Something that I have missed so bad

Wau miten voikin palaset loksahdella paikoilleen yhden ratsastuskerran aikana! Ihan hurjaa, olen ihan fiiliksissä vieläkin keskiviikkoisesta treenistä Aksun kanssa.

Alkujaankin vähän harmitti ylipäätään lähteä tallille yksin - esteiden kantaminen on kurjaa yksin, eikä sitä oikein uskalla kovin kummoisia tehtäviä ja esteitä edes loikkia ilman, että on joku varoiksi soittamassa ambulanssia ja antamassa tekohengitystä jos oikein huonosti käy. Jokseenkin turhalta tuntui myös ajatus vain ratsastella muuten vain, kun saisin huvikseni kyllä ratsastella muilla hevosilla enemmän kuin ehdin. 

Päädyin siis hyppäämään kuitenkin muutamaa estettä, tosin tällä kertaa ilman satulaa. Ajatuksena oli tehdä kompromissi ja hypätä vähän kevyemmin; ei siis pelkkää ratsastelua, mutta ei myöskään hurjaa estetreeniä. Edellinen hyppykertakin kun oli kuitenkin ollut vasta sunnuntaina. Kannoin maneesiin pari kavalettia yhden laukka-askeleen välin sarjaksi, sekä lisäksi vielä viime kerrasta tutun porttiesteen. 

Verkkailin Aksua pidemmän kaavan mukaan käynnissä, ravissa ja laukassa. Ilmeisesti poni oli edellisenä päivänä hyvin läpiratsastettu, kun poni oli niin mukava ja helpon oloinen ratsastaa - aivan muuta kuin joskus aikaisemmin, kun olen yrittänyt vähän vääntää koulua! Tällä kertaa tuo tasaisella ratsastelukin oli oikeasti kivaa; poni liikkui tosi kivasti eteen ja kulki pätkittäin jopa kantaen itsensä ihan kivasti.

Verkkailun jälkeen otettiin muutamia hyppyjä ja lopuksi palattiin taas työskentelemään ympyröille ravissa. Poni toimi niin hurjan kivasti koko ratsastuksen ajan! Lyhkäisten loppukäyntien jälkeen päästin Aksun vapaaksi siksi aikaa, kun keräsin esteet itse pois. Eipä tuo pahemmin innostunut kuitenkaan kulkemaan perässä, joten kävelyt jäi turhan vähäisiksi. En tiedä mikä aivotoiminnan katkos minuun iski, kun hetken mielijohteesta kiipesin takaisin ruunan selkään. Siinä se törrötti ilman suitsia yksi urpo selässään. Tuo toisinaan villi ja arvaamatonkin, pukitteleva poni. Tai sitä se on joskus ollut, mutta kovasti vaikuttaa siltä, että poni on aikuistunut ja oikeasti nuoruuden hurvittelut on jääneet taakse - ainakaan minä en ole vuokraamisen aikana saanut osaani hölmöyksistä.

Enpä tiedä tuudittauduinko liikaa turvallisuuden tunteeseen, kun kaikki on tähän saakka sujunut niin kivasti, mutta ei kyllä edes jännittänyt! Kävelin reilut loppukäynnit ohjaten ponipoikaa painolla ja vähän harjasta nykimällä. Tuo toimi kuin ajatus! Winniekin toimi yhtä hyvin vasta parin kuukauden treenaamisen jälkeen, kun oltiin totuteltu kaulanarulla ja pelkillä painoavuilla ohjaamiseen.

Tuosta ponista paljastuu joka viikko uusia hienoja juttuja ja tuntuu, että joka kerta se muistuttaa enemmän ja enemmän Winnietä - ponia, jonka kanssa kasvoin kahden vuoden aikana lähes yhteen. Yhteistyö tuntuu sujuvan päivä päivältä paremmin ja voi hitsi kun nautinkin siitä kovasti! On ihanaa päästä puuhaamaan Aksun kanssa niitä juttuja, joita olen Winniessä jäänyt kaipaamaan, ja joita en pysty Harrin kanssa tekemään. Nämä niin täydentävät toisiaan, en varmasti voisi olla tyytyväisempi hevostilanteeseeni!

