Mestarin opissa // Nina Fagerströmin valmennus

Meille tarjoutui Aksun kanssa huikea mahdollisuus päästä Nina Fagerströmin estevalmennukseen ponin naapuritallilla ja tottakai tartuin tilaisuuteen oitis. Vaatimuksia ratsukon tason tai osaamisen suhteen ei ollut, joten luottavaisin mielin lähdettiin matkaan toiveena saada uusia vinkkejä ja näkökulmaa juuri tämän ponin ratsastamiseen.

Tunnit olivat kahden hengen ryhmissä ja saimme pariksemme poniratsukon, joka kilpailee meitä paljon suuremmissa luokissa. Tästä huolimatta verryttelytehtävät palvelivat hyvin meitä molempia ratsukoita.

Itsenäisen verryttelyn jälkeen aloitimme kavaletti- ja puomitehtävällä, jota tehtiin kahdeksikolla. Kahdeksikon keskellä laukka vaihtui kavaletilla ja kahdeksikon molemmissa päissä ylitettiin laukkapuomi. Aksu käynnistyi hitaasti ja oli verryttelytehtävässä kovin hidas ja tahmea - ei nyt pahin mahdollinen, mutta kuitenkin hidas. Palautteeksi sain ratsastaa ponia enemmän eteen, eteen, eteen ja eteen. Ei mitään uutta, mutta sitäkin enemmän totta. Lisäksi saisin enemmän ennakoida tulevaa tehtävää katseellani, mikä taas on juuri päinvastoin kuin koulutunneilla minulle opetetaan. Pitäisi osata ottaa aina koulu- ja estemoodi erikseen päälle katseen suhteen; koulussa en saisi ennakoida katseella, kun taas esteillä pitäisi ohjata esteelle vahvemmin katseella ja valmistella tehtävää toisin kuin koulussa.

Kavalettitehtävän jälkeen tultiin erilaisia tehtäviä eri esteillä. Valmennus oli nopeatempoista, kun ratsastimme samaa tehtävää yhtä aikaa peräkkäin. Tämä tapa sopi Aksulle erityisen hyvin, sillä se laukkaa ja hyppää kovin mielellään toisen ponin imussa, jolloin itse pystyin keskittymään vain ratsastamiseen ja omaan istuntaani ja pystyin unohtamaan ponin liikkeellä pitämisen. Näiden tehtävien jälkeen poni saikin jo positiivista palautetta, kun sen moottori vihdoin käynnistyi.

Esteiden noustessa poni vain parani entisestään. Nyt se laukkasi reippaasti eteen jo yksin rataa hypätessäkin ja teki hyviä hyppyjä. Muutamille esteille mokasin askelmääriä, olisin saanut ratsastaa tarkemmin joko yhden askeleen enemmän tai vähemmän, jolloin paikat esteille olisi sopineet paremmin. Poni kuitenkin suoritti kaikki esteet näppärästi ja sujuvasti. Toista kertaa rataa hypätessämme Aksu hyppäsi huikean sujuvasti ja itsekin ratsastin oikeasti hyvin, vaikka itse toteankin. Tiet olivat hyvät, hypyt hyviä ja koko rata sujuva. Tästä radasta nyt ei ole todisteena kuin kuvia, mutta hyvältä näyttävät kuvatkin!

Super hyvän radan jälkeen Aksu sai hengähtää. Toisen ponin suorittaessa tehtäviään Aksu ehti kävellä ja seistä varmaan parisenkymmentä minuuttia. Jos valmennuksen minuuttihintoja laskee, niin melkoisen rahan edestä tuli seisoskeltua.. Lopuksi päästiin kuitenkin hyppäämään vielä paria lyhyttä tehtävää, joilla Aksu ei ollut pitkän kävelemisen jälkeen enää parhaimmillaan. Energia ja eteenpäinpyrkimys oli tiessään ja hypyt olivat löysiä. En usko väsymyksen olleen ainakaan suurimpana syynä, sillä poni on kyllä jaksanut hyvin täyden tunnin pituiset estevalmennuksetkin ja tehnyt aina hyviä hyppyjä loppuun saakka. Poni kuitenkin suoritti tehtävät ja oli yleisesti kyllä oikein hyvä ratsastaa koko valmennuksen ajan.

Saatiin valmennuksessa paljon kehuja ponin kanssa. Valmentaja tiedosti ponin haasteet ja hitaanomaisen luonteen, joten tuntui hyvältä saada kehuja, kun onnistuttiin eteenpäinpyrkimystä vaativista tehtävistä. Tottakai sekä ponissa että ratsastajassa on vielä paljon korjattavaa ja kehitettävää, mutta tuntui hyvältä saada onnistumisen fiiliksiä.

Se rakentava palaute, jota lähdettiin valmennuksesta hakemaan, jäi kuitenkin hieman löyhäksi. Saatiin kyllä kehuja ja palautetta onnistumisista, mutta hirmu paljon en saanut korjaavia kommentteja. Suurin osa koski eteenpäin ratsastamista ja suoristamista. Olisin kaivannut enemmän korjaamista, jotta olisin saanut eväitä treenaamiseen myös jatkossa. Nyt sain kyllä tietää mikä meni hyvin, mutta korjattavaksi jäi vain "enemmän eteen" ratsastus. Poni tosin suoritti valmennuksessa erittäin hyvin; kääntyi yllättävän hyvin pohkeella ja ulko-ohjalla, teki helppoja hyppyjä joihin minun oli helppo mukautua ja eteni Aksuksi erittäinkin hyvin. Mikäli meillä olisi ollut enemmän ongelmia, olisin ehkä saanut myös enemmän korjaavaa palautetta. Jos meillä olisi mahdollisuus valmentautua säännöllisesti Fagerströmin tunneilla, kehittyisi palaute varmasti syvällisemmäksi, kun valmentaja oppisi tuntemaan paremmin ratsukkoa ja meidän tavoitteita. Yksi tunti on kuitenkin erittäin lyhyt aika tutustua ennalta tuntemattomaan ratsukkoon ja korjata sen kaikki mahdolliset virheet.