Ravissa istumista.

Suuren suuri kiitos ahkerille kommentoijille, jotka olette toivoneet aiheita toivekuviin! Edelleen saa jättää toiveita niin kuvien kuin joulukalenterin sisällönkin suhteen.

Pikkuhiljaa olen saanut taas takaisin rippeitä itsetunnostani ratsastajana; itsenäisesti ratsastaessa olen pitäytynyt yksinkertaisissa ja helpoissa jutuissa, joissa olen saanut fiilistellä onnistumisia. Näiden "hyvän mielen ratsasteluiden" jälkeen oli helpompi lähteä taas tunnille oppimaan uutta.

Minä niin pidän tuosta valmentajastani, sanonpahan vain! Kertaakaan en ole joutunut lähtemään tunnilta pahalla mielellä tai siinä uskossa, etten oikeasti osaa kovin paljoakaan. Monesti olen kyllä tuskastellut tunnin aikana, mutta hyvä opettaja on aina osannut kääntää hankaluudet voitoiksi. Minulta ei ole kukaan tainnut ikinä vaatia näin paljon, minkä vuoksi en ole ikinä näin nopeasti ja paljon oppinutkaan. On ihan mielettömän hienoa, että valmentaja on oikeasti motivoitunut opettamaan! Hän haluaa, että opin. Hän haluaa, että Harri kehittyy. Hän haluaa, että opimme ja kehitymme yhdessä. Emme työstä vain minun ongelmiani tai treenaa vain ajatellen Harrin heikkouksia; treenaamme tehtäviä, joissa me molemmat voimme kehittyä.

Tälläkin kertaa tehtiin ihan perusjuttuja, ratsastettiin jumppaa ja ravia. Avotaivutuksilla irroteltiin lapoja ja aktivoitiin takajalkoja, ympyrällä ravia ja laukkaa työstettäessä keskityttiin tahtiin, muotoon ja askellajien aktiivisuuteen. Hienointa koko touhussa on se, että samalla minä opettelen ratsastamaan. Kunhan ihan oikeasti opin ratsastamaan, minun on mahdollista suorittaa osaavan hevosen kanssa käytännössä mitä tahansa kouluratsastusliikkeitä. Tälläkin tunnilla keskityin lähinnä koko tunnin vain istumaan. Istuin, istuin, istuin, istuin. Istuin ravia lyhemmäksi, istuin ravia aktiivisemmaksi. Istuin hevosen laukasta käyntiin ja käynnistä laukkaan. Istuin hevosen banaanin malliseksi rungostaan avotaivutukseen. Minähän vain istuin, ja istuin muuten ihan hyvin! Tässä syksyn aikana on alkanut valjeta, että suurin osa ratsastuksesta onkin vain istumista.

Moona tarjoutui taas kuvaamaan valmennusta ja ehtikin kuvata koko tunnin laukkatyöskentelyä lukuunottamatta. Tällä kertaa kokeilin jotain vähän erilaista ja lisäilin pieniä sepustuksia tunnista suoraan videolle; välillä kun tuntuu hankalalta kirjoittaa ensin kaikki asiat auki tekstiksi ja lopuksi vain läväistä viiden minuutin kooste ratsastuksesta tekstin loppuun. Kukaan tuskin oikeasti jaksaa lukea ja vielä kiinnostua analyyseistä avotaivutuksesta tai ravin ratsastamisesta.