4

Vuosi yhtä matkaa

Aika tarkalleen vuosi sitten kiipesin ensimmäistä kertaa Harrin selkään vuokraajana. Keväällä olin kokeillut ruunaa kerran ja tykästynyt siihen kovasti - sitä tarjottiinkin minulle vuokrattavaksi Winnien lähtiessä. Winnie ei kuitenkaan lähtenytkään ihan niin nopealla aikataululla kuin luultiin ja Harri saikin toisen vuokraajan. Kesän ajan ratsastelin mukavaa puoliveriruunaa Taavia ja myöhemmin loppukesästä ryhdyin 4-vuotiaan tamman vuokraajaksi parina päivänä viikossa. Tuolloin Harri oli taas vailla vuokraajaa yhden vuokraajan lopetettua. Sovittiin, että saisin ratsastaa Harria sen verran kuin ehdin ja haluan; yhtenä tai useampana päivänä viikossa.

Nelivuotias tamma myytiinkin pian ja jäljelle jäi vain Harri. Se sai kaiken aikani ja ratsastin sitä yhä vain useammin. Kesällä ruunalla taisi olla vielä kolme vuokraajaa, mutta syksyllä yhtäkkiä lisäkseni kävi vain yksi toinen vuokraaja, hänkin vain yhtenä päivänä viikossa.

Kovin montaa kuukautta en ehtinyt Harria ratsastaa ennen kuin jouduinkin äkillisesti leikkaukseen ja sain pitkän ratsastuskiellon. Kahteen kuukauteen en päässyt edes hevosen selkään. Kuntoutusaikana kävin tallilla paljon vanhempieni kanssa; alkuun vain tervehtimässä Harria ja kunnon parantuessa vähän harjailemassa ja lopulta taluttelemassa ja juoksuttamassakin. Lopulta sain kiivetä hevosen selkään taluttajan kanssa.

Tammikuussa päästiin jatkamaan pikkuhiljaa treenaamista ja kuun lopussa käytiin ensimmäisissä  kouluvalmennuksissakin. Jatkettiin valmennuksissa käymistä kuukausittain ja treenattiin itsenäisesti tavoitteellisemmin. Loppukeväästä toinen vuokraaja joutui luopumaan viimeisestäkin vuokrauspäivästään muiden kiireiden takia, jolloin Harri jäi kokonaan minun ratsastettavakseni.

Vuosi on kulunut hurjan nopeasti, mutta paljon siihen on kyllä mahtunut asioitakin. Sattumalta törmäsinkin noin vuoden takaisiin kuviin Harrista ja ihan ihmettelin, kuinka se onkaan voinut muuttua vuodessa niin paljon! Se on saanut hurjasti lihasta ympärilleen ja samalla sen kyky koota ja kantaa itseään oikein on parantunut. Siitä on tullut ryhdikkäämpi ja oikeasti todella hyvän näköinen! Myös omassa ratsastusasennossa voi huomata "pientä" muutosta, mikä varmasti on vaikuttanut myös positiivisesti Harrin liikkumiseen.

Tästä on hyvä jatkaa, tulevaisuus näyttää valoisalta! :)

2

Mainion monipuolisesti

Olen ratsastanut taas kovin aktiivisesti viime viikkojen aikana. Olen ollut ihan niin ahkera, ettei ylimääräistä vapaa-aikaa ole oikeastaan jäänyt, minkä vuoksi blogin päivittäminenkin on välillä ollut hitaan puoleista. Tässä puuhailuja noin viikon ajalta!

Viime viikolla Harri sai yhden vapaapäivänsä lisäksi liikkua yhden treenipäivän ilman ratsastajaa. Kävin juoksuttamassa pikkumiehen illalla auringon jo laskiessa, kun olin saanut kaikki hevoset ruokittua.










