Talven ihmemaa

Talvi on tosissaan täällä! Voi miten voikaan pieni ihminen iloita paksusta kerroksesta pakkaslunta. Kylmyyskään ei enää tunnu missään, kun taivaalta leijailee suuria hiutaleita peittämään maata ja koristamaan puiden oksia. Näillä keleillä ei millään malta vääntää koulukuvioita maneesissa, vaan on päästävä peuhaamaan lumessa!

Onnekseni Harri on kanssani yhtä mieltä lumisten päivien ohjelmasta; pellolle viilettämään eikä jarrua tarvita! Tällä kertaa lumileikkejä pääsi kuvaamaan pikkuserkkuni Jenni, joka saikin otettua taas aivan huikeita kuvia. :)

Sain vihdoin myös itse aikaiseksi ladata Lightroom -kuvankäsittelyohjelman ilmaisen kokeiluversion, jolla käsittelin kuvia kokeilumielessä. Pakko kyllä saada tuo ohjelma pysyvästi käyttöön, ei tällaisen ohjelman jälkeen tule kuin paha mieli muilla ohjelmilla räpeltämisestä.

17

Kenttä on ratsastuskunnossa!

Vihdoin ja viimein tänne eteläänkin on saatu lunta! Ei nyt mitään ihan hirveitä määriä, mutta lunta kuitenkin. Samalla pakkaset ovat laskeneet 20-30 asteen hujakoilta kymmenen pintaan, minkä vuoksi on tullut vedettyä jalkaan ensimmäistä kertaa moneen viikkoon ratsastushousut toppahousujen sijaan. Pakkaslunta on pyryttänyt sen verran, että kenttä on lumivaipan myötä taas mainiosti ratsastuskunnossa. Tottahan koskemattomalle hangelle oli päästävä tekemään jälkiä, kun Moona vaivautui torstaina kuvaamaan puuhastelujani Winnien kanssa.

Poni oli ulkoilmassa treenaamisesta niin innoissaan, että pinkoi aluksi pitkään menemään kuin mikäkin pikahiihtäjä. Vähän oli jarru kadoksissa, mutta ratti sentään toimi ja kaikki neljä jalkaa pysyivät maan kamaralla. Eipä tullut ihmeitä tehtyä, vaan ainoastaan keskityttyä tempon hidastumiseen ja ponin rentoutumiseen. Ympyrä sinne, toinen tänne. Joitain siirtymisiä, taivuttelua ja asettelua.

Uutuudenviehätys kaikkosi melko nopeasti ja tamma tyytyi kiertämään kenttää siinä missä maneesiakin. Ensimmäiset laukkapätkät olivat pinkeitä, mutta pyöreämpää ja rennompaakin laukkaa oli lopulta tarjolla. Tyytyväisenä saatiin varmasti kumpainenkin poistua kentältä!

Kiitos Moona kuvista!

9

Tuplasti Winnietä pellolla

Lauantaiksi oli sovittu kuvaustreffit Moonan kanssa. Alunperin pakkasta oli luvattu vain muutama aste, mutta mittari näytti kuitenkin koko aamupäivän -20 astetta. Pakkanen muutti suunnitelmia jonkin verran, kun Moonan piti jättää hyppääminen väliin ja itse en raaskinut kunnon koulutreeniä vääntää poneilla, mutta saatiinpahan kuitenkin hevoset liikutettua ja vihdoin myös vähän talvisempia kuvia kumpainenkin!

Minulla oli tupla-Winnie päivä. Aamulla ratsastelin aikaisin jo Harrin ilman satulaa ja iltapäivällä yhdessä Moonan kanssa tallille suunnatessa ratsastin sekä Winnien että "miniwinnien". Molemmat pörröiset ponit pääsivät ensimmäistä kertaa tänä talvena pellolle.

Pikkuruisempi Winnie oli juuri sopivasti innoissaan; jaksoi vähän innostua, mutta kuitenkin myös keskittyä. Laukkaaminen oli huisin kivaa, mutta käsissä kuitenkin pysyttiin. Pikkuponi sai juuri täydellisen kunnonkohotustreenin; lyhyt mutta tehokas treeni pellolla, joka on pohjana hieman raskaampi kulkea kuin maneesin hiekkapohja.

