Kuka saa arvostella?

Arvostelu, arviointi, neuvominen, opettaminen, korjaaminen, vittuilu. Raja näiden välillä on häilyvä ja joskus tulkinnanvarainenkin juttu. Etenkin ratsuihmisten parissa kaikkia näitä tapahtuu paljon, on varmasti tapahtunut aina. Itse ainakin muistan ihan pienestä asti kasvaneeni sellaisessa talliympäristössä, jossa toisia arvostellaan - yleensä selän takana. Myöhemmin harrastuspiirin laajetessa koin oloni "tutun turvalliseksi", kun huomasin käytännön olevan sama joka puolella. Onko se hevosihmisillä verissä vai mistä järkyttävä tarve arvostella, arvioida ja päteä syntyy?

Eniten ainakin minua huolestuttaa se, että arvostelu tapahtuu selän takana tai vaihtoehtoisesti internetissä anonyyminä. Arvostelija harvoin tuntee arvostelunsa kohdetta, mutta tuntee silti palavaa tarvetta ilmaista oma mielipiteensä muille tai turvallisesti anonyyminä suoraan arvostelun kohteelle. Mikä ratsuihmisissä synnyttää tarpeen arvostella muiden ratsastusta, tapoja tai valintoja? Onko taustalla kateus, oman elämän ongelmat vai todellinen taivaan lahja, valmis masteropettajan pätevyys? Epäilen etenkin viimeisintä. Uskallan väittää, että suurin osa arvostelijoista ei ole arvostelunsa kohdetta taitavampia.

Mikä oikeuttaa arvostelemaan toista? Mielestäni hevospiireissä ainoastaan kilpailuiden tuomarilla tulisi olla lupa ja oikeus arvostella. Tuomari on pätevä, asiantunteva ja ammattilainen. Hän todella tietää, mitä tekee. Lisäksi kilpailuiden osallistuja on tehnyt tietoisen päätöksen osallistua kilpailuun ja tulla arvostelluksi. Ratsastustunneilla opettajankaan ei kuulu arvostella, vaan opettaa ja korjata virheitä. Arvostelu ja opettaminen ovat kaksi eri asiaa. Mikäli taas opettajallakin on oikeus vain opettaa, niin miksi niin usein kentän laidalla tapahtuu arvostelua muiden hevosharrastajien toimesta?

Seuraavaksi herääkin kysymys "miksi". Miksi hevosihmiset arvostelevat, saako siitä jotain tyydytystä vai pönkitetäänkö sillä omaa itsetuntoa? Paraneeko mieli huonosti mennen valmennuksen jälkeen, kun voi itse kommentoida toisten virheitä? "Aina on joku minua huonompi". Ei arvostelua ainakaan puhtaasta välittämisestä tehdä, tai jos tehdään, niin jokin yhtälössä kuitenkin mättää. Kuten kilpailuissa, pitäisi arvostelussa olla kaksi tasavertaista osapuolta - arvostelija sekä arvostelun pyytäjä, vastaanottaja. Yhtälö ei siis toimi, mikäli arvostelija ottaa oikeuden tehdä arvioita ja korjata toisen virheitä ilman toisen pyyntöä.

Etenkin hevosihmisten blogeissa olen huomannut huolestuttavan määrän arvostelevia kommentteja, erityisesti anonyymeiltä kommentoijilta. Milloin arvostellaan istuntaa, milloin apujenkäyttöä, milloin mitäkin. "Kamalaa ratsastusta!" "Kamala hyppytyyli!" "Käyttäisit enemmän ulko-ohjaa!" "Hankkisit valmentajan!" "Lopeta ratsastus kun et kuitenkaan osaa!" "Heppa kärsii kun revit suusta!". Noniin, ja mitäköhän näilläkin kommenteilla saavutettiin? Korjaantuivatko ratsastajan virheet? Saiko bloggaaja asiallista ja asiantuntevaa palautetta? Saiko kommentoija hyvän mielen? Uskaltaisin vastata kaikkiin ei.

Tuollaisia kommentteja lukiessa herää ajatus siitä, onko ratsastus oikeutettua kaikille? Eikö harrastelija saa ratsastaa, kun ei tahdo tai pysty käymään valmentajan tunneilla korjaamassa virheitä istunnassaan? Eikö ratsastuskoulun oppilaat saa hypätä esteitä, kun eivät kuitenkaan pääse aina hyppyihin mukaan? Täytyykö kaikkien pyrkiä täydellisyyteen? Ja jälleen kerran ratsastuksesta katoaa ilo.