Uutta, käytettyä ja halpaa

Tuossa viime viikon puolella käytiin lopettavan ratsastuskoulun M.L. Pedantin kirpparilla. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, kun kaikki tuntihevoset olivat isoja hevosia - suuria toiveita en siis elätellyt sen suhteen, että varusteista löytyisi mitään sopivaa Julille tai Pojulle. Kivan näköisiä loimia olikin paljon tarjolla, mutta kaikki olivat tottakai niin suuria, että ne olisivat olleet poneille pikemminkin nilkoissa roikkuvia mekkoja.

Tein kuin teinkin kuitenkin muutaman oikein passelin löydön! Olin jo pidempään etsiskellyt jotain nahkaista remmiä, josta saisi tehtyä Pojulle kaulanarun varusteettomaan ratsastukseen. Jalustinremmit on kuitenkin myyty aina pareittain ja ne ovatkin vähän turhan leveät ja pitkät tarkoitukseensa. Kirpparilla silmään osui kuitenkin martingaalin kaularemmi, joka sopii tarkoitukseen paremmin kuin hyvin. Kaiken lisäksi se oli vielä oikein hyvässä kunnossakin!

Bongasin varustekasasta myös aivan täydelliset ohjat, hyvä etten hyppinyt ilosta! Olen kauan kuolannut ohjia, joissa on pikalukot,mutta hintaa niillä van on aina ollut melko runsaasti. Näissä ohjissa oli sekä pikalukot että nappulat, aivan täydelliset siis! Tämän enempää ei voi ohjilta toivoakkaan :)

Kirppiskierroksen jälkeen käytiin vielä pyörähtämässä tallin pihassa olevassa hevostarvikeliikkeessä, Horse Sport Linesilla. Liike on tunnettu Kingsland valikoimastaan, joka onkin melkoisen kiitettävä putiikin kokoon nähden. Tällä kertaa alennuksessa oli hajakokoja kisapaidoista. Sattumalta sinivalkoisesta KL paidasta löytyi kuin löytyikin yksi sopiva koko, joten tottahan toki paita oli ostettava. Uskoisin että se näyttää varsin hyvältä farkkuratsastushousujen kanssa.
Ainoa ongelma paidassa on uudistetut SRL kilpailusäännöt. Nykyään kilpailuissa ei saa enää näkyä tuotteen merkki kuin yhden ainoan kerran vaatekappaletta kohti. Tuo paitahan on vuorattu KL logoilla.. En tosin ole selvittänyt, koskeeko sääntö vain aluetason ja sitä korkeampia kisoja, vai päteekö se myös seuratasolla. Enpä usko, että Metsäkylässä ainakaan aletaan kilpailijoita hylkäämään vaatetuksen vuoksi. :)

16

Oppien käytäntöön laittamista

Poju on toipunut taas yskästään kun lääkekuuria päästiin jatkamaan, poni on siis entisellään ja taas täydessä treenikunnossa onneksi. :) Päätin ratsastaa tänään itsekseni sunnuntaisen kouluvalmennuksen uusintana Pojun kanssa ja kokeilla käytännössä niitä neuvoja, joita sain. Kun vielä viime viikolla olin epätoivoinen istuntani suhteen, voin sanoa että se todella kohentui tuon yhden tunnin aikana mitä sunnuntaina valvovan silmän alla ratsastin. Kun nyt tiedostan ongelmani (reisillä puristamisen) osasin myös puuttua siihen ja aktiivisesti yrittää oppia pois siitä. Pojun selässä istuminen esimerkiksi harjoitusravissa helpottuin huomattavasti kun ihan oikeasti istuin täysin rentona, puristamatta pepulla, reisillä tai polvilla. Yritän kovasti myös päästä eroon etukenostani, mikä puolestaan myös hankaloittaa istumista tasapainoisesti. Mielummin takakeno kuin etukeno!

Verryttelin ponin täysin samalla tavalla kuin tehtiin sunnuntaina valmennuksessa. Ensin käynnissä täyskaarto - keskiympyrä -täyskaarto - keskiympyrä tehtävää, ja tämän sujuessa sama ravissa.

Diagonaaleilla askeleenpidennyksiä keventäen (säilyttäen ohjan tuen ja nojaamalla hieman taakse), kaartoja poikki radan ja pysähdys- peruutus aina pituushalkaisijan alla. Laukkaverryttelynä toimi heC:1 radan laukkaosuus, eli keskiympyrä ja lävistäjä laukassa molempiin suuntiin.




