Menin eilen pitkästä aikaa puomeja Pojun kanssa, voi että miten olin tyytyväinen tuohon kimoon nelijalkaiseen! Todella huonosti alkanut päivä parani oikein huomattavasti kun kiipesin kaikkensa yrittävän ponin selkään. Olen rakastunut puomitehtävään, jossa pääty-ympyrällä on sisemmällä uralla ravipuomit ja ulommalla uralla puomikasa. Tätä tehtävää tulee tehtyä lähes aina kun jaksan puomeja alkaa raahata estevarastosta, kun en tiedä muita hyödyllisiä ja monipuolisia puomitehtäviä (ja olen laiska ottamaan selvää muista). Ideana tehtävässä on siis työskennellä tuolla pääty-ympyrällä tehden ravissa ympyrä ravipuomien yli, nostaa laukka puomien jälkeen ja tulla ulomman ympyrän puomikasa laukassa. Tämän jälkeen hidastetaan taas ajoissa raviin ja tullaan ravipuomiympyrä ja jälleen laukkaympyrä.
Tehtävä on siitä mukava, että siinä täytyy ratsastaa koko ajan ja sen voi jakaa pienen pieniin osiin kehitettävien alueiden suhteen. Pääty-ympyrän pitää olla tasaisen pyöreä ja oikean kokoinen, askeleen täytyy olla ravissa sopivan pituinen ja laukassa askelten tulisi sopia puomikasalle. Samalla täytyy kiinnittää huomiota siirtymisiin niin laukasta raviin kuin ravista laukkaankin ja puomeilla saa taas muistutella itseään omasta asennosta. Niin käden, jalan kuin selänkin. Tässä harjoituksessa ei vain voi jäädä matkustamaan!
Hyvin sujuneen puomityöskentelyn jälkeen päätin kokeilla vielä laukanvaihtoa puomikasalla ja sehän onnistui! Ja onnistui toisen kerran ja vielä kolmannenkin peräkkäin! Poni on hieno, tästä on mukava jatkaa treeniä :)
Ihana ja luotettava hovikuvaajani Nenna lupautui tulemaan tänään tallille, joten sain kuin sainkin kuvia ja videomateriaalia Pojun koulutuuppauksesta :) Alkuun poni oli ehkä jopa parempi ratsastaa kuin keskiviikkona, kun se tukeutui kuolaimeen nopeammin. Pojulla kun on tapana vältellä kuolaintuntumaa vetämällä pää ylös, jolloin on tullut ratsastettua aina pitkään melkein puolipitkillä ohjilla. Tänään Poju kuitenkin tukeutui kuolaimeen juuri sopivasti jo melko aikaisin.
Tein asioita lähes samalla tavalla kuin keskiviikkona, joskos olisin saanut ponin toimimaan yhtä hyvin kuin silloin. Laukkaverryttelyn jälkeen maneesiin tuli kuitenkin ratsastuskoulun pieni Waltsu-poni töitä tekemään, joten sekä mun että Pojun keskittyminen herpaantui hieman. Lopuksi Poju oli ihan hyvä ratsastaa, muttei kuitenkaan yhtä hyvä ja rento kuin keskiviikkona. Oikeaan kierrokseen se oli hankalampi ratsastaa, kun poni tahtoi väkisin asettua ulospäin. Oikea kierros on ponille muutenkin hankalampi aina.. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa eteenpäin, ehkä me todella ollaan kehityskelpoisia ratsukkona! Nyt mieleni tekisi ihan tosi kovasti päästä tunnille, täytyy varmaan neuvotella joskos voisin ensi viikolla käydä vaikka ihan vain ratsastuskoulun tunnilla Pojun kanssa, jos en saa ketään pitämään yksityistuntia. :)
Ponin kunto on kuitenkin kasvanut ihan hurjasti parissa kuukaudessa, nyt se ei hionnut kuin vähän korvien takaa vaikka työskentely oli pitkälti ravipainoitteista. Yskäkin on helpottanut tosi hyvin, joten eiköhän poni ala olla siinä kunnossa että sillä voi treenata ihan täysipainoisesti. Mielestäni se on myös kerännyt vähän lihasta? Voi toki olla että menee vain talvikarvan piikkiin ;)
Pojun omistaja oli hypännyt ponilla jo tiistaina pieniä esteitä ja poni oli ollut aivan innoissaan! Juteltiin, että voidaan pikku hiljaa alkaa taas hypätä sillä ja saan itsekin kuulemma käydä tunnilla hyppäämässä, jee! :)
Tiistaina Poju oli tosiaan todella jäykkä takapäästään, joten hieroin ja venyttelin sen huolella keskiviikkona ennen ratsastusta. Menin ilman satulaa maneesiin ja tein pitkän käyntiverryttelyn. Työskentelin jonkin verran pääty-ympyröillä ja volteilla + tein pysähdyksiä ja avotaivutuksia. Viimeiset 10 minuuttia poni liikkui allani paremmin kuin koskaan ennen, olin aivan innoissani! Ulkopuolisen silmään meno ei ollut varmasti mitenkään kummoista, mutta hehkuin ilosta pienen ponin selässä, joka ensimmäistä kertaa myötäsi kädelle ja säilytti pyöreän muotonsa jopa kokonaisen keskiympyrän ajan. Pojulla kun on tapana liikkua pää korkealla ylhäällä, eikä se kovin helposti ota tukea kuolaimesta. Pieni myötääminen on siis aivan valtava läpimurto, olen niin kovin tyytyväinen! Olemme molemmat taas oppineet jotain, kun yhteistyö on alkanut sujua näinkin hyvin :)
Tänään kävin Pojun kanssa kävelemässä maastossa ilman satulaa, kun oli sen vapaapäivä. En halunnut jättää kaveria kuitenkaan seisomaan koko päiväksi, joten käytiin pyörähtämässä maastossa. Poju on reipastunut ihan todella paljon vuoden takaisesta, kun se ei enää säiky oikeastaan mitään ja sietää jo selässäkin tapahtuvaa liikettä. Käveltiin koko lenkki pitkin ohjin ja ihailtiin kauniita lumisia maisemia auringonpaisteessa. Oli ihan mieletön tunne kävellä hiljaisessa metsässä yhdessä rakkaan eläimen kanssa, johon voi luottaa täysin. Reissu oli ihana irtiotto arjesta, ihan kuin olisin ollut aivan toisessa maailmassa, jonne ei kiire ja stressi ylety. :)
Liikutan ponin vielä huomennakin, saa nähdä mitä keksitään. Jos saisin jonkun kaverin kuvaamaan, voisin mennä taas koulua maneesissa.. Jos ei, niin keksitään ehkä jotain mielenkiintoisempaa noin niinkuin teidän lukijoiden kannalta :)
Ystävänpäiväksi tallin läheinen vanhainkoti oli tilannut ponin vierailemaan luokseen. Lähdin mukaan Julin kanssa, joka käyttäytyi taas tosi mallikkaasti eikä välittänyt pätkääkään ympärillä pörräävistä autoista, rollaattoreista tai pyörätuoleista. Hienosta käytöksestään ja söpöstä ulkonäöstään palkaksi poni sai suklaakeksin, joka vaikutti olevan suurinta herkkua ikinä. :) Ainoastaan sää oli reissua vastaan, kun tuntia ennen sovittua vierailua alkoi pyryttää märkää lunta ja tuulla puuskittaisesti. Kylmähän siinä tuli seisoskellessa, mutta eniten säälitti se, etteivät kaikki vanhukset uskaltautuneet ulos asti rapsuttelemaan ponia huonon sään vuoksi.
Pojun kanssa menin ilman satulaa maneesissa, mutta lopetin hommat todella lyhyeen kun olin vakuuttunut siitä, ettei poni ole täysin kunnossa. Se oli todella haluton liikkumaan, eikä halunnut edes ravata. Huolissani kuuntelin suolistoääniä ja tunnustelin jalkoja, josko poni olisi kehittämässä ähkyä tai ontuisi jotain jalkaansa. Kaikki vaikutti kuitenkin olevan kunnossa ponin takaosan jäykkyyttä lukuunottamatta. Omistajalta selvisi, että Pojulla oli eilen hypätty pitkästä aikaa, eli ilmeisesti lihakset ovat vain todella jumissa sen jäljiltä. Huomenna hieron ja venyttelen Pojun kunnolla ja ponin halujen mukaan käydään varmaan vain kävelemässä maastossa, että lihakset vetreytyisivät.
Tähän väliin nyt sitten tosiaan loput eilisestä. Poikkeuksellisesti Poju oli mulla eilenkin, kun omistajilla oli jotain muuta menoa. Tarkoitus oli lähteä maastoon ja saatiinkin seuraksi mukaan Riku-poni, joka on entuudestaan tuttu Pojulle, kun se oli viime kesän Pojun omistajilla ylläpidossa. Poniruunat tulee siis hyvin toimeen keskenään ja rakastavat yli kaiken painella pellolla kilpaa laukassa. Riku ei alkuun suhtautunut hiihtäjiin kovin positiivisesti, mutta rauhoittui kuitenkin lopulta niin, että uskallettiin ottaa kunnon pätkiä ravia ja laukkaakin ilman pelkoa siitä, että poni päättää yhtäkkiä liueta paikalta. Poju oli vetohevosena sen verran hidas, että päädyttiin vaihtamaan paikkoja niin, että kipitetään Pojun kanssa Rikun perässä. Voi hyvänen aika miten sitä vauhtia tulikin lisää, kun Poju piti huolen siitä ettei vain vahingossakaan jää kaveristaan jälkeen! Ensimmäistä kertaa ikinä tuntui laukassa siltä, ettei poni allani ole ihan täysin hallinnassa. Laukasta käyntiin hidastamiseen menikin aina noin 100 metriä matkaa, kun kumpikaan poneista ei halunnut hidastaa ennen toista. Yllättävän paljon Pojulla on voimaa, vaikka se onkin aika huonossa lihaskunnossa... :)
Pojuilun jälkeen lumilautailtiin Sintin kanssa hyvällä menestyksellä ja päivän viimeisenä ratsastin vielä Julin. En halunnut lähteä maastoon kun tulin viime viikolla niin komeasti alas siellä, joten kiirehdittiin maneesiin ennen ratsastuskoulun tunnin alkua. Ehdin ratsastaa Julia parikymmentä minuuttia ja voin sanoa, että se oli raskain treeni varmaan viimeiseen puoleen vuoteen, ellei pidempäänkin aikaan. Olin aivan loppu, naatti, kuitti, väsy ja kaikkeni antanut. Naama hohti punaisena ja hiki virtasi selkää pitkin. Poni mun alla taas ei näyttänyt mitään merkkejä uupumuksesta... Varmaan mulla on vaan niin mielettömän huono kunto, pitäisi alkaa käydä taas juoksemassa kun ilmat on vähän lämmenneet.
En tehnyt Julin kanssa mitään ihmeempiä, halusin vain että se liikkuu eteenpäin. Se kun on todellakin ihan mielettömän tahmea ja eteenpäinratsastettava, eikä se anna mitään ilmaiseksi. Pidin ponin kunnolla liikkeellä sen 20 minuuttia ja olin kovin tyytyväinen itseeni ;) Julin kanssa kun ei voi tavoitteeksi asettaa mitään hienoja temppuja, peräänantoa tai herkkyyttä. Mikään niistä kun ei toimi ennen kuin poni liikkuu hyvin eteen, eikä ratsastaja sen jälkeen jaksa enää pyytää mitään kun on ponin saanut liikkumaan kunnolla.
Tuon maailman lyhimmän treenin viimeisinä minuutteina hihittelin hysteerisesti ponin selässä, kun jokaista lihastani särki ja olin niin mielettömän väsynyt sekä pitkästä päivästä että raskaasta ratsastuksesta. Pitäisi kyllä ruveta vaatimaan itseltäkin enemmän kun ratsastan itsenäisesti. Sitä tulee ratsasteltua omalla mukavuusvyöhykkeellä kun ei ole ketään komentamassa ja kertomassa mitä pitää tehdä.
PS. Huomatkaa uusi kypärä! ;) Löysin vihdoin puolen vuoden etsimisen jälkeen mieleiseni, joka vieläpä sopi päähän hyvin. Kypärä on BR:n uutuusmalli Zenith, jota koristaa hillitysti svarowskin kristallit.
Tehtävä on siitä mukava, että siinä täytyy ratsastaa koko ajan ja sen voi jakaa pienen pieniin osiin kehitettävien alueiden suhteen. Pääty-ympyrän pitää olla tasaisen pyöreä ja oikean kokoinen, askeleen täytyy olla ravissa sopivan pituinen ja laukassa askelten tulisi sopia puomikasalle. Samalla täytyy kiinnittää huomiota siirtymisiin niin laukasta raviin kuin ravista laukkaankin ja puomeilla saa taas muistutella itseään omasta asennosta. Niin käden, jalan kuin selänkin. Tässä harjoituksessa ei vain voi jäädä matkustamaan!
