Well hello!

Lontoosta palauduttu takaisin kotimaahan kamalan köhän kera. Olen käynyt Lontoossa neljästi ja kolmena kertana niistä tullu kotiin kipeänä. Tällä kertaa ehdin jo Suomeen asti, kunnes matkalla lentokentältä Turkuun alkoi olo tuntua vähän heikolta. Seuraavana yönä nukuinkin pätkittäin yhteensä vain pari tuntia ja aamulla oli kunnolla lämpöä ja kurkku kuin saharan autiomaa. Vähitellen kuume ja kurkkukipu on vaihtunut räkätulvaan ja yskään.

Lontoossa oli kuitenkin mahtavaa. Tykästyn kaupunkiin joka kerta vain enemmän ja enemmän; kaupunki alkaa tuntua omalta, kun sitä oppii tuntemaan, eikä joudu suunnistamaan kartan avulla aivan turistina joka paikkaan.

Olisi ollut hienoa käydä ratsastamassa Hyde Parkissa, mutta tunnin suolaisen 70 punnan (n. 85 euroa) hinnan takia tyydyin jättämään hevostelun sikseen. Heppoihin törmättiin kuitenkin Buckinghamin palatsilla, kun osuttiin paikalle juuri vartijoiden vaihdon aikaan. Hevos- ja ratsastustarvikkeet taas olivat kaupungissa aivan kiven alla. Toisin kuin Suomessa, hevostarvikkeita myydään suurkaupunkien ulkopuolella, eikä niinkään harrastelijoille suunnatuissa pienissä liikkeissä keskustassa. Ainoat hevostarvikkeet löytyivät Harrodsilta, jossa tavallisten Kingslandin vaatteiden hinnoittelu sai aikaan sekavia tunteita. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun sukat maksoivat 20 puntaa (n. 25 euroa), kun Suomesta samat saisi 15 eurolla. Edellisen, ellei jopa vielä aikaisemman kauden hupparit oli hinnoitettu hilpeyttä herättävästi 120 punnan ( 150 euron) hintalapuin, kun samoja vaatteita on myyty jo alennuksessa Suomessa 60-70 euron hintaan. Ja Englannin kun piti olla ratsastustarvikkeiden halpa maa! Ei varmaan yllätä, etten tällä reissulla ostanut varusteita Winnielle enkä itselleni.

Vaikka palauduinkin reissusta kipeänä, en tietenkään malttanut jäädä kotiin sairastamaan, vaan kävin moikkaamassa Winnietä heti lauantaina. Juoksutin sitä hetken liinan päässä muistutellen ponille äänimerkit läpi. Kun tamma hienosti hidasti, lisäsi, teki siirtymiset ja käännökset päästin sen irti maneesiin. Voih, tätä Winnie oli odottanut! Aivan ensimmäisenä poni heitti pitkälleen maahan ja piehtaroi autuaasti ja pitkään. Kun homma oli hoidettu, se päästeli menemään täyttä laukkaa varmaan kymmenisen minuuttia. Poni kiisi korvat tötteröllä pitkin maneesia ja tarjosi maailman hienointa lisättyä ravia. Kyllä harmitti ettei ollut kameraa mukana, kun puhelimestakin loppui akku! Kun poni oli saanut kirmailemisesta tarpeekseen, se kävi piehtaroimassa vielä muutaman kerran. Loppuverryttelyt hoidettiin leikkien seuraa johtajaa. Fiksu poni pysähtyi, väisti ja seurasi oikein hienosti.




Sunnuntaina ratsastin ponin kevyesti kentällä. Winnie oli oikein miellyttävä ratsastaa, olisin voinut jatkaa vaikka miten pitkään! Aikaa kului alku- ja loppukävelyineen tunnin verran, mikä oli omalle kunnolleni noin tunnin liikaa. Kotiin päästyäni oli kuume taas noussut ja olo muutenkin ei-niin-hyvä. Tänään olenkin siis parannellut itseäni ja antanut ponille vapaapäivän. Toivon olevani huomenna taas paremmassa ratsastuskunnossa, jos vaikka hyppäisin vähän. Loppuun vielä pienen pieni video viime viikon sunnuntailta, kun hypättiin lyhyttä sarjaa Winnien kanssa.