Koikkaloikkasia ja räpellystä

Sovin Pojun omistajien kanssa jo kolme viikkoa sitten, että hyppään Pojulla tällä viikolla. Tarkoitus oli varata estetunti niin ajoissa, että se ihan varmasti järjestyy. Noh, eipä järjestynyt syystä ja toisesta. Hyppäsin siis taas itsekseni, mutta rohkaistuin kasaamaan esteiksi myös portin ja lankun, joita Poju on hypännyt omistajiensa kanssa.

Ihana hovikuvaajani Nenna oli kuvaamassa ja myös auttamassa radan rakentamisessa. Väkerrettiin kentälle 3 laukka-askeleen sarja, ristikko hypättäväksi pääty-ympyrällä ja portti vinoksi lähestymiseksi sarjan välistä. Verkkasin ponin melko lyhyen kaavan mukaan, koska oli todella lämmin ilma. Ravailin molempiin suuntiin ja otin laukkaa kevyessä istunnassa, varmistin että kaasu ja jarru löytyy ja poni kääntyy käskettäessä. Poju oli ihan super reipas, se selvästi tiesi että pääsee hyppäämään ja oli innoissaan siitä!

Verkkahypyiksi otettiin loikkia pääty-ympyrällä ja yksittäisiä hyppyjä sarjalle ja yksittäiselle portille. Verkkahyppyjen jälkeen oli  tarkoitus tulla esteitä pienenä ratana. Enkös luottanut poniin liikaa, kun se oli jo kerran mennyt kaikista esteistä kyselemättä yli.. Kielto tuli yhtäkkiä toiselle esteelle, portille. Sen pahemmin ei käynyt mulle eikä ponillekkaan ja heti seuraavalla kerralla mentiinkin portista mukisematta yli. Ilmeisesti Poju oli kuitenkin vetänyt herneenpalon sieraimeensa ja päätti kieltää sarjan b osalle. Tuosta Nenna sai niin huvittavan videon, että oli pakko lisätä sekin tuohon videokoosteeseen :D Irtosin satulasta mutta jotenkin kampesin itseni sinne takaisin ja sain pysäytettyä ponin. Tämän episodin jälkeen videokamera vaihtui tavalliseen kameraan, joten lopputunnista on vain kuvia. Ehkä Poju stressasi videointia, kun kiellot loppuivat kameran vaihdon myötä. ;)

Tuo kielto oli suurelta osin mun vika, kun luotin liikaa siihen että hevonen menee esteestä yli. Mun olisi pitänyt odottaa kauemmin ja rohkaista Pojua, eikä jättää sitä yksin sarjan toiselle osalle. Lopuksi Poju ( ja varmaan minäkin) kuitenkin sai taas koottua itseluottamuksensa ja kaikki sujui niin kovin mallikkaasti. Korkeimmillaan sarjan pysty oli 80 cm korkea, siitä Poju meni oikein innolla yli samoin kuin myös korotetusta portista. :) Hieno poni, kielloista en voi syyttää kuin itseäni! Opinpahan hyppäämään ponin mukana enkä jättämään sitä yksin tehtävien eteen. ;)

Estetreenin jälkeen pesin Pojun ekan kerran tänä keväänä, kun oli tosi lämmin päivä. Ponista valui aivan mustaa vettä, ei ihme että se on näyttänyt enemmän rusehtavan harmaalta kuin kimolta! Poni pääsi vielä taluttelulenkille maastoon, jossa se sai kuivatella itseään ja haukkailla vähän tuoretta ruohoa. Huomenna suunnataan maastoon verryttelemään lihaksia tämänpäiväisen jäljiltä.