Verkan jälkeen ratsastin radan läpi ja olin siihen suhteellisen tyytyväinenkin ainakin joiltain osin. Ainakin askeleenpidennykset olivat paremmat kuin sunnuntaina ja Poju myös laukkasi reippaasti eteen. Kesken radan maneesiin tuli toinen hevonen, joten muutamaan otteeseen jouduin väistelemään ja poikkeamaan radalta/ hidastamaan. Pojulle suuri jännityksen aihe oli kameran takana heiluva Nenna, joka istuikin tuomarin paikalla toisessa päädyssä.

6

Juli says hello!

Kahta koulua käydessä ei pitäisi paljon vapaapäiviä olla, mutta tänään sellainen kuitenkin sattui kohdalle. Kun iltapäivään mennessä ei ollut tapahtunut oikeastaan mitään, päätin lähteä tallille ihan muuten vain. Muutama tunti siellä vierähtikin ihan huomaamatta kun harjailin Julin huolella ja innostuin leikkimään sen harjalla. Äänestäkääpä Julin paras kampaus ;)
Mun sunnuntailiikutusten piti loppua kun alkeisestekurssi alkoi, mutta Julille ei ollutkaan ketään innokasta ratsastajaa, joten saan sittenkin jatkaa sen liikuttamista sunnuntaisin! Ponista kuuluu siis sittenkin enemmän taas. odottelen innolla agitreenejä ja keväisiä maastolenkkejä. :)

2. Nörtti

1. Villi ja vapaa

3. Trolli

4. Sunnuntaikirkko

5. Old lady

6. Peppi

7. Helga

8.  rinkeli

9. Yksisarvinen

10. nuttura

9

Suunnitelmien muutoksia

Loppuviikosta sain kuulla, että Pojun lääkinnässä oli käynyt sekaannus niin, ettei poni ollut saanut lääkettään kokonaiseen viikkoon. Poju on siis saanut yskäänsä kortisonia hengitysteiden kautta ja lääkeannosta päästiin jo pienentämäänkin. Nyt kun lääke oli tiputettu kerralla kokonaan pois, oli poni yskinyt perjantaina oikein todella kovasti. :( Tämä luonnollisestikin tarkoitti sitä, ettei sunnuntaina ole vielä mitään asiaa kouluvalmennukseen, johon olin Pojun kanssa ilmoittautunut. Melkoisen surkuhupaisaa, kun taas ties kuinka monennen kerran valmennukset Pojun kanssa menee puihin.

Lupauduin kuitenkin avustamaan valmennusryhmiin kirjaamalla opettajan kommentteja suoritettavista kouluradoista. Onneksi lupauduinkin, kun tuon aamupäivän aikana sain luvan osallistua viimeiseen valmennusryhmään ratsastuskoulun hevosella! Päädyin valitsemaan lainahevoseksi Orpo- suokin, sillä se vaikutti vaihtoehdoista parhaimmalta kouluradan suorittamiseen. Olin käynyt hevosen selässä vain kerran aikaisemmin, kun noin vuosi sitten vedin sillä yhden maaston. Tamma on kuitenkin niin simppeli ja kiltti, että sillä on helppo lähteä suorittamaan koulurataa ilman suurempaa tutustumista ja treenausta.

Oli ihan mahtavaa päästä todella pitkästä aikaa ratsastamaan opetuksessa niin, että sain kommenttia myös omasta istunnastani. Tuon yhden tunnin aikana opin työstämään istuntaani niin, että pystyn varmasti tekemään myös itsenäisesti ratsastaessani paljon sen eteen. Suurin ongelma istunnassani on ollut liika puristaminen. Valmentajan mukaan tämä on jäännöstä poniratsastuksesta, kun jalkoja ei voi hellittää hetkeksikään, mikäli tahtoo pitää ponin liikkeessä. Noh, tuo kuvasi paremmin kuin hyvin Julitaa, jolla olen todella paljon ratsastanut. Mun pitäisi oppia rentouttamaan reidet niin, että jalka voi valua pitkänä alas ja lantio pystyy liikkumaan enemmän. Kun saan istunnan tuolta osin kuntoon, mun on edes teoreettisesti mahdollista saada ratsastettua hevosen takapää alle ja heppa peräänantoon. Saisin kiinnittää myös huomiota siihen, että paino on päkiällä, eikä kantapäällä.

Tunnin aikana treenattiin heC:1 kouluradan osia ja lopuksi ratsastimme radan läpi kuten koulukilpailuissakin. Alunperinhän olin ilmoittautunut Pojun kanssa heB ryhmään, mutta joidenkin peruutusten (myös omani) vuoksi ryhmiä oli jouduttu sekoittelemaan niin, että lopulta kaikki ryhmät treenasivat samaa heC ohjelmaa. Hyvä näin, sillä vieraan hevosen kanssa oli tarpeeksi ajattelemista jo tuossa helpossa radassa. Itse olin vähän järkyttynyt joistakin saamistani pisteistä radalla, kun kuvittelin että olisin pärjännyt hieman paremmin. Toisaalta tunnistin myös omia virheitäni ja osaltaan syytän harjoituksen puutetta, kun en tuossa tunnissa ehtinyt Orpoon niin paljon tutustua, että olisin osannut ratsastaa sitä välttämättä juuri sen vaatimalla tavalla. Esimerkiksi askeleenpidennykset keventäen olivat aivan naurettavia, en saanut tammaa ratsastettua eteen ollenkaan. Samoin keskikäynti oli jotain hävettävää.



