Anonyymeistä ja puskista huutelusta..

Anonyymi kirjoitti...

Hei ihan ensiksi sanon että on turha valittaa anonyyminä kommentoimisesta. Winnie on rats. koulun poni, miten voit olettaa että ponia kohdellaan sinun "opetusmetodien" mukaan. Ponia tulee käsittelemään tuhannet rats. kouluoppilaat vaikka se onkin nyt projektivaiheessa. Pidätkö itseäsi muka niin hyvänä "kouluttajana" ja minä tiedän että et ole sen tasoinen kuin annat olettaa. Winnie on kuitenkin hyvänoloinen poni ja näytätte hyvältä parilta ja kehityt ratsastajana kunhan vain otat ohjeita vastaan ja nöyrryt vaikka ohjeet eivät olisikaan ammattilaisen suusta. Joka tilaisuus on otettava vastaan kehittyäkseen. Kenen tahansa ulkopuolisen silmä on parempi kuin oma, ja mitä voit muka menettää? (:

Tämä kommentti herätti vähän enemmän pohdiskelua, joten ajattelin nostaa sen ihan aiheeksi postaukseen. Ensin vastaus kysymykseen ja vähän pohdiskelua ja mielipiteitäni asioista.

Voin olettaa että ponia käsitellään niin kuin on ponin omistajan kanssa sovittu, eli samoilla metodeilla kuin itsekin sitä käsittelen. Toimin tamman kanssa juuri niin kuin ollan sovittu, joten en varmastikkaan tee mitään väärää, toisin kuin satunnaiset "hoitajat" jotka käyvät puuhailemassa ponin kanssa ilman lupaa ja keskustelua omistajan kanssa siitä, miten tämän hevosen kanssa tulee toimia. Opetusmetodit  eivät siis ole MINUN vaan ratsastuskoulun ja ponin omistajan. Ja kyllä olet oikeassa, ponia TULEE käsittelemään monet ratsastuskoulun asiakkaat. He tulevat kuitenkin käsittelemään ponia vasta siinä vaiheessa kun se otetaan vakituiseen ratsastuskoulukäyttöön kun se on ensin oppinut käyttäytymään ratsastuskouluponin tavoin. Tottakai ponille täytyy ensin asettaa rajat, jonka jälkeen sitä voi käsitellä myös ne pienimmät hoitajat. Koulutusvaiheessa hevoselle on kuitenkin tärkeää johdonmukaisuus sekä se, että sille asetetaan joka ikisessä käsittelytilanteessa SAMAT rajat. Vain sillä tavoin poni voi oppia oikean käytöksen ja luonnollisestikin opetukselle tekee hallaa satunnaiset hoitajat, jotka käsittelevät ponia mahdollisesti eri tavoin, esimerkiksi hyväksyvät ponin lähelle tulemisen, pyörimisen karsinassa tai vaikkapa turvalla tuuppimisen. Kun poni kerran saa taas tehdä mitä haluaa, palataan koulutuksessa mahdollisesti roimasti taaksepäin.

Mikäli TIEDÄT minkä tasoinen "kouluttaja" olen, se varmaankin tarkoittaa sitä että tunnet minut. Siispä ihmettelen mikset tule mielipiteitäsi sanomaan päin naamaa tai edes kommentoi nimesi kanssa. Jos et uskalla henkilöllisyyttäsi kertoa, niin et ilmeisesti seiso sanojesi takana kun huutelet puskista. Mikäli olet tuota mieltä niin uskallat sen sanoa suoraankin.

 En myöskään mielestäni anna olettaa yhtään mitään. En liioittele asioita ja kirjoitan niin hyvistä kuin huonoistakin päivistä. En ymmärrä miten voisin antaa ponista ja sen kehityksestä väärän kuvan, kun kuvat ja videot puhuvat puolestaan. Olen kertonut tasan sen mitä olen nähnyt - ponin kehityksen ihmisen kunnioittamisessa, mutta myös ongelman pystyyn hyppimisen kanssa. En myöskään ole kehuskellut omilla "koulutustaidoillani", vaan ponin oppimisella. Toki on mahdollista, etten osaa tehdä mitään oikein, mutta poni on itsekseen yksin karsinassaan viettäminään tunteina oppinut yhtä sun toista...  Mikäli tällainen asia kaihertaa, niin jokainen epäilijä on enemmän kuin tervetullut roikkumaan koska tahansa kentän laidalle kun ponin kanssa teen harjoituksia. Olen myös painottanut, että ponia ratsastaa viikoittain ratsastuksenopettaja, joka on varmasti suurin syy ponin kehitykseen ratsastuksellisesti. 

