sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Laidunelämää parhaimmillaan, draamalla höystettynä

Harri ja Winnie ovat nautiskelleet täysin rinnoin laidunlomastaan. Ötökkäloimi ja myrkyt ovat suojanneet Harria öttiäisiltä rittävästi, eikä ruunan ole tarvinnut juoksennella yötä päivää niitä karkuun. Vähän jännitin kuinka Harri tulisi pärjäämään laitumella yötä päivää, pystyisikö se rentoutumaan ollenkaan ja jäisikö nukkuminen kokonaan väliin ötököiden takia. Pelko osoittautui kuitenkin aivan turhaksi ja olen saanut Harrilta vain rennon letkeitä terveisiä!


Laidunlomansa alkupuolella Harri oli aamulla makoillut laitumensa portin lähettyvillä, kun sille tuotiin aamupöperöitä. Ei tuo ruuna ollut jaksanut vaivautua edes nousemaan ylös, vaan pikku prinsessa oli saanut nauttia aamupalansa sängyssä. Aamupalakulho tuupattiin turvan alle ja Harri tyhjensi sen tyytyväisenä ja jäi rauhassa jatkamaan lepäilyään, kun tyhjä kulho vietiin pois.

Hyvään palveluun tottuneena Harri oppi myös vaatimaan entistä parempaa palvelua. Kuumina hellepäivinä vesi lakkasi maistumasta isosta mustasta saavista lähes kokonaan, joten arvon ruunalle piti tarjoilla vettä värillisistä pienemmistä ämpäreistä. Kun ämpärit jätettiin laitumelle, ne kyllä tyhjenivät vähitellen päivän mittaan. Suuri musta saavi taas pysyi koskemattomana. Viikonloppuna lisäsin tuon kermapepun vesisaaviin omenamehua, mikä auttoi kyllä veden maistumiseen. Riittävästi juodakseen ruuna tarvitsisi varmaan mehujuomaansa pillin ja aurinkovarjonkin koristeeksi...

Aivan liian leppoisaksi ei hevosten laidunlomakaan käynyt, sillä perjantaina muutaman kilometrin päässä hevosten laitumesta riehui metsäpalo. Savu ulottui lähes laitumille saakka ja näytti melkoisen karulta kuvassa, jonka Maiju minulle välitti. Palo oli kuitenkin saatu lukuisten paloautojen ja helikopterin avulla sammumaan.

Lauantaina lähdettiin Maijun kanssa aamutuimaan ajelemaan kohti heppojen laidunta ja muutettiin hevoset taluttaen seuraavaan laidunkohteeseen. Ensimmäisen viikon hevoset majailivat Maijun siskon luona ja loppuajan kaverukset saavat laiduntaa vanhempien pihassa. Tällä kertaa Winnie sai jäädä pihaan syötävän suloisen Apo- shettiksen seuraksi, kun minä ja Harri sekä Maiju ja Jippo-suokki lähdettiin maastoreissulle.



Päästiin heittämään noin tunnin lenkki metsäpoluilla ja hyväpohjaisilla hiekkateillä. Matkalla törmättiin myös juuri tuohon palaneeseen osaan metsää - olipahan melkoisen karu näky. Metsässä leijaili palaneen käry ja laajalta alueelta oli palanut aivan kaikki aluskasvillisuus.

Ihan mielettömät maastoilumahdollisuudet tuolla kyllä on, ei voi muuta sanoa! Luulenpa, ettei minua saa tämän kuukauden aikana kertaakaan kentälle koulua vääntämään, kun loputtomat maastoreitit vain kutsuvat minua puoleensa.. Onneksi suunnitteilla onkin reissuja niin kahluupaikalle kuin pidemmillekin rmaastoreiteille.




Leppoisan maastolenkin jälkeen Harri pääsikin tutustumaan uuteen laitumeensa. Tylsänä eläkeläisenä se suostui kannustettuna ottamaan tasan kaksi raviaskelta ja parkkeerasi sitten laitumen kulmaan syömään. Eipähän saatu lennokkaita laidunkuvia taaskaan! Tuo tarvitsisi kaverin villitsemään itseään, jotta jaksaisi nostaa edes laukan. Winnie sentään intoutui muutaman laukka-askeleen ottamaan kannustettuna, mutta melkoisen heikoksi jäi tuonkin villiponin suoritus. 







1 kommentti

  1. Onneksi tuo palo ei sentään laitumille asti tullut !

    VastaaPoista

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat