Villiponi ja vanha valkoinen

Nyt harmittaa, että oma kuvauskalusto ei ole kunnossa. Putki sanoi itsensä irti ja odottelee, että ehtisin joku arkipäivä käydä viemässä sen korjattavaksi. Onneksi sain sentään väliaikaisesti isältä lainaan toisen putken, joka tosin ei aivan palvele liikkuvia hevosia kuvatessa. Zoomi ei meinaa riittää alkuunkaan, mutta eipä nyt sentään tarvitse ihan kuvattomia postauksia kirjoitella. 

Pikkuponi pääsi aikaisemmin tällä viikolla vapaaksi kentälle juoksentelemaan. Vauhtia muuten riitti! Oletin ponin vain ravailevan ja korkeintaan rauhallisesti laukkailevan, mutta vauhtiin päästyään tuo ei meinannut pysähtyä ollenkaan. Taisi olla kivaa!

Poni on siis saanut pitää hauskaa, mutta toki se on myös liikkunut ihan töitä tehden. Olen ehtinyt ratsastella pientä ystävää pari - kolme kertaa viikossa, mikä on tuntunut tuottavan myös tulosta. Kunto kasvaa vähitellen ja tuntuma kevenee, kun Winnie jaksaa paremmin kantaa itsensä ja liikkua hetkittäin paremmin takaosansa päällä. Pienin askelin ollaan edetty ja puuhailtu monipuolisesti; välillä käydään pellolla rallittelemassa, välillä pitkillä maastokävelyillä ja välillä taas treenataan ihan koulukiemuroita. 

Nyt lauantaina osallistuttiin Ville Vaurion kouluvalmennukseen ja poni jaksoi melko hyvin suorittaa koko tunnin tehtävät. Ensimmäisiin koulukilpailuihin olisi aikaa muutama viikko, jonka aikana saadaan toivottavasti palikoita vielä loksahtelemaan paikoilleen.

Harri on saanut nauttia lumesta ja talvesta yllin kyllin. Koulukiemuroita ollaan väännetty vain kerran- pari viikossa ja muuten ollaan keskitytty hauskanpitoon. Ollaan ralliteltu pellolla, käyty pitkillä maastolenkeillä, treenattu vähän temppuja ja leikitty lumisella kentällä vapaana. Meillä on ollut hauskempaa kuin pitkään, pitkään aikaan! Nyt ei tarvitse suoriutua eikä treenata ja olla päivä päivältä parempi - nyt saadaan vain leikkiä ja puuhastella ilman kilpailutavoitteita.