Laatuaikaa lääkärin määräyksestä

Wilma tapasi eläinlääkärin raspauksen ja rokotuksen merkeissä. Perusrokotteiden jälkeisen tehosterokotteen myötä ponin rokotukset ovat vihdoin ajan tasalla niin, että jatkossa riittää yksi tehosterokote vuodessa.

Ostotarkastuksen tehnyt eläinlääkäri suositti Wilmalle raspausta puolen vuoden välein, joten nyt oli aika laittaa taas legot kuntoon. Odotin raspausta mielenkiinnolla, mutta myös himpun verran jännityksellä. Olinkohan osannut valita sopivan kuolaimen, vai löytyisikö suusta kuolainperäisiä vaurioita? Wilma on kuitenkin hyvin herkkä suustaan ja toisinaan se pelaa kuolaimella paljonkin. Toisaalta suu on kyllä rauhoittunut keväästä todella paljon ja tuntuma on tullut tasaisemmaksi.

Kuten osasin odottaa, takahampaista löytyi siistittävää. Piikkejä oli jonkin verran, mikä johtuu Wilman aaltomaisesta purennasta. Puolen vuoden raspausväli pitäisi kuitenkin jatkossakin riittää pitämään suu kunnossa.

Alahampaista löytyi molemmin puolin yhdet pienet diasteemat, eli raot hampaiden välissä. Raot ovat sen verran suuret, että sinne kertyy rehua, mutta kuitenkin sen verran ahtaat, ettei rehu tule sieltä pois. Tilanne ei ole millään muotoa hälyttävä, joten hoitona on suun huuhtelua päivittäin, jotta hammasvälit saataisiin puhtaaksi rehusta niin, että hampaiden kasvaessa raotkin kasvaisivat umpeen.

Seuraava raspaus tehdään kolmen kuukauden kuluttua, jolloin tarkastetaan diasteemojen tilanne ja arvioidaan jatkohoidon tarvetta. Mikäli suun huuhtelu on riittävä toimenpide, voidaan palata normaalisti puolen vuoden raspausväliin. Jos taas diasteemat eivät näytä poistumisen merkkejä, ne voidaan hoitaa paikkaamalla raot umpeen tai vaihtoehtoisesti avartamalla ne niin, että rehu ei jää enää ahtaaseen väliin jumiin.

Sanotaanko, että rauhoitus potkaisi sisään melko hyvin! Näitä fiiliksiä lisää Wilma!

Etuhampaissa ei ollut moitittavaa ja mikä huojentavinta, suussa ei ollut mitään kuolainperäisiä vaurioita! Eläinlääkäri varmisti kuolaimen Wilman suuhun sopivaksi ja mittasi suun vielä tulevaisuutta varten, mikäli haluan hankkia Bombersin Happy Tonguen rinnalle vaihtokuolaimen.

Mittaustulokset valaisiat mahdollisia syitä Wilman haastavalle suulle; suu on 125 mm leveä, eli sopiva kuolain on anatomisesti muotoiltuna 125 mm pitkä, oliivirenkaalla 130 mm pitkä ja pyörivällä renkaalla 135 mm pitkä. Wilman mukana tuli 115 mm kolmipala, eli ponia oli ratsastettu 20 mm liian lyhyellä kuolaimella! On siis täysin ymmärrettävää, että Wilma on ollut vielä kuolaimen vaihdonkin jälkeen herkkä suustaan - kuolain kun on luultavasti pitkään tuntunut suussa epämiellyttävältä.

Nyt on sopivan pituinen kuolain! 

Ei kulunut viikkoakaan eläinlääkärin käynnistä, kun tallilta soitettiin sunnuntai iltana, että Wilman silmä vuotaa ja rähmii runsaasti ja vaikuttaa kipeältä. Paikalla oli onnekseni tuleva eläinlääkäri, joka osasi tehdä alustavan arvion tilanteesta ja hoidon tarpeesta. Lampulla tutkittaessa sarveiskalvossa näkyi pieni haavauma, joten hoitoa ei voisi jättää aamuun.

Eipä muuta kuin soittelemaan päivystävälle eläinlääkärille, metsästämään kipulääkettä ja kiirehtimään päivystävään apteekkiin. Puheet siitä, että hevoset sairastavat vain pyhinä ja viikonloppuöisin, eivät tuntuneet enää liioitelluilta vitseiltä!

Sunnuntai iltana Wilma siristeli ja silmä rähmi
 voimakkaasti. 

Maanantai aamuna silmä oli jo paremmin auki ja kuiva!

Päivystävä eläinlääkäri oli sitä mieltä, että ensiavuksi riittää silmän huuhtelu, hoitava salva ja kipulääke. Kipulääke saatiin lainaan "tutun tutulta" ja silmä huuhdeltua eläinlääkäriopiskelijan avustuksella. Oli ihana huomata, miten sain pyyteetöntä apua toisilta hevosenomistajilta!

Oli onni onnettomuudessa, että tallille oli seuraavana päivänä jo tulossa eläinlääkäri tutkimaan muita hevosia. Wilman silmä saatiin tutkittua samassa, vaikka itse olