Punaisella ruunalla

Ensimmäisen kerran ainakin kilometrin pituiseen aikaan tuli ratsasteltua Ebyllä niin, että sain touhusta kuvamateriaaliakin. Pääasiassa kun maastoilen Ebenillä, niin eipä tule kuvaajia pyydettyä mukaan rinnalle juoksemaan.

Siru tuli seurakseni tallille ja kuvasi Harrin vauhdikasta menoa pellolla ja jäi sitten kuvaamaan vielä Ebynkin liikutusta. En edes muista koska viimeksi olisin ruunan kanssa käynyt kentällä ja tehnyt oikeita kouluratsastusjuttuja! Nyt tein rennon ja kevyen iltahölkän ravissa ja laukassa pyörien ympyröillä ja tehden siirtymisiä askellajien sisällä ja niiden välillä. Vitsit miten ihanalta tuntuu ratsastaa tasaisia ja liukuvia siirtymisiä vaikkapa suoraan laukasta käyntiin! Harrin kanssa nämä on hirvittävän vaikeita, enkä pysty ratsastamaan siirtymisiä vain alas istuen rennolla kädellä.

Näitä kuvia katsellessa taas voi vain todeta kuinka silmiin sattuu tuo istunta, johon Ebenin satula minut vie. En tiedä mikä tuossa satulassa tai hevosessa on, mutta istuntani leviää aivan täysin käsiin tuon hevosen selässä! Ebenin liike ei ole kovi kummoinen istua, itseasiassa oikeinkin tasainen, pehmeä ja helppo. Kuitenkin tuntuu, että väännyn kaksin kerroin, ylävartaloni kaatuu eteen, takapuoleni valuu taakse ja lantio kääntyy ties mihin suuntaan. Siinä samassa polvi koukistuu ja jalat vaeltavat villisti tynnyri-Ebenin kyljillä.

Noh, onneksi tämä meno ei ole vakavaa enkä joudu lukemaan koulutuomareiden arvioita istunnastani tämän hevosen selässä!