Hyppelöitä piiiiiiiiitkästä aikaa!

Odotin tämän päiväistä estetuntia kuin kuuta nousevaa, kunnes kolmen maissa sain tekstarin, että valmentaja onkin kipeänä. Voi elämä, olin niin valmis repimään hiukset päästäni! Viime keväänä kun yritin parin kuukauden ajan saada estetuntia järjestymään Pojun kanssa ja aina ne peruuntuivat syystä tai toisesta. Lopulta pääsin hyppäämään ponilla vasta päivää ennen sen muuttoa. Nyt mulla on kuitenkin onneksi lupa hypätä ponilla myös itsenäisesti, eli pääsen hyppimään vaikkei valmentajaa löytyisikään.

Olisin kuitenkin halunnut ekalle tunnille opettajan, joka voi tarvittaessa antaa tärkeitä neuvoja ja ohjeita, jos poni vaikka alkaa kieltämään. Poju kun on ollut ennen oikea mestari kieltelijä ja kyttääjä, ratsastuskoululla ollessaan sitä välteltiin ottamasta estetunneille juurikin noiden taipumusten vuoksi. Yksityiseksi päästessään sillä aloitettiin estetyöskentely ihan pohjalta uudestaan ja ensimmäiset 4-5 kuukautta mentiinkin ensin pelkkää tasaista ja lopulta maapuomeja, joista poni ei aluksi suostunut edes kävelemään yli. Nyt poni on kuitenkin reipastunut tosi paljon!

Nenna lupautui kuitenkin tulemaan tallille, joten uskalsin sitten lähteä hyppäämään itsenäisesti. On kivempi, kun maneesissa on joku vahtimassa siltä varalta, että vaikka tipun esteen sekaan ja käy pahemmin. Nenna auttoikin esteiden kokoamisessa ja nosti ja siirteli niitä tunnin aikana. Kaiken tämän lisäksi kaveri vielä kuvasi ja videoi hypyt ja huuteli neuvojakin. 

Hyppäsin vähän muunneltuna samaa tehtävää kuin vuosi sitten, jolloin pääsin Pojulla hyppelemään. Toisella pitkällä sivulla oli ristikko, toisella yhden laukka-askeleen sarjaeste ja niiden välissä vinosti okseri. Aloittelin tosi rauhassa, ensin puomeilla, sitten puomi- ristikkolinjalla ja edeten kaikki esteet läpi yksitellen. Poju kielsi ainoastaan ensimmäisellä kerralla, kun toin sen ristikolle ja jätin sen yksin suorittamaan tehtävää. Itse roikuin jo valmiina jalustimilla hyppäämässä, kun poni tottakai hämmentyneenä veti liinat kiinni ajatuksella "älä nainen vain matkusta!". Tämän jälkeen kaikki sujuikin oikein mallikkaasti ja Pojukin oikein innostui esteistä kiihdytellen vauhtia niitä lähestyttäessä. :) Parannettavaa mulla olisi johtamisessa esteiden jälkeen, tuntuu että videopätkille tuli juuri kaikki ne kerrat kun poni laskeutui esteeltä alas väärässä laukassa. Noh, laitetaan pitkän hyppytaon piikkiin, tästä lähdetään parantamaan ;)

Pojun kunto kesti hyppelyn yllättävän hyvin! Olin varautunut siihen, että se hikoaa jo muutamasta hypystä, mutta loppujen lopuksi poni ei hionnut ollenkaan, eikä pahemmin edes hengästynyt. Tultiin kuitenkin noita neljää estettä ratana muutaman kerran, eli tuli myös pidempiä suorituksia ja enemmän laukkaa. Hyvin poni jaksoi, mahtavaa! Tästä on oikein kiva jatkaa eteenpäin :)