Tästä siis vain jatkamaan treeniä ja vielä kovempi yritys päälle valmennusten suhteen, joskos ehtisin koulutunnille Pojun kanssa ennen kuin se taas lähtee. Kauhistuin tosissani kun ymmärsin että nyt on jo maaliskuu, viime vuonna Poju lähti omistajilleen kotiin jo huhtikuussa. En tiedä yhtään mitä teen kun poni taas lähtee... Vuokraponin haluaisin, mutta sen löytäminen tulee varmasti olemaan todella hankalaa kun en ole valmis lähtemään 20 km päähän kotoa hevosta vuokraamaan. Winnien takaisin Metsäkylään tulokin näyttää taas heikolta, kun sille ei ole tallissa tilaa ja siitä on nyt ilmeisesti tehty vaihtotarjouskin.

2

Hyppelöitä piiiiiiiiitkästä aikaa!

Odotin tämän päiväistä estetuntia kuin kuuta nousevaa, kunnes kolmen maissa sain tekstarin, että valmentaja onkin kipeänä. Voi elämä, olin niin valmis repimään hiukset päästäni! Viime keväänä kun yritin parin kuukauden ajan saada estetuntia järjestymään Pojun kanssa ja aina ne peruuntuivat syystä tai toisesta. Lopulta pääsin hyppäämään ponilla vasta päivää ennen sen muuttoa. Nyt mulla on kuitenkin onneksi lupa hypätä ponilla myös itsenäisesti, eli pääsen hyppimään vaikkei valmentajaa löytyisikään.

Olisin kuitenkin halunnut ekalle tunnille opettajan, joka voi tarvittaessa antaa tärkeitä neuvoja ja ohjeita, jos poni vaikka alkaa kieltämään. Poju kun on ollut ennen oikea mestari kieltelijä ja kyttääjä, ratsastuskoululla ollessaan sitä välteltiin ottamasta estetunneille juurikin noiden taipumusten vuoksi. Yksityiseksi päästessään sillä aloitettiin estetyöskentely ihan pohjalta uudestaan ja ensimmäiset 4-5 kuukautta mentiinkin ensin pelkkää tasaista ja lopulta maapuomeja, joista poni ei aluksi suostunut edes kävelemään yli. Nyt poni on kuitenkin reipastunut tosi paljon!

Nenna lupautui kuitenkin tulemaan tallille, joten uskalsin sitten lähteä hyppäämään itsenäisesti. On kivempi, kun maneesissa on joku vahtimassa siltä varalta, että vaikka tipun esteen sekaan ja käy pahemmin. Nenna auttoikin esteiden kokoamisessa ja nosti ja siirteli niitä tunnin aikana. Kaiken tämän lisäksi kaveri vielä kuvasi ja videoi hypyt ja huuteli neuvojakin. 

Hyppäsin vähän muunneltuna samaa tehtävää kuin vuosi sitten, jolloin pääsin Pojulla hyppelemään. Toisella pitkällä sivulla oli ristikko, toisella yhden laukka-askeleen sarjaeste ja niiden välissä vinosti okseri. Aloittelin tosi rauhassa, ensin puomeilla, sitten puomi- ristikkolinjalla ja edeten kaikki esteet läpi yksitellen. Poju kielsi ainoastaan ensimmäisellä kerralla, kun toin sen ristikolle ja jätin sen yksin suorittamaan tehtävää. Itse roikuin jo valmiina jalustimilla hyppäämässä, kun poni tottakai hämmentyneenä veti liinat kiinni ajatuksella "älä nainen vain matkusta!". Tämän jälkeen kaikki sujuikin oikein mallikkaasti ja Pojukin oikein innostui esteistä kiihdytellen vauhtia niitä lähestyttäessä. :) Parannettavaa mulla olisi johtamisessa esteiden jälkeen, tuntuu että videopätkille tuli juuri kaikki ne kerrat kun poni laskeutui esteeltä alas väärässä laukassa. Noh, laitetaan pitkän hyppytaon piikkiin, tästä lähdetään parantamaan ;)

