Hevostiedottomuudesta.

Poju tuli siis mulle hoitoon nyt viikoksi- pariksi ja olen sitä käynyt eilen ja tänään liikuttamassa. Eilen mentiin tosi rennosti maneesissa ja tänään lähdettiin maastoon kävelylenkille. Ratsastajana olen tosi arka maastossa - tahdon takapuolen alle varman hevosen, joka ei säiky turhia tai ainakaan säikähtäessään singahda mihinkään suuntaan. Jännityn tosi helposti pienestäkin säikähyksestä, koska olen muutaman kerran tullut maastossa tosi pahasti alas hevosen selästä ja näin oppinut jännittämään tilannetta, jossa hevonen ei ole hallittavissa aitojen sisäpuolella. Pojuun opin luottamaan sinä aikana kun vuokrasin sitä ja tiedän ettei se säikähtäessään lähde alta. 

Käytiin ponipojan kanssa pitkähköllä käyntireissulla metsiä ja lenkkeilyteitä pitkin. Kun tultiin kävelyteiden risteykseen, kuulin jo ennen näköhavaintoa, että mäen takaa oli tulossa lapsia. Vastaan tulikin pari ehkä 10-vuotiasta poikaa, jotka ponin nähdessään alkoivat vihellellä ja kiljahdella. Jäin ponin kanssa risteykseen odottamaan että pojat menevät ohi, tarkoituksena jatkaa matkaa ohituksen jälkeen. Ponia lähestyessä pojat rääkyivät entistä enemmän ja innostuivat Pojun ottamista muutamista sivuaskeleista. Lasten osuessa kohdalle kysyin onko heillä jokin ongelmana, ja sain vastaukseksi epämääräistä mölinää ja kiljahduksia. Kerroin tiukasti typerästä käytöksestä ja siitä, että tuollaisella käytöksellä he voivat aiheuttaa pahimmassa tapauksessa ratsastajan kuoleman. Vastaukseksi sain taas kummaa mölinää, haistatteluja ja käsillä viuhtomista kohti ponia. Poju käyttäytyi tosi nätisti ja käännyttiin rauhassa ympäri kohti tallia. Niin kauan kun oltiin ponin kanssa näköetäisyydellä, saatiin kuunnella mitä ihmeellisimpiä pelästyttämisyrityksiä.

Takastullessa vastaan tuli päivää piristävä vanha pariskunta, jotka jo kauempaa siirtyivät tien reunaan ja tervehtivät kun ehdittiin Pojun kanssa kohdalle. Kysyivätpä vielä että säikkyykö poni vai saisiko sitä rapsuttaa. 

Jäi kyllä kovasti mietityttämään tuo poikien käytös ja yleensäkin ihmisten toiminta hevosten lähellä. Kun talli on lähellä kaupungin keskustaa ja aivan asutusalueen keskellä, ei ihmisiin törmäämistä voi välttää, kun maastoreititkin ovat yhteisiä ulkoilijoiden kanssa. Meidän käyttämämme tienpätkät on vieläpä merkitty erikseen liikennemerkeillä ratsastusreiteiksi, jolloin lenkkeilijät välttämättäkin ovat tietoisia hevosten kohtaamisen mahdollisuudesta. Usein näkee ihmisiä, jotka hevosen nähdessään "piiloutuvat" pusikkoon, että pääsevät pois tieltä. Silloin saa aina ystävällisesti pyytää näitä sankareita astumaan pois puskasta - hevonen on turvallisempi ohittaa kun se voi nähdä sinut, eikä säikähdä kun huomaa ihmisen (parhaimmillaan vieläpä koiransa kanssa) yhtäkkiä puskassa. 

Suurin osa lenkkeilijöistä on liikenteessä positiivisella asenteella ja näin me kaikki urheilijat tulemme toimeen samoilla lenkkipoluilla. Joskus vastaan tulee kuitenkin näitä kavereita, jotka hevosen nähdessään alkavat pelleillä tai säikytellä, tai kiihdyttävät vauhtiaan pyörän/suksien/ mopon/auton kanssa. Se saa ainakin minut ratsatajana miettimään, mitä näiden ihmisten päässä liikkuu. Kannattaako todella "ärsyttää" hevosta, kun tuo 500 kiloinen eläin voi pelästyessään hypätä päällesi? Harvoin sille hevoselle mitään tapahtuu jos se pelästyy, vaan ihminen toisena osapuolena kärsii vahingot. Hevonen on saaliseläin ja toimii vaistojensa varassa. 

Tänään ainakin vastaan tulleet pojat säikyttelivät ponia taka-ajatuksena ratsastajan selästä alas saaminen. Moniko käy esimerkiksi kiilaamassa toisia pyörällä ojaan, jotta vento-vieras ihminen voisi suistua satulasta ojaan? Miten kauan naurattaa sen jälkeen, kun ratsastaja on tippunut hevosen selästä ja hevonen on laukannut pois näkyvistä, eikä ratsastaja nousekkaan maasta?