Winnien päiväkirja

Hei kaverit, Winnie täällä!  Tänään oli aika mukava päivä. Essi tuli tallille jo aamulla ja sillä oli Nenna mukanaan. Nennan kanssa tullaan hyvin toimeen ja ollaan kavereita, hän on aika paljon auttanut Essiä minun hoitamisessani ja on hän muutaman kerran selässänikin käynyt. Tallissa jalkoihini puettiin suojat ja minut talutettiin riimusta maneesille.

Sain juosta itsekseni pitkin maneesia niin lujaa kuin halusin! Ja minähän juoksin, juoksin, juoksin ja spurttailin, olin niin nopea ja tyytyväinen itseeni. En ollutkaan vähään aikaan saanut päästellä näin kunnolla höyryjä, se tuntui aika hyvältä!

Juoksin aikani, mutta rauhoituin lopulta. Olisin kyllä jaksanut vielä enemmänkin, mutta sain jo tarpeekseni. Nyt pystyisin vähän keskittymään töihinkin.

Leikittiin Essin kanssa hetki seuraa johtajaa -leikkiä. Ihan kiva leikki, mutta siitä vähän kurja, että Essi on aina johtaja. Minä joudun aina tulemaan perässä... Tosin minä olen kyllä tullut aika hyväksi siinä roolissa! Osaan tarkkailla Essin liikkeitä aika hyvin, en enää törmäile siihen päälläni kun se pysähtyy tai päättääkin vaihtaa suuntaa. Tällä kertaa leikissä vain käveltiin, kun välillä ollaan myös ravattu ja laukattu.

Leikin jälkeen sain käydä piehtaroimassa, ihanaa! Tahtoisin piehtaroida päivittäin, se on ihan lempipuuhaani. Tarhani on kuitenkin niin kurainen, etten tahdo liata takkiani ja valkoista harjaani siellä.

Seuraavaksi Essi kiipesikin selkääni. Tällä kertaa se hölmö laittoi riimun päälle suitset! Luulin että se unohti riisua riimun, mutta huomasin pian, että tytöllä oli ohjat kuolaimien lisäksi myös riimussani. Alkuksi Essi ohjasi minua kuolaimella ja sitten myös riimulla - riimu tuntui oikeastaan samanlaiselta kuin hackamore -kuolain, jota aina välillä käytän. Riimu oli vain pehmeämpi ja tuntui mukavammalta!

Hetken päästä en tuntenutkaan enää painetta kuolaimessa, vaan Essi ohjasi pelkällä riimulla minua. Se olikin mukavaa, en oikein pidä kuolaimista. Tottelin kiltisti Essiä ja olin oikeastaan aika rentoutunutkin. Suoritin kaikki tehtävät pysähdyksistä pohkeenväistöihin yhtä hyvin kuin kuolaimen tai hackamorenkin kanssa. Ehkä saan liikkua useamminkin riimulla jos tottelen näin hyvin!

Nenna kantoi keskelle maneesia pienen esteen, jota hyppäsin muutaman kerran laukassa molempiin suuntiin. Essin mielestä pieni este oli vain osa laukkaharjoitusta, mutta minä tykkään kun pääsen hyppäämään edes pikkuisen! Hypätään kuulemma joku toinen päivä sitten enemmän ja ihan kunnollisia esteitä. Silloin Essi laittaa satulankin selkääni.

Lopuksi sain verrytellä ihan pelkän riimun kanssa, kun Nenna riisui suitset päästäni. Eipä se minua hetkauttanut, olinhan minä koko tunnin kunnellut pelkkää riimua ja pehmeää painetta turpani päällä.

Luulin että seuraavaksi lähdettäisiin takaisin talliin, mutta tässä vaiheessa sainkin satulan selkääni! Lisäksi päälleni puettiin aivan ihmeellinen takki, se oli mielestäni aika kamalan värinen, ei oikein sopinut minulle. Lähdettiin kävelemään loppukäynnit maastoon, Nenna tuli kävellen meidän mukaan.

Täällä uudessa kodissani maastot on vähän hassuja. Entisessä paikassa maastoilu tarkoitti metsissä samoilua ja hiekkateillä laukkaamista, mutta täällä maastossa onkin kovat tiet ja lähellä liikkuu autoja. Eipä tämä maisemanvaihdos minua kyllä häiritse, en minä pelkää autoja, en edes traktoreita, busseja tai rekkoja!

Jalkani kopisivat vähän hassusti kovalla alustalla, kun sain maanantaina kengät. Eipä kolinakaan minua haitannut.

Ylitettiin silta ja päästiin meille hevosille tarkoitetulle hiekkatielle, joka kulkee veden vierellä.

Olen kuulemma todella reipas ja rohkea, kun uskallan kulkea myös siltojen alta. Olen kyllä ihan tottunut siihen jo, eikä siltojen ylittämisessä tai alittamisessa ole mitään ihmeellistä tai pelättävää.

Hetken matkaa hiekkatiellä näyttää melkein samalta kuin Metsäkylän maastoissa. Hiekkatie jatkuisi vaikka kuinka pitkälle, mutta me hevoset emme saa jatkaa tietä pitkin kuin vähän matkaa. Se on vähän kurjaa, kävisin mielelläni kauempanakin seikkailemassa! Pääsenhän minä kovia teitä pitkin, mutta pehmeä olisi mukavampi jaloille. Saisin mennä vähän lujempaa, kun kovalla pohjalla saan vain kävellä.

Kurkistelin välillä taakseni, kun Essillä ei ollut sivupeilejä niinkuin autossa. Minä siis tarkistin itse millainen auto takaa on tulossa, niin Essin ei tarvinnut kääntyillä. Toisinaan Nenna jäi myös vähän jälkeen, jolloin pysähdyin odottamaan kaveria.

Ylitin muutaman kerran tällaiset viivat tiessä, mutta eipä nekään pelottavia olleet. Liikennettä oli niin vähän, ettei liikennevalot olleet edes päällä! En joutunut siis odottamaan ollenkaan. Koko lenkkiin meillä meni aikaa reilu puoli tuntia, kävelin aika hitaasti. Ihan mukavaa tuo kuitenkin oli, olen kuulemma mainio cityponi!