Ebeniä olen liikutellut taas muutamana päivänä viikossa. Ollaan käyty maastoilemassa ilman satulaa ja treenattu kentällä ihan melkein vakavastikin. Viimeksi tiistaina ratsastin Ebyn ihan kunnolla, jolloin aikaakin vierähti hevosen selässä noin tunti. Eben oli tavallista vakaampi ja tasaisempi edestä, mutta vauhtia oli hippasen liikaa. Laukassa tuntui hetkittäin, ettei hevonen ole edes ihan hallinnassa koko ajan. Pidemmän laukkatyöskentelyn jälkeen vanhaherrakin rauhoittui ja saatiin aikaiseksi ihan fiksua ja inhimillistä laukkaa.

Lauantaina oli Ebyn maastopäivä, jolloin käytiin tekemässä vähän reilu puolen tunnin kävelylenkki. Hiekkatiellä otettiin muutama raviaskelkin, mutta muuten edettiin rauhallisessa tahdissa pitkin ohjin.

Harrin kanssa ollaan tehty töitä kentällä ja treenattu nyt pääasiassa taivuttamista ja ravin ja laukan kokoamista. Tavoitteena olisi, että Harri liikkuu mahdollisimman paljon "oikein päin" ja aktiivisesti takaosastaan, eikä pelkästään kivan pyöreässä muodossa. Siirtymisillä kootun- ja harjoituslaukan välillä tehdään lihaksia hartsan takaosaan.

Vajaan tunnin koulutreenien jälkeen käydään lähes poikkeuksetta kävelemässä loppukäynnit maastossa.

Seuraava tunti Harrin kanssa onkin lauantaina aamulla, yritän saada jonkun kaverin kentän laidalle kuvaamaan taas. :)







Ollaan aina maastoiltu Harrin kanssa paljon - yleensä ainakin kerran viikossa. Tähän saakka olen joutunut pääasiassa lenkkeilemään yksin, mutta nyt olen vihdoin löytänyt tallilta maastoilukavereita! Harri saa jatkossakin tehdä säännöllisesti lenkkejä kahden tamman kanssa joko yhdessä tai erikseen. Suokin kanssa käydään kävelemässä, mutta Puoliverisen kanssa olisi mahdollisuus tehdä vauhdikkaampiakin maastoja. :)

0

Hop!

Sunnuntaina kävin ratsastamassa Aksun ihan keskenäni. Viime hyppykerrasta oli taas parisen viikkoa, joten nyt oli taas korkea aika hypätä, kun kerran kisoihinkin on aikaa enää muutama hassu viikko.
Olin liikkeellä jo hävyttömän aikaisin siihen nähden, että oli sunnuntai. Istuin autossa jo kahdeksan jälkeen! Heräämisen kanssa tosin ei ollut ongelmia, järkyttävän sumuinen ilma kun piti huolta kunnon heräämisestä. Vähän jännitti ajella reilu kymmenen kilometrin matka maalle näissä maisemissa, kun näkyvyys oli muutaman hassun metrin. Onneksi hirvet ja muut elukat sentään pysyttelivät pusikoissa, eivätkä loikkineet konepellille..

Aksu olikin vielä sisällä kun ehdin tallille, joten päästiin vähän rivakammin maneesiin. Koska olin yksin, en lähtenyt kasaamaan hurjaa kahdeksan esteen rataa, koska esteiden kantamiseen olisi mennyt ikuisuus. Keskellä maneesia oli kapea muuri, jota en olisi normaalisti ajatellutkaan hyppääväni, mutta nyt kun se kerran valmiina siinä törrötti ja olin laiska, niin se sai kelvata. Lisäksi rakensin porttiesteen (kahden puomin sijasta jouduin kantamaan vain yhden portin) ja pystyn sokeripaloista (kaksi sokeripalaa kulkee yhdellä kertaa, kun tolppia olisi saanut kantaa yksi kerrallaan).

Ihan kivan tehtävän noista sai aikaan, vaikka niin laiska olinkin esteitä kantamaan! Ainoastaan kerran jouduin tulemaan alas ponin selästä, kun nostin esteitä. Aksu hyppäsi hurjan kivasti ja pudottamatta yhtäkään estettä. Sen tekniikka on tässä puolessa vuodessa kyllä parantunut!

