ihmisen ja hevosen välillä pitäisi olla.
Nykyään Nuppu on yksityisenä matkaratsastusheppana aivan ihanalla omistajalla. Turkulaiset ovat saattaneet törmätäkkin Nuppuun tai ainakin lukea hänestä lehdissä. Nupulla ja omistajalla kun on tapana tehdä kävelyretkiä aivan Turun keskustaan :) On ollut ihana nähdä miten hevonen on muuttunut aivan täydellisesti päästyään juuri oikeanlaiselle omistajalle. Se tekee myös juuri sille täydellistä työtä - se ei ikinä olisi kuulunut ratsastuskouluun uraa kiertämään.