Kun ratsunsa ja sen haasteet tuntee, on varasuunnitelmia helpompi tehdä. Tuntuu, että tämän kevään aikana olen itse vasta oppinut tuntemaan Veikkaa etenkin valmentautumisen myötä, jonka vuoksi suunnitelmien tekeminen on helpottunut. Tiedän mihin Veikka pystyy ja mitä meidän täytyy treenata. Sen lisäksi tiedän, mitkä ovat ponin yleisimpiä heikkouksia. Ammattivalmentajien avulla olen saanut hyviä työkaluja ponin heikkouksien työstämiseen, joten työkaluja pitäisi olla helppo kaivaa pakista tarpeen tullen.
Olen huomannut turhautuvani, kun olen tehnyt päivän treenisuunnitelman esimerkiksi edellisen ratsastuskerran onnistumisten pohjalta. Kun hommat eivät sitten lähdekään sujumaan, on soppa valmis. Helpommaksi onkin tullut suunnitelmien luominen haasteiden pohjalta. Olettaen, että oikea lapa on vasenta jäykempi ja ponin keskittymiskyky on heikko, pitää suunnitelmat tehdä haasteiden pohjalta. Mikäli oikea lapa onkin heti menossa mukana ja poni myös keskittyy hyvin muutamien siirtymäharjoitusten jälkeen, on helppo siirtyä seuraavaan suunnitelmaan ja lähteä tekemään haastavampia juttuja. Haastavasta laukanvaihtoharjoituksesta taas on kurjempaa palata ongelmanratkaisutehtävien pariin, kun epäonnistumisia on jo tapahtunut.
Useamman varasuunnitelman taktiikalla ollaan saatu Veikan kanssa viime aikoina huikeita onnistumisen kokemuksia. Ollaan aloitettu treenit rauhassa ja juuri Veikalle sopivilla jumppaavilla tehtävillä. Keskiössä ovat olleet valmennuksissa opitut työkalut juuri Veikan haasteisiin; oikean lavan ratsastus rungon alle ja takajalkojen aktivointi. Kun peruspalikat on saatu kohdilleen, ollaan siirrytty seuraavaan varasuunnitelmaan ja päästy tekemään hyviä pätkiä haastavammissakin tehtävissä.
Viime viikolla Moona kävi kuvaamassa hitaasti etenevää ongelmanratkaisutyöskentelyä, jonka päätteeksi Veikka liikkui lopulta melkoisen kivasti. Etenkin väistöpätkiin olin tyytyväinen! Laukka olisi vaatinut vielä lisää työstämistä, mutta hyviä pätkiä saatiin siitäkin ulos. Eikös muuten olekin heti paljon vakavammin otettavan kouluratsun näköinen poni, kun jalkoihin on pyöritelty pintelit?! Pitäisi ehkä jaksaa useamminkin..
Samalla tuli koeajettua vihdoin saapunut uusi kypärä! Ehdin hakea useamman viikon uutta päähäni sopivaa kypärää hajonneen tilalle, mutta lähes kaikki kypärät olivat päähäni liian leveitä tai muuten väärän mallisia. Charles Owenin kypärät olivat ainoita, jotka istuivat päähän oikeasti hyvin. Tähän sopivasti kimaltavaan, mutta kuitenkin hillityn mustaan kypärään olen enemmän kuin tyytyväinen. :)
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.