1

Pienen pieneen pakettiin

Ollaan käyty Hartsan kanssa nyt kerran viikossa koulutunnilla. On ollut ihan mielettömän mahtavaa päästä oikeasti säännöllisesti ratsastamaan opetuksessa! Tuntuu, että palaset vain loksahtelee kohdilleen ja koko touhuun Harrin kanssa on tullut jokin järki. Tähän saakka ollaan päästy noin kerran kuussa fiilistelemään kouluvalmennuksiin ja loppu aika ollaankin treenattu itseksemme ja odoteltu seuraavaa valmennusta. Neljässä viikossa kuitenkin ehtii tapahtua niin paljon, ettei valmennuksissa ole voinut jatkaa ihan suoraan siitä pisteestä, mihin viimeksi ollaan jääty. Kuukaudessa kun omat korjatut virheet ehtivät taas päästä valloilleen.

Nyt meidän tilanne on aivan ihanteellinen, kun sama ihminen opettaa meitä Hartsan kanssa viikoittain ja päästään tekemään suunnitelmallisesti töitä yhdessä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällä hetkellä treenisuunnitelmakin on jo valmiina; aloitellaan treenaamaan meille haastavinta helpon B:n rataa ja kun ollaan valmiita, käydään kisoissa hakemassa parempaa tulosta kuin viimeksi. Ensi vuonna ajankohtaiseksi tulee alueluvan hankkiminen ja loppuvuodesta 2015 mahdollisesti seuratasolla helpon A:n radoille siirtyminen. Aika mieletöntä, eikö vain?! Vuosi sitten kilpailin ensimmäisiä helpon C:n ratojani, kävin ensimmäistä kertaa kouluvalmennuksissa ja vasta vähitellen opin ratsastamaan hevosta peräänantoon. Olin esteratsastaja, joka kävi tasapainottamassa estetreeniä kouluvalmennuksissa. Enpä olisi vuosi sitten uskonut, että nyt suunnitelmat näyttävätkin tältä!

Tunneilla ollaan tähän saakka keskitytty paljon perusratsastukseeni; apujenkäyttöön ja istuntaan. Tällä hetkellä ne kuulemma vaikuttavat ihan hyviltä ja lähtökohdat vaikeampien asioiden treenaamiselle onkin hyvät, kun hevonen on hyvin avuilla ja oma perusratsastus on kunnossa. Tässä tilanteessa on mahdollista  treenata ihan eri juttuja, kun peruspalikat on niin hyvin kasassa. Haastavampaa olisi, jos hevonen ei vastaisi apuihin halutulla tavalla tai esimerkiksi istunnassa olisi jotain suurta korjattavaa. Koska Harri on niin hyvin perusratsastettu, on minun helppo keskittyä itseeni, omaan istuntaani ja ratsastukseeni.

Moona oli viimeisimmällä kerralla kentän laidalla kuvaamassa ja onneksi olikin! Harri liikkui pätkittäin ihan hurjan kivasti ja Moona sai räpsittyä monta hyvää kuvaa, joissa Harri näyttää ihan todella hyvältä. Tehtiin tunnilla siirtymisiä askellajien välillä; ravia ja laukkaa vuorotellen koottiin ja ratsastettiin eteenpäin. Sekä kokoaminen, että eteenpäin ratsastus piti tehdä istunnalla. Jopa laukannostot piti tehdä pelkällä istunnalla, käyttämättä lainkaan laukkapohkeita! Tuo tuntui mahdottomalta, mutta kyllä se oikea laukka sieltä lopulta nousi. :)

Pienellä kahdeksikolla tehtiin laukanvaihtoja ravin kautta ja haettiin Harria tasapainoon ratsastaen sisäpohkeelta ulko-ohjalle. Harri pysyi yllättävän kevyenä edestä, vaikka hetkittäin ravia ja laukkaa koottiin ihan todella paljon.