Kuvitelmasi "nöyrtymisestä ja ohjeiden vastaanottamisesta muiltakin kuin ammattilaisilta" on mielestäni typerä. Koulutetusta valmentajasta voin olla varma, että hän tietää mitä opettaa ja mikä on parasta sekä minulle että ponille, kun hän henkilökohtaisesti tuntee molemmat osapuolet ja näkee koko ratsastustilanteen, eikä muutamien sekuntien pätkiä ratsastuksesta videolla. Videon perusteella ei kukaan voi tulla sen suurempia ohjeita jakelemaan, enkä tietenkään voi olla varma "neuvojen" oikeellisuudesta niin kauan kun en niiden antajaa tiedä. Netti on pullollaan "muka asiasta tietäviä" pikkulikkoja, jotka neuvovat pätemisen tahdostaan. Kuuntelemalla tuntemattomien neuvoja voin menettää ratsastuksessa paljonkin, jos teen asioita väärin. Ei ole nöyrtymistä ottaa vastaan ohjeita tuntemattomilta, vaan niistä kieltäytyminen on mielestäni viisasta varauksellisuutta. En tietenkään ryhdy tekemään kaikkea mitä anonyymit netissä käskevät, vaan oppimisen halussani menen oikean ratsastuksenopettajan tunnille, sillä voin olla varma että hän tietää mitä opettaa.

Ihmettelen yleisesti ihmisten tarvetta päteä ja kommentoida netissä etenkin ilman omaa nimeä. Itseasiassa kirjoitin aiheesta äidinkielen ylioppilaskirjoituksissakin ja sain esseestä elämäni parhaat pisteet ;) Tuolloinkin esseetä vääntäessäni täydessä koulun liikuntasalissa tulin siihen tulokseen, että netti tekee ihmisistä välillä aivan kummallisia. Mietippä itsekin kommentteja joita olet kirjoittanut blogeihin tai foorumeille. Monenko niistä kommenteista olisit omana itsenäsi sanonut jollekulle päin naamaa? Netti antaa mahdollisuuden kommentoida puskista nimettömänä, silloin ei joudu seisomaan omien sanojensa ja mielipiteidensä takana. Silloin ei koe sosiaalista painetta eikä pelkoa siitä, että joutuu vastaamaan sanomisistaan. Mietin myös mistä se kumma pätemisen ja väittelyn tarve tulee. Mikäli kommentoit ylläolevan kaltaisia juttuja, mieti sanoisitko samoja asioita toiselle ihmiselle? Tässäkin tapauksessa anonyymi ilmeisesti tuntee tai tietää minut henkilökohtaisesti. Mikä ihme on, kun kokee tarvetta kommentoida, muttei uskalla sanoa sitä suoraan tai edes kommentoida oman nimensä kanssa. Oma mielipiteeni on, että kommentin kirjoitettua on hyvä lukea kommentti läpi. Tämän jälkeen voi miettiä, sanoisinko tämän asian ja vieläpä juuri tällä tavalla, mikäli henkilö, jolle kommentti on tarkoitettu, seisoisi nyt sinua vastapäätä. Mikäli et, niin kannattaa jättää kommentti jättämättä. 

Netissä törmää myös hirvittävään määrään arvostelua. Olen aikaisemminkin maininnut, että kirjoitan blogia omaksi ja teidän lukijoiden iloksi. Kirjoitan harrastuksestani, siitä miten ponit kuuluvat elämääni ja mitä teen ja touhuan niiden kanssa. Ensimmäisenä mielessäni ei ole halu saada ohjeita toimintaani tai ratsastukseeni, mielestäni sellaisia ei haeta netissä, vaan ammattitaitoisilta ihmisiltä. Silti saan aina silloin töllin kummallisia kommentteja siitä, miten teen asioita väärin tai miten voisin tehdä paremmin. Usein kommentit ovat vielä negatiivissävyisiä. Se saa miettimään, mikä kommentoijien omassa elämässä on pielessä, kun kokee tarvetta korjata toisten ihmisten tekemisiä ilman pyyntöä. En myöskään jaksa uskoa, että nämä innokkaat ratsastus/koulutusvirheiden korjaajat ovat itse täydellisiä ratsastajia tai hevosen "kouluttajia" ja näinollen päteviä korjaamaan muiden virheitä.

Essi on puhunut, kommentoi vapaasti oma mielipiteesi asiaan.