Pojun kunto kesti hyppelyn yllättävän hyvin! Olin varautunut siihen, että se hikoaa jo muutamasta hypystä, mutta loppujen lopuksi poni ei hionnut ollenkaan, eikä pahemmin edes hengästynyt. Tultiin kuitenkin noita neljää estettä ratana muutaman kerran, eli tuli myös pidempiä suorituksia ja enemmän laukkaa. Hyvin poni jaksoi, mahtavaa! Tästä on oikein kiva jatkaa eteenpäin :)

3

Bling is IN!

www.smartriders.fi

Horse Fairissa kauden uutuustuotteita katsellessa tuli kyllä selväksi, että bling bling timantteineen ja glittereineen on hevosurheilussa vielä in. Nyt timantteja on jalustimissakin! Samoin timanttiotsapantoja oli paljon tarjolla, kuten myös satulahuopia kauden väreissä pienillä timanteilla koristeltuina. Kiilto ja hohto on kuitenkin hillitympää kuin vuosi- pari takaperin. Enää varusteita ei vuorata glitterillä, vaan timantit ovat pieni ja hienostunut lisä ratsukon varusteissa aina siellä täällä.

Itse en seuraa ratsastusmuotia mitenkään orjallisesti, saatikka sitten noudata sitä. Joitain kauden muotijuttuja tulee joskus ostettua, hyvänä esimerkkinä farkkuratsastushousut, mutta ostan niitäkin niiden toimivuuden, ulkonäön tmv perusteella, enkä vain siksi, että ne ovat muotia. Toisinaan taas toimin vastoin kaikkia ratsastusmuodin lakeja, kun puen Julitaa vaaleanpunaiseen turvasta hännänpäähän ja itse ratsastan verskoissa ja tennareissa. Joskus on kuitenkin kiva oikein panostaa ratsukon ulkonäköön ja näyttää hyvältä!

www.valiheikki.fi

Bling blingiä on jonkin verran niin omissa ratsastuskamoissa, kuin Julin varusteissakin. Olen aina rakastanut kaikkea kiiltävää, enkä voinut vastustaa esimerkiksi Julille ostamiani suitsia, joissa oli vaaleanpunainen timanttiotsapanta. <3 Liika on kuitenkin liikaa, jolloin tyylikkyys kääntyy päälaelleen ja muuttuu noloksi. Kuvitelkaapa ratsukko, jolla on timantteja niin hevosen rintaremmissä, suitsissa, otsapannassa, jalustimissa, ratsastajan kypärässä, saappaissa, kannuksissa ja hanskoissakin. Mahtaa säihkyä niin paljon, ettei kilpailuissa tuomarikaan sokaistumiseltaan kykene arvioimaan suoritusta. ;)

www.cavalloproshop.fi

Itse olen nyt ehkä hieman rauhoittunut epämuodikkaan varusteurheilun osalta. Julita on ainoa poni, jonka saatan pukea täysin vaaleanpunaiseksi - ja senkin teen tasan tarkkaan vain kotiolosuhteissa, enkä esimerkiksi kilpailuissa. Sen sijaan säihkeestä tykkään kovasti, kunhan sitä on riittävän vähän. Tässä muutamia bling bling varusteita ja vinkkejä niiden omaan tuunaamiseen.

 Pari viikkoa sitten ostin uuden kypärän, svarowskin kristalleilla koristellun BR zenithin. Tykkään siitä, miten kristallit ovat hyvin näkyvissä, mutta kuitenkin hillityt.

 Lisäilin itse Mountain Horsen chapseihini timanttirivit. Kupruilevan nahan vuoksi rivit näyttää kuvassa kaikkea muuta kuin suorilta, mutta ovat siis todellisuudessa paremman näköiset kuin tässä. En ole vielä aivan varma pidänkö näistä vai en, voi olla että nypin timantit vielä irti mikäli ne pistävät ratsastaessa liikaa silmään.

Juli sai viime kesänä uuden huovan Hulluna Saraan -elokuvan kuvauksia varten. Lisäsin itse harmaa-vaaleanpunaisen huovan reunaan pieniä kirkkaita helmiä, jotka ovat mielestäni kiva lisä. Pikkuruiset helmet  ovat melko huomaamattomat.

 Julitalla on Horzen strassiriimu, jossa on pikkuruisia timantteja poskissa ja turvan päällä. Tämä on mielestäni asiallisempi kuin kirkkaan pinkki poniriimu, mikäli riimun hankinnassakin tahtoo harrastaa oikeaa varusteurheilua.

Julilla on myös Hööksin ponisuitset, joissa on vaaleanpunaisten turvan- ja niskapehmusteiden lisäksi vaaleanpunainen timanttiotsapanta. Yleensä se peittyy ponin tuuhean tukan alle, mutta vilahtelee kovassa vauhdissa silloin tällöin. :)

12