Poju pääsi viime viikolla ekaa kertaa tänä keväänä puomille harjattavaksi ja varustettavaksi. Ihanaa kun on niin lämmintä ja aurinkoista, että ponin voi ottaa pihalle!
Julin kävin tänään harjaamassa pihalla, kun sitä olen tähän asti harjaillut vain käytävällä huonojen ilmojen vuoksi. Harjasin ja hieroin ponin huolella ja lyhensin harjaakin varmaan puolisen tuntia. Häntä tuli selvitettyä ja myös lyhennettyä. Ponia hoitaessa ja ihaillessa mieleen nousi muistot ensimmäisestä keväästä Julitan kanssa. Löysin koneelta muutamia kuviakin tuolta 2006 keväältä. Juli ei ole mielestäni muuttunut yhtään tuosta kuuden vuoden takaisesta - se on edelleen pirteä ja pyöreä oma itsensä. Muistan, miten raahauduin usein tallille lauantai aamuisin ennen yheksää, jotta ehdin harjata hoitoponini ennen tuntiratsastajien tuloa.
Nuo tavalliset ja arkiset harjaustuokiot tallin pihassa on jääneet jotenkin ihanasti mieleen. Mulla oli ihan oma hoitoponi, josta olin vastuussa sen yhden päivän viikossa. Tuota yhtä päivää odotin aina kuusi päivää viikossa, enkä edellisenä iltana meinannut saada unta kun odotin seuraavaa aamua ponin seurassa. Oli ihanaa saada taas tuo fiilis, joka nousi mieleen juuri samanlaisena kuin se oli ollessani 14-vuotias.
Toivon kovasti, että näitä ihania keväitä on edessä vielä monia!
Oioi, itsellänikin oli joskus 10 vuotiaana tässä hoitoponina shettis, ja heräsin joka viikonloppu, joskus jopa ennen koulua pyöräilin parn kilometrin päähän, vain siksi että saan puhdistaa karsinan ja ruokkia ponin ennen kuin sen omistaja ehtii! :DD Se oli niin kiva tunne aina herätä jonkun takia mitä odotti! :) Onhan se nykyäänkin kyllä :p
VastaaPoistahttp://pokerijaelli.blogspot.com/