Let's play soccer!

Totesin eilen itsekseni, että olen kyllä hirmu mukavassa asemassa hevosharrastukseni suhteen! Manailin Nennalle tallilla, kuinka viimeisimmät koulutreenit oli mennyt Winnien kanssa vähän penkin alle, enkä oikein tiennyt mitä haluaisin seuraavaksi ponin kanssa tehdä. Toisaalta koulussa olisi kiva korjata virheitä, toisaalta olisi kiva nollata päätä lähtemällä maastoon. Toisaalta olisi kiva tehdä taas jotain hauskaa. Vaihtoehtoja on paljon!

Hauskuus - sitä olen pitänyt tavoitteena Winnien kanssa viimeisen vuoden ajan. Tahdon että poni saa tehdä ja harrastaa monipuolisesti kaikenlaista niin, että se voisi olla mielenkiintoista ja erityisesti hauskaa. Miksi vääntää koulua hammasta purren ja kyyneliä pidätellen tai manata valmentajan puutetta ja siten kehittymisen hitautta, kun harrastaminen voi oikeasti olla kivaa, eikö sen pitäisi olla pääasia?

Rakastan Winniessä sen leikkisyyttä ja tietynlaista lapsellisuutta. Se rakastaa leikkimistä ja riehumista, sen ilmeistä näkee todella selvästi kun se nauttii jostain asiasta. Arvostan ponissa etenkin sitä, että se on rohkea ja halukas kokeilemaan erilaisia asioita. Meillä on oikeastaan vain taivas rajana ( ja ratsastuskoulun säännöt, tottakai ) sen suhteen, mitä voidaan tehdä ja kokeilla! Tähän mennessä ponin mieltä on pidetty virkeänä maastoilun, hyppäämisen, poniagilityn, irtojuoksutuksen, maastakäsintyöskentelyn, pienten temppujen ja palloleikkien avulla.

Olen työskennellyt Winnien kanssa lähiviikkoina pallon kanssa aika paljon. Poni on oppinut olemaan pelkäämättä palloa ja se on ryhtynyt koskemaan siihen rohkeammin jo jaloillaankin. Edistyksen ollessa suhteellisen nopeaa päätin viedä palloleikin taas astetta pidemmälle. Kiipesin itse ponin selkään ja lähdettiin opettelemaan jalkapallon alkeita, super kivaa! Tätä vauhtia edettäessä ollaan ensi keväänä jo valmiita futispeliin tekemään maaleja! ;)