Viimeaikoina koulutreenit Veikan kanssa ovat aiheuttaneet jonkinasteista turhautumista. Esteillä sen sijaan homma on pelittänyt hirmu kivasti ja tuntuu, että ollaan päästy taas askeleita eteenpäin Veikan esteuralla!
Kesä- heinäkuun aikana päästiin aloittamaan Veikan kanssa Mira Mahosenahon valmennukset. Oltaisiinkohan käyty nyt kolmella tunnilla ennen kesätaukoa, jonka aikana taas olen pyrkinyt työskentelemään esteillä itsenäisesti.
Valmennukset ovat olleet meille Veikan kanssa ihan lottovoitto. Valmentaja on meille enemmän kuin sopiva; opetustyyli, tehtävät ja asenne kaikki kohdillaan! Olen ollut erityisen iloinen siitä, kuinka valmennusten ratsukoilla on teetetty jokaisen tason mukaan riittävän haastavia tehtäviä. Jokaisella tunnilla olen joutunut lopulta pinnistämään päästäkseni niin hyvään suoritukseen kuin kykenen juuri tämän ponin kanssa.
Valmennukset jatkuvat taas tulevalla viikolla, jolloin päästään toivottavasti näyttämään Veikan kanssa, että treenejä on jatkettu tauon aikana. Alkukesän valmennuskuurin aikana keskityimme laukan hallintaan ja istuntani osalta käsien rauhoittamiseen. Valmennuksissa sain hyviä vinkkejä näiden haasteiden työstämiseen myös itsenäisesti ja nyt toivonkin, että harjoitus myös näkyy meidän suorittamisessa.
Alkukesästä pitkän estetauon jälkeen suurin haasteeni Veikan kanssa oli vauhdin säätely. Veikka oli innoissaan ja kiihdytti liikaa ennen esteitä ja niiden jälkeen, minkä vuoksi jäin itse pidättämään aivan liikaa ja sain lopulta hevosen liian hitaaksi. Kaarteissa matkustin turvallisen hitaassa laukassa ja esteitä lähestyessä keskityin hidastamaan laukkaa, kun Veikka tuntui kuskaavan minua.
Olen tehnyt Veikan kanssa kavaletti- ja puomiharjoituksia laukassa, mikä on selkeästi helpottanut laukan säätelyä. Veikka on tullut paremmin kuulolle ja itse olen saanut itsevarmuutta ponin ratsastamiseen esteillä.
Kun kavalettitreenit sujuivat, siirryttiin itsenäisiin ratatreeneihin. Kasattiin Moonan kanssa Veikalle viiden esteen rata, johon sisältyi pari okseria ja sarjaeste. Jottei tehtävä olisi ollut herkkis-Veikalle liian helppo, lisättiin toisen okserin alle portti siedättämään ponia erikoisesteisiin.
Veikkis tuntui alusta saakka hirmu hyvältä; se laukkasi reippaasti eteenpäin, muttei kuitenkaan saanut kuskiaan paniikin valtaan. Homma rullasi helpon tuntuisesti alusta saakka, mistä uskonkin meidän molempien keränneen itsevarmuutta radan hyppäämiseen. Lopulta esteet eivät tuntuneet edes yhtään isoilta, vaikka ne korkeimmillaan taisivat olla 90 sentin korkeudessa. Se on kuitenkin Veikalle jo aika paljon!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.