Happy with the pony

Kävin eilen ja tänään ratsastamassa Pojun ja täytyy kyllä sanoa että pitkästä aikaa olin kovin tyytyväinen sekä poniin että itseeni! Oli kiva päästä pitkästä aikaa ratsastamaan ihan kunnolla kun Pojun yskä on jo helpottanut ja sitä saa nyt ratsastaa normaalisti. Kun vielä vuosi takaperin vuokrasin Pojua, en yleensä saanut sitä liikkumaan mitenkään kovin kummoisesti. Eteenpäinpyrkimys oli tiessään ja oma ratsastus suoraan sanottuna kusi valtavasti. Näiden parin päivän ratsastuksen jälkeen on alkanut kuitenkin näkyä valoa tunnelin päässä, ehkä me molemmat ollaan opittu jotain ja ollaan vielä kehityskelpoisia ratsukkona!

Eilen otin itseäni tosissani niskasta kiinni ja ratsastin kokonaisen tunnin ilman jalustimia. Alusta asti vaadin Pojulta reipasta käyntiä ja tasaista kuolaintuntumaa. Tehtiin ihan perusjuttuja alkuun - pysähdyksiä, siirtymisiä ja temponvaihteluita. Laukkaa otettiin vain verryttelyksi ympyröillä kumpaankin suuntaan, vaatien kuitenkin reipasta ja pyörivää laukkaa. Lopuksi tehtiin väistöjä käynnissä ja ravissa, jonka jälkeen ravailin ympyröillä tehden paljon suunnanmuutoksia. Ensimmäisen kerran kuukauteen Poju oli kunnolla rento ja liikkui silti hyvin eteen. Poni myötäsi niskastaankin ihan kiitettävästi, mikä on uutta sille.

Tänään ratsastelin ilman satulaa hieman kevyemmin kuin eilen. Tunnin aiheena itselle oli keskittyä käsien asentoon ja selän suoruuteen. Etenkin ilman satulaa ratsastaessa kun mulla on raivostuttava tapa mennä kyyryyn ja nojata liikaa eteen. Poju päätti järjestää mulle mietittävää heti alkuun, kun se pelästyi jotain mun kiivetessä sen selkään jakkaralta. Olin puoliksi ponin selässä, kun se ampaisi täyteen laukkaan kohti maneesin toista päätä. En ymmärrä miten ihmeessä pysyin kyydissä, kun muutaman laukka-askeleen jälkeen muistan miettineeni että "täältä ei pääse tippumaan missään järkevässä asennossa ilman että sattuu". Jotenkin kummallisesti pysyin kyydissä ja sain koottua itseni ja lopulta pysäytettyä ponin kierroksen laukan jälkeen. Lopputunti menikin varsin mallikkaasti. Tehtiin avoja ja väistöjä, tänään eilisestä poiketen myös ilman seinän tukea. Olin kovin tyytyväinen ponin panokseen takaosan väistätyksessä pituushalkaisijalla! Ilmeisesti tasapainoni on kehittynyt viimevuodesta, kun istuin nyt mielestäni paremmin ja rennompana Pojun selässä esimerkiksi reippaammassakin ravissa.

Teitä lukijoita säälien viritin viimeiseksi vartiksi videokameran maneesin kulmalle, jottette joutuisi tyytymään pelkkään tekstiin. Tässä ei siis ole parhaita pätkiä, eilinen oli tätä päivää parempi :) Ehkä ensi viikolla kaveri pääsee kuvaamaan ja huutelemaan neuvoja, silloin enemmän ja laadukkaampaa videomateriaalia!