Ihmeitä tapahtuu ja enkeleitä on olemassa.

Olen aivan pyörällä päästäni, aivan sekaisin ja ihmeissäni ja samalla niin iloinen ja toiveikas. Viimeisen 36 tunnin aikana on tapahtunut niin paljon, etten meinaa pysyä edes kärryillä! En tiennyt että maailma voi heittää näin suuresti ympäri aivan yhtäkkiä sellaisten ihmisten vuoksi, joita ei uskoisi nykypäivänä olevan enää edes olemassa. En tiennyt että ihminen voi niin yhtäkkiä kadottaa pohjan elämältään ja toisaalta taas niin pian tulla nostetuksi ylös kuopan pohjalta. Tosiaan siis tulla nostetuksi toisten ihmisten toimesta, ilman omaa yrittämistä. Ihmeitä tapahtuu vielä muuallakin kuin saduissa!

Pahoittelen suurta salamyhkäisyyttäni, mutta joudun pidättäytymään vielä hetken, vaikka palankin halusta kirjoittaa pitkät tarinat ehkä elämäni jännittävimmistä päivistä ja elämän ihmeellisyyksistä ja siitä, kuinka kiitollinen pieni ihminen voi vain olla. Kunhan asiat vielä vähän etenevät ja varmistuvat... Ei, en kuitenkaan ole ostamassa Winnietä. :) Ainakaan vielä.

Palataksemme arkeen ja asioihin joista kykenen kirjoittamaan ihan suoraan selvällä suomen kielellä: Pääsin tänään pitkästä aikaa Winnien kanssa tunnille, kun meidät kutsuttiin tallin työntekijöiden ratsastustunnille. Jännitin vähän Winnien käyttäytymistä, sillä maneesissa oli kuitenkin 3 muuta hevosta tämän karvapallon lisäksi. Poni kuitenkin ylitti odotukset ja näytti kuinka hienosti hän osaakaan käyttäytyä! Tänään taas "hullu ja vaarallinen hevonen" liikkui rennon letkeänä niin yksin kuin muiden hevosten ympäröimänäkin. Se teki hienoja väistöjä ympyrällä, täsmällisiä laukannostoja ja tahdikkaita, pyöreitä voltteja. Se oli jälleen kerran mummonkuljetin sanan varsinaisessa merkityksessä. :) Ehkei poni ole sitä suuremmassa ryhmässä tai kaikkien muiden ratsastajien alla, mutta enää sen ei tarvitsekkaan.