Kaupunkitallilla on omat hyvät puolensa. Löytyy niin maneesi kuin kävelytyskonekin ja välimatkat ovat lyhyemmät kuin maalla. Lisäksi sitä voi maastoreissulla piipahtaa vaikka yllätyskahveille.
Viimevuosina kotiväen arvostus hevosia kohtaan on hieman kohentunut. Aikaisemmin hevosiin hurahtaneen tyttären ratsuista korkeintaan ihailtiin kuvia, mutta nyt on hevoset kavereineen jo tervetulleita kotipihaan ja terassille asti. Alle puolen tunnin varoitusajalla on kasattu pöytä koreaksi, pesty porkkanat ja täytetty vesisaavit kylmällä vedellä. Kahvi on valmista jo kun ehtii satulasta alas.
Kevyen kahvitankkauksen jälkeen jaksaakin taas jatkaa lenkkiä kohti tallia. Matkalla moikkaillaan naapureita, pysähdellään silitettäväksi ja toisinaan kuvattavaksikin. "Onpas ihana nähdä täällä hevosia!" - lausahdus saa aina iloiselle mielelle.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.