Kaikki osapuolet vaikuttivat lopulta tyytyväisiltä; niin ratsastaja, hevonen kuin opettajakin. :)

6

0,2 % voitosta

Sunnuntaina päästiin lähtemään Harrin kanssa meidän ekoihin ulkopuolisiin koulukisoihin Harakkahaan tallille Ruskolle. Keväällä käytiin Hartsan kanssa kerran naapuritallin harjoituskoulukisoissa, mutta sen jälkeen ei oltukaan päästy kilpailemaan. Ruskollekin lähtö oli vähän vaakalaudalla kun traikun kanssa tuli ongelmia, mutta saatiin lopulta toinen traikku vuokralle ja päästiin kuin päästiinkin lähtemään.

Mukavinta olisi ollut osallistua kahteen luokkaan, helppoon C:hen ja B:hen. C:hen osallistuminen oli kuitenkin rajattu niin, että seuratasolla helppo B luokassa sijoittuneet eivät saa osallistua. Keväällä sijoituttiin Harrin kanssa harjoituskisoissa, joten periaatteessa varmaan oltaisiin saatukkin osallistua C:hen, mutta jätettiin se nyt kuitenkin tällä kertaa väliin ja ratsastin pelkän B:n, jossa ratana oli K.N. Special.

K.N. Specialia pidetään helpompana kuin muita B:n ratoja, mutta meille se oli kyllä haastavampi. K.N.:ssä ei ole keskilaukkaa eikä laukkavoltteja, eikä laukannostoja käynnistä. Keskiraviakin on vain yhden lävistäjän verran. Ohjelma ei siis sisällä mitään niistä osuuksista, joissa oltaisiin oltu vahvoilla. Vastaavasti ohjelmaan taas kuului luvattoman paljon käyntiä, mikä on ehdottomasti meidän heikkous. Käynti on Harrin askellajeista vaikein ratsastaa etenkin kisatilanteessa, kun molemmat ehkä vähän jännittää. Rentoa ja joustavaa, tahdikasta käyntiä on lähes mahdoton ratsastaa...

Ehdittiin verrytellä hyvin kaikissa askellajeissa kun Harrin omistaja ohjasi meidän verryttelyä. Harri oli yllättävän hyvä ratsastaa vieraassa paikassa; pikkumies käyttäytyi kisapaikalla hurjan mallikkaasti ja oli verryttelykentällä jopa turhankin hidas ja rauhallinen. Vähitellen Hartsakin heräili ja saatiin hyviä pätkiä keskiravia ja laukkaa.

Radalle pääsyä odotellessa Harrin energisyys kuitenkin taas haihtui ja siitä tuli enemmän eteenpäinratsastettava. Rata sujui ihan kivasti, mutta energian puuttuessa paljon pisteitä jäi matkan varrelle. En saanut ratsastettua Harria niin reippaaksi ja täsmälliseksi kuin olisin halunnut, jolloin myös kokoaminen ennen tehtäviä oli vaikeampaa, kun hevonen ei itse pyrkinyt eteen. Keskiravi jäi vähän yritykseksi, käynti oli töksähtelevää ja pientä ja laukka vähän turhan etupainoista. Oikeassa laukassa diagonaalilla sattui vielä harmittava laukanvaihto, vaikka oltiin niin kovasti treenattu diagonaaleilta siirtymistä raviin ja käyntiin.

Kokonaisuudessaan siis ihan mukava ja siisti rata, vaikkakin paremminkin olisi voinut mennä. Prosentteja ropisi vähän reilu 59, jolla irtosi toinen sija. Voittaneesta ratsukosta jäätiin vain 0,2 prosentin päähän! Tuomarin arvostelu näytti juuri siltä kuin odotettiinkin; pisteitä jäi uupumaan energisyydestä ja aktiivisuudesta sekä käynnistä. Todettiin, että tästä on hyvä jatkaa treenaamista ja lähteä sitten seuraaviin kisoihin hakemaan voittoa. :) Varsin onnistunut kisareissu siis!

Kylläpä muuten näytänkin tätimäiseltä kisatakissa! Voi apua ja kauhistus!

2