Pimeässä ja paisteessa

Vanhempi kuva viime viikolta

Torstaina olin luvannut iltaruokkia kaikki tallin hevoset, joten lähdin tallille vasta vähän ennen kuutta. Olen laiska käymään tallilla kahta kertaa päivässä; olisin kyllä voinut käydä ratsastamassa valoisaan aikaan ja tulla sitten illalla vain ruokkimaan. Ilma oli aivan kamala; lämpötila nollan tuntumassa, taivaalta sataa vuorotellen vettä ja räntää. Tottakai juuri tällaisina päivinä maneesi on illalla varattuna 4 tuntia putkeen, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää räpiköidä liukkaalla ja lainehtivalla kentällä tai lähteä maastoon.




Minun ja Winnien seurana oli toinen poniratsukko, jonka kanssa käytiin pyörähtämässä pikaisesti kentällä. Ravailtiin muutamat ympyrät sinne tänne, todettiin ettei kenttä ole laukkaamiskunnossa ja että ponit on oikein hyvässä mielentilassa maastoilua ajatellen. Lähdettiin siis kiertämään ehkä muutaman kilometrin lenkkiä kävelyteitä pitkin. Sää sen kuin paheni matkan edetessä; vettä tuli vain entistä enemmän taivaalta ja pikkuhiljaa se muuttui rännäksi. En omista mitään saderatsastushousuja, joten jalassa oli fiksusti vain perus ratsastushousut, jotka kastuivat aivan läpimäriksi jo kymmenessä minuutissa. Takin sentään piti pitää vettä, mutta niin se vesi vain meni läpi.

Totesinkin mukana olleelle kaverille, että tämä saa kiittää onneaan siitä, että Winnie käyttäytyi niin mallikkaasti koko reissun ajan. Muuten olisin ollut todella vihainen, ärsyyntynyt ja huonoa maastoiluseuraa. Winnie tosiaan yllätti todella positiivisesti; yleensä se maastoon lähtiessä tarjoaa pientä ravia tai on muuten vain turhan energinen, mutta tällä kertaa se oli pomminvarma ja laiska maastoilulaama ensimmäisistä askeleista viimeisiin saakka. Ehkä poni oli niin masentunut huonosta ja märästä ilmasta, että sulkeutui kuoreensa. ;)

Tuon maastoreissun jälkeen olin aivan syväjäässä, eikä asiaa auttanut vielä tehtävänä oleva iltaruokinta. Kun vihdoin pääsin kotiin, ei suihkusta jostain syystä tullut lämmintä vettä. Mahtavaa! Taidan olla vieläkin jäässä tuon takia.









Eilen taas sain mukaani tallille pikkuserkun Jennin. Olin suunnitellut hyppääväni vähän, mutta maneesiin olikin tullut varaus sen jälkeen, kun olin viimeksi listaa tarkistanut. Suunnitelmat siis muuttuivat ja suunnattiinkin pellolle. Sään ärsyttävän seilaamisen takia pelto ei ollut sula, eikä jäässä. Pinnalla oli lunta, mutta pohjalla olikin märkää. Tämän takia Winnien etusiin muodostui todella nopeasti tilsat, joita yritettiin muutamaan otteeseen hakata pois paljain käsin. Eihän ratsastamisesta tullut siis oikeastaan yhtään mitään, pellolla ei uskaltaisi ainakaan laukata. Luovutettiin siis suosiolla ja lähettiin maastoon kävelemään, kun kävelyteillä ei ole lunta, josta tulisi tilsoja.

Kierrettiin ihan uusi lenkki pienen tehdasalueen ympäri ja palattiin liikenneympyrän kautta takaisin tallille. Winnie oli edelleen sama laama kuin edellisenäkin päivänä, se ei edes korvaansa lotkauttanut ohi huristeleville isoille rekoille. :)



Viimeistä suojatietä ylitettäessä risteykseen osui bussi, joka oikein kohteliaasti antoi ponille tietä. Bussikuskilla oli hymy korvissa kun hän viittoi meitä pysähtymään. Hän kaivoi puhelimen taskustaan ja pyysi lupaa ottaa kuvan bussinsa edessä seisovasta ponista. :D Mikäs siinä, tulipahan yhden bussikuskin päivä pelastettua. :)