Jo kolmas voitto peräkkäin!

Lauantaina Aksun kotitallilla oli ratsastusseura Ruskon 1-tason estekilpailut, joihin lähdettiin ponin kanssa loikkimaan 60 ja 80 cm luokat. Päivä oli kesän ensimmäinen oikeasti lämmin päivä - enkös onnistunutkin polttamaan aamupäivän aikana käsivarteni oikein mukavasti...

Porottava aurinko oli kuivattanut kentän niin, että se pöllysi jonkin verran ja oli paljon upottavampi ja raskaampi hevoselle kuin se olisi ollut kosteana. Päädyin verkkaamaan ponin ensimmäiseen luokkaan erittäin lyhyen kaavan mukaan ottaen mahdollisimman vähän ravia ja laukkaa ja hyppäämällä vain yhdet verryttelyhypyt pystylle ja okserille.

Radalla Aksu ei oikein syttynyt. Se kyllä liikkui eteenpäin ja teki ihan kivoja hyppyjä, kääntyi avuista ja reagoi, mutta aktiivisuus puuttui laukasta kokonaan eikä poni oikein imenyt esteille. Hitaasta temmosta johtuen vitosesteelle tultiin askeleen verran liian lähelle ja harmittavaisesti puomi kolisi alas. Ajatuksena oli ratsastaa rauhallisessa temmossa puhdas perusrata ja säästellä ponia isompaan luokkaan ratsastamalla vasta uusintaradalla reippaammin eteen, mutta eihän me nyt sitten päästykkään uusintaan saakka. Ihan siisti rata kuitenkin, vaikka poni hidas olikin. Tällä kertaa olin omaan ratsastukseeni melko tyytyväinen, sillä keskityin enemmän istuntaani esteillä ja sain vaihdettua väärät laukat myötälaukoiksi. Tiet esteille oli myös siistit. Toisinaan kun se oma ratsastus on jäänyt vähän unholaan, kun olen keskittynyt vain lujaa esteeltä toiselle menemiseen.

Koska poni tuntui niin hitaalta ja väsyneeltä jo ensimmäisessä luokassa, päädyin jättämään 80 cm verryttelyn kokonaan väliin. Kävelin odotusalueella omaan vuoroomme saakka ja otin ennen suoritusta yhden verryttelyhypyn ja vähän aktivoivaa laukkaa. Tämä oli oikea päätös, sillä rata sujui paljon reippaammin kuin edellinen. En tiedä innostuiko poni enemmän isommista esteistä vai ratsastinko itse aktiivisemmin, mutta Aksu laukkasi aktiivisesti ja teki hyviä hyppyjä. Poni suoritti perusradan puhtaasti ja päästiin uusintaan saakka, jossa päädyin ratsastamaan tosissani aikaa lyhyillä teillä. 80 cm kun on kuitenkin melkoisen pieni korkeus ja Aksu suorittaa tämän kokoiset esteet helposti. Lisäksi poni on varma ja rohkea ja voin luottaa siihen, että se hyppää hyvin myös vinoon tai lyhyillä lähestymisillä.

Pääsin siis nipistämään sekunteja oikaisemalla esteiltä seuraaville ja lopputuloksena olikin luokan nopein aika! Aksu taisi olla koko luokan pienin starttaaja, mikä oli tällä kertaa meille etu. Nopeat tai valtamerilaivan kokoset hevoset eivät olisi yhtä helposti kääntyneet lyhyemmille teille, joten tällä kertaa päästiin voittamaan, vaikkei Aksu olekaan yleisesti tunnettu nopeudestaan.



Huisin hyvä kisapäivä siis jälleen kerran, tämä oli Aksulle jo kolmas voitto peräkkäin! Ja minä kun luulin, ettei ponilla tultaisi ikinä voittamaan etenkään ajassa. Me ollaan hypätty ja kilpailtu vain koska se on kivaa, mutta samalla ollaan yhtäkkiä alettu myös pärjäämään kilpailuissa. :)

Kuvista suuren suuri kiitos Vilmalle ja videoinnista Ilonalle!