Isommalla Winniellä olikin himpun verran enemmän ongelmia pysyä pöksyissään. Kiire oli kova eikä kävellä olisi malttanut, saatikka sitten rentoutua ravissa. Päädyin ravailemaan ympyröillä tehden joitakin siirtymisiä, pyrkien siihen että poni jossain vaiheessa hieman hidastaisi ja rentoutuisi. Kun ravi alkoi vihdoin olla lähes normaalia ja ratsastettavaa, päädyin kiittämään ponia fiksusta käytöksestä ja lopettamaan treenin siihen. Ehkä ensi kerralla laukataankin, mikäli poni ei tunnu aivan yhtä paljon kuuraketilta. :)

Jättikiitos kuvista Moonalle!

6

Pikkuponi ja joululahjoja

Back in business, vihdoinkin!

Viikon verran ehdin parannella jalkaani, mutta nyt aletaan olla jo voiton puolella. Kosketusarkahan haava on vielä, mutta muuten jo aivan kunnossa. Vielä kun tikit saisi pois, niin saisi ratsastushousut ja saappaatkin jalkaan.

Minun parannellessa kinttuani on Harri ollut hurjan hyvässä hoidossa, kun Winnien omistaja Maiju on pitänyt vanhasta herrasta huolta. Päivittäin olen saanut viesteillä ja kuvilla seurata Harrin kuulumisia!

Tänään pääsin vihdoin kipuamaan itse Hartsan selkään, kun ruuna sai pelailla ensimmäisen kerran uudella valtavalla pallollaan. Hankittiin Maijun kanssa yhdessä hepoille isompi pallo futistreeneihin, kun Harrin pinkki pallo on niin kovin pieni ja luiskahtaa helposti poninkin mahan alle. Isompaa palloa on helpompi potkia, eikä sen päälle saa aivan yhtä helposti nostettua jalkoja. Tuplasti isompaa, tuplasti kivempaa ja tuplasti turvallisempaa! Kaiken lisäksi tämä uusi pallo on vähän miehekkäämmän värinen kuin vanha... Sopii myös yhteen Harrin joululahjaksi saaman huovan kanssa! Nyt puuttuisi enää saman sävyiset pintelit...

Harrin pallonpeluun jälkeen ratsastelin kevyesti uuden pikkuruisen ystäväni, joka sattumalta on myöskin nimeltään Winnie. Blogissa pyöriikin siis jatkossa kaksi Winnietä, tammoja ja poneja kumpainenkin. Tämä uusi tuttavuus on sentään paljon kaimaansa pikkuruisempi ja aivan eri värinen, joten suurimmilta sekaannuksilta ehkä vältytään. Tallilla tosin olen jo onnistunut saamaan monenkin pään pyörälle, kun ratsastelen milloin mitäkin Winnietä ja kaipaan jompaa kumpaa tarhasta sisälle. " Ai sitä ponia?" Ne on molemmat poneja.. "Niin siis sitä ruskeaa?" No ne on molemmat ruskeita, isompi vain on blondi.

Pikku Winnieksi tai Poni Winnieksi kutsukaamme tätä uutta ystävää, joka on rodultaan newforestinponi. Hän on hoidettavanani vielä ensi viikon ajan, jonka jälkeen olen luvannut jatkaa ponin liikutuksessa avustamalla sen verran kuin ehdin. Tämä pieni projekti tulikin oikeastaan juuri sopivaan väliin, kun Harri saa nyt liikkua paljon kevyemmin ja viettää rankan kisakauden jälkeen vähän talvilomaa ja varhaiseläkettä.

Tällä hetkellä ponin kunto on vielä melko huono, mutta tässä pikkuhiljaa kuntoa kohotellaan ja lähdetään palauttelemaan mieleen kaikkia niitä asioita, joita poni osaa. Moona kävi tänään kuvaamassa ponin lyhyen liikutuksen ruuhkaisessa maneesissa, joten sain jonkinmoista materiaalia vähän tänne blogiinkin näytille. Eikös olekin syötävän söpö kaveri, vai mitä?

15