Yksityistunnilla Skotlannissa

Skotlannin reissua suunnitellessamme ystäväni suositteli vaelluksen lisäksi yksityistuntia samalta tallillta, jonne olimme menossa vaellukselle. Vajaan vuoden Saint Andrewsissa asuneena ystävä oli ehtinyt kiertää jo useamman ratsastuskoulun ja löytänyt Kilconquhar Castle Equestrian Centeristä itselleen parhaiten sopivan tallin.

Koska talli oli vain noin vartin ajomatkan päässä ystävien luota, varattiin minulle myös yksityistunti torstai aamulle. Yksityistunnit ovat kyseisellä tallilla suhteellisen halpoja, vain 20 puntaa. 4 hengen ryhmätunnista taas saa pulittaa 15 puntaa, joten hintaero yksityistuntiin ei ole kovin kummoinen. Suomen hinnoissa yksityistunti vastaa noin 30 euroa, mikä taas on ainakin Turun seudulla varsin yleinen hinta 8 hengen ryhmätunnista.

Tiistain vaelluksen jälkeen minulta kysyttiin toiveita torstain ratsun suhteen ja tottakai toivoin ponia. Mahdollisimman pikkuista ja suloista ponia. Opettaja ei varsinaisesti ilahtunut toiveestani, sillä hän oli kuullut huhupuhetta, että osaisin ihan oikeasti vähän ratsastaakin, eikä tallin ponit ole erityisen korkealle koulutettuja. Opettaja tahtoisi antaa hieman isomman ja haastavamman, mutta myös osaavamman hevosen. Tosin tarjottiinpa minulle lopulta poniakin; nuorta, juuri ratsutettua oria joka kuulemma hyppää vaikka pieniä taloja. Orilta kuulemma puuttuu estekuski ja kilpailija... Matkavakuutuksen ja turvaliivin puutteessa päädyin kuitenkin hyväksymään tarjouksen isommasta ruunasta, Ushista.

Ushi oli melko saman kokoinen kuin Harri, ehkä hieman korkeampi mutta rungoltaan kapoisempi. Alkuverryttelyssä askellajit oli kaikkea muuta kuin mukavat ja helpot istua; jouduin nöyrtymään ja lyhentämään jalustimia, jotta pysyin siedettävästi kyydissä. Pitkin ohjin tehdyn alkuverryttelyn jälkeen meno helpottui, kun pääsin hallitsemaan enemmän hevosen liikettä.

Tehtiin tunnilla monipuolisesti erilaisia juttuja; ensin askeleenpidennyksiä, ympyröitä ja siirtymisiä, myöhemmin etuosankäännöksiä, keskiravia, keskilaukkaa ja laukanvaihtoja ravin kautta kolmikaarisella. Vähitellen pääsin hieman jyvälle hevosesta ja hetkittäin se tuntui varsin kivalta! Opettajakin vaikutti ihan tyytyväiseltä ja sain ohjeiden lisäksi myös kehuja.

Lopputunnista opettaja kysäisi, että olenko myös hypännyt paljon. Totesin hypänneeni poneilla, en mitenkään ihan hirvittävästi. Ei kuitenkaan aikaakaan kun kentän toiselle pitkälle sivulle oli kasattu este - ensin pikkuinen ristikko, joka kierros kierrokselta nousi suuremmaksi. Viimeisillä hypyillä esteen korkeus lähenteli jo metriä. Tuntuipas muuten hassulta hypätä näinkin isolla hevosella! Este näytti ja tuntui paljon pienemmältä, kun hevosella oli niin pitkät jalat ja suuri laukka, jolla se tuntui vain astuvan isommankin esteen yli.

Loppukommenttina sain kehuja siististä ratsastuksesta. Tunti sujui oikein hyvin siihen nähden, että alla oli isoliikkeinen ja hyvin erilainen hevonen kuin Harri ja lisäksi opettaja oli vieras. Hyviä pätkiä ja kehityskelpoista ratsastusta! Loppukäynneille pääsin vielä kävelemään ihan itsekseni tallialueelle. Yksityistunti oli ehdottomasti kokemuksen arvoinen ja hinta-laatusuhteeltaan erinomainen. Yllätyin kuinka hyvin pysyin kärryillä opetuksessa englanniksi, vaikka kuvittelin ratsastussanastoni olevan aivan olematon. Viestit meni kuitenkin perille, jos ei suoraan niin pienen selittämisen kautta. :)