Irtohypytyspäivä

Lupauduin avuksi Harrin tallikavereiden Winnien ja Lo:n irtohypytykseen, vaikkakin ulkoistin itseni lopulta avustajan hommista ja vain kuvasin touhua. Harri sai jättää hyppäämättä jalkojen säästelyn vuoksi, mutta oli hauska päästä seuraamaan etenkin ponin loikkimista.

Kyllä tuo tamma vaan niin rakastaa hyppäämistä! Korvat tötteröllä ja melkeinpä suu hymyssä se paineli menemään. Hyvä kun malttoi välillä pysähtyä, että saatiin esteitä hieman korotettua! Pätevä loikkaajahan tuo on, ei siitä mihinkään pääse.

Winnien jälkeen hyppäämään pääsi St. Lo, joka onkin vilahtanut täällä blogissa jo tuossa loppukesästä, kun toimin valtavan ruunan sijaisomistajana muutamaan otteeseen. Jälleen ensi viikonloppuna pidän huolta tästä kaverista sen omistajan lähtiessä reissuun.

Kyllä vain tämäkin hevonen hyppäsi - olisi hypännyt varmaan vaikka pieniä taloja! Eipä ruuna paljoa kysellyt, vaan paineli vaan kujaan ja hyppäsi esteet kyselemättä. Ei mikään turha hevonen tämäkään.