Olen ollut äärettömän onnekas saadessani tutustua
Jaana Vuolaan, yhteen varmasti maamme parhaista hevoskuvaajista. En ole saanut pelkästään upeita kuvia hevosystävistäni, vaan olen saanut oppia niin valokuvauksesta, kuvien käsittelystä kuin kuvausten järjestämisestäkin. Olemme kuvanneet yhdessä, istuneet alas käsittelemään kuvia kädestä pitäen ja olen päässyt kuvausmatkoille mukaan avustajan roolissa. Samassa olen saanut nähdä, miten suuri merkitys on toimivilla malleilla ja heidän avustajillaan. Monta vuotta Jaanan työskentelyä seuranneena voin tiivistää tämän ammattilaisen työn sanaan
laatu.
Jaana kyseli Wilmaa kameran eteen jo viime kesänä, jolloin jouduin toteamaan, ettei poni ollut vielä kovin helppoa kuvattavaa; Wilma suostui seisomaan paikoillaan vain lyhyitä aikoja, eikä suostunut jäämään metriä kauemmas minusta. Tuolloin aloimme harjoitella paikka - käskyä kuvaustilanteita silmällä pitäen ja lopulta haimme vielä vahvistusta eläintenkouluttaja Niina Laiholta rauhoittumisen harjoitteluun.
Kun uudenvuodenpäivänä Jaana tuli yllättäen kuvaamaan Wilmaa, poni tuntui vihdoin olevan jotakuinkin valmis kuvattavaksi. Wilman suoriuduttua mallikkaasti poseeraustehtävistään lupauduimme mukaan Jaanan järjestämään hevoskuvauspäivään - valokuvaajille tarkoitettuun workshoppiin, jossa järjestäjä on tehnyt kaikki valmistelevat työt; valinnut mallit ja kuvauspaikat, sopinut aikataulut ja järjestelyt hevosten omistajien kanssa. Kuvaaja pääsee ikään kuin valmiiseen pöytään täydentämään portfoliotaan ja saa samassa vinkkejä ja ideoita toisilta kuvaajilta.
Mallina toimiminen vaatii hevoselta ja sen käsittelijältä lopulta yllättävän paljon, jotta kuvaaminen olisi helppoa ja kuvat onnistuneita. Lähtökohtaisesti hevosissa on paljon eroja siinä, kuinka helppo niitä on kuvata erilaisissa ympäristöissä - leppoisa ja luottavainen "kaikki käy" -tyyppi vaatii huomattavasti vähemmän ennakkovalmisteluja kuin epäluuloinen stressaaja, jolle pelkkä paikoillaan pysyminen on haastavaa.
Harrin kanssa kuvaaminen oli alusta asti helppoa - riitti kun hevosen puunasi puhtaaksi! Wilma sen sijaan vaati puoli vuotta harjoittelua maastakäsin ennen kuin se oli valmis kuvattavaksi.
Kun ei kuvata dokumentaarisia hevoskuvia, vaan halutaan esimerkiksi luoda taidekuvassa illuusio vapaana miljöössä seisovasta hevosesta, vaikeutuu kuvattavan hevosen ja käsittelijän työ huomattavasti. Jotta kuvankäsittely olisi mahdollisimman helppoa ja vähätöistä, pitäisi kuvasta poistettavat elementit minimoida; ohut kuvausriimu on monin verroin helpompi poistaa kuvasta kuin suitset kuolaimineen ja parasta on, jos käsittelijä pääsee kuvassa piiloon tai kokonaan kuvan ulkopuolelle. Pelkästään nämä seikat vaativat hevoselta hyvää käsiteltävyyttä; hevosen tulee pysyä käsissä ohuella kuvausriimulla ja kyetä jäämään paikoilleen käsittelijän peruuttaessa pois kuvasta.
Paikoillaan pysymisen lisäksi toivottava ominaisuus kuvattavalta hevoselta on liikuteltavuus. Hevoselta voidaan pyytää yksittäisiä askeleita eteen tai taakse tai etu- tai takaosaa voidaan siirtää parempaan linjaan, jotta asennosta saadaan mahdollisimman kuvauksellinen. Jalat levällään tai takakorkeana rinteessä seisova hevonen ei näytä hyvältä!
Asennon lisäksi kuvissa merkitsee myös ilme. Ympäristöstään kiinnostunut, päänsä korkealla kantava hevonen on ylväämpi ilmestys kuin turpa polvissa torkkuva toverinsa. Mallin ei tarvitse pällistellä jatkuvasti stressaantuneena ympärilleen silmät ja sieraimet lautasen kokoisina, mutta jonkinasteinen hereilläolo olisi suotavaa. Wilma reagoi juuri sopivasti esimerkiksi puhelimesta soitettuihin hevosen ääniin tai kuvaajan tekemiin hirnahduksiin.
Wilma valmistautui kuvauksiin harjoittelemalla tutuksi tullutta "paikka" - käskyä ja rauhoittumista uusissa ympäristöissä. Harjoittelu aloitettiin kesällä tallissa, tarhassa ja kentällä, jonka jälkeen jatkettiin pysähtymistä ja odottamista niin taluttelulenkeillä metsässä kuin kisapaikoillakin. Kuvausta edeltävänä päivänä aloitettiin kaunistautuminen puunaamalla harja ja jalat ensimmäisen kerran. Toinen pesukerta tehtiin kuvauspäivän aamuna, jolloin häntä saatiin vihdoin lähestulkoon valkoiseksi. Kaviot pestiin huolella ja rasvattiin kiiltäviksi. Harja selvitettiin ja turkki kiillotettiin säihkyväksi. Wilma oli valmis kuvattavaksi!
Wilma oli yllättänyt minut positiivisesti toimimalla lähes moitteettomasti Jaanan koekuvauskerralla. Nyt vastassa olisi kuitenkin kokonainen lauma kuvaajia, mikä merkitsisi paitsi moninkertaista määrää ärsykkeitä, myös pidempiä pönötysaikoja. Ponin tulisi malttaa seistä kuvauspaikoissa riittävän kauan, että jokainen kuvaaja on ehtinyt varmasti saada onnistuneen kuvan ennen siirtymistä seuraavaan paikkaan.
Wilma sai tervehtiä kuvaajiaan tallin pihassa, josta lähdimme yhtenä joukkona läheisen metsän reunaan. Kuvaajat hakivat paikkansa ja Wilma aseteltiin pönöttämään polun suuaukolle. Kun kuvaaminen alkoi, alkoi myös Wilman tehtävät. Palkkasin naksuttimella ja porkkananpaloilla jokaisesta pyyntöön vastaamisesta; seis, paikka, taakse. Kun porkkanoiden virta pysyi tasaisena, Wilman keskittyminen hiveli täydellisyyttä. Se tiesi, että palkkaa sataa, kun jaksaa vain seistä ja näyttää nätiltä! Toki välillä piti kokeilla onneaan, jos hymyilemällä saisi vielä lisäpalkkaa.
 |
| © Johanna Siivonen |
Polulta siirryimme sammaleiseen metsään, jossa pönöttäminen luonnistui yhtä mallikkaasti. Kivinen pohja loi haasteen ponin asettelussa; suoraan edestä tai suoraan sivulta ei ole hyvä kuvata, eikä jalat saisi jäädä kokonaan kivien taakse piiloon. Sopivan rintamasuunnan lisäksi pitäisi löytää vielä tasainen alusta, ettei hevonen näytä kuvissa takakorkealta seistessään takajaloillaan kukkulan päällä ja etujalat kuopassa.
Jotta Wilmasta olisi saanut metsässä liikekuvia, olisi metsään pitänyt rajata suljettu alue laidunlangalla. Wilma kun on niin tottunut kävelemään taluttajansa perässä, etten päässyt riittävän kauas ponista kävelyttäessäni sitä kohti kuvaajia. Tässä siis seuraava opeteltava asia tulevaisuutta ajatellen!
Poseerauskuvien jälkeen päästiin Wilman suosikkikohteeseen - laitumelle! Tavoitteena oli saada ponista liikekuvia; mieluiten laukassa kohti kuvaajia. Mikäli olisimme kuvanneet kesällä, Wilma olisi saanut laiduntaa useamman tunnin ennen kuvauksia, jotta ruoho ei houkuttelisi sitä niin valtavasti. Koska huurteinen ruoho tammikuussa ei kuitenkaan ole terveyden kannalta se ykkösjuttu, Wilma oli saanut tyytyä ihan tavalliseen heinään ennen kuvauksia. Laidunruoho houkutteli kovasti, mutta poni malttoi onneksi innostua myös juoksemaan pelkän syömisen sijasta.
Jaanan koekuvauksissa teimme muutaman toiston lähettämisiä; vein ponin laitumen reunaan ja kannustin sen laukkaan kohti kameraa. Viimeisellä yrityksellä Wilma tuntui hoksaavan homman idean, eikä se ollut unohtunut muutamassa viikossa, vaan päin vastoin! Vaikka Wilma olisi voinut päättää poistua laitumen perimmäiseen nurkkaan, se toimi ennalta tutun kaavan mukaan. Päästin ponin irti ja se (pukkien saattelemana) kirmasi kohti kuvaajia, heidän ohi ja pysähtyi nyhtämään ruohoa odottaen, että sama homma tehtäisiin pian uudestaan.
Laitumelta suunnattiin vielä tallin ohi hiekkatien varteen, jossa poni sai tsempata vielä muutamat pönötykset. Keskittyminen alkoi selkeästi jo herpaantua ja Wilma reagoi enemmän ulkoisiin ärsykkeisiin. Tässä kohtaa oli sopiva aika palkita poni viimeisestä hyvästä suorituksesta ja päästää se liikkeelle ja nyhtämään syötävää kanervikosta.
Kokonaisuudessaan päivä oli meidän osalta super onnistunut. Wilma sai rakastamaansa huomiota ja paljon porkkanoita joutumatta suorittamaan mitään, mikä olisi ollut siltä liikaa vaadittu. Kaikki kuvaajat huomioivat ponin äärettömän hienosti; jos jokin ei onnistunut, se jätettiin sikseen. Riitti, että Wilma teki parhaansa. Poni sai myös upean työskentelyrauhan, vaikka ympärillä pyöri niin paljon vieraita ihmisiä.
Jälkeenpäin mieltä lämmitti valtava positiivisen palautteen määrä; Wilma oli tehnyt vaikutuksen ammattimaisilla elkeillään ja hyvällä käsiteltävyydellään. Vuoden aikana tehty työ käsiteltävyydessä palkittiin toinen toistaan upeammilla kuvilla!
 |
© Jaana Vuola, käsittelemätön kuva.
"Nyt riittää, syön nämä koristeet!" |
Ihania kuvia❤🐎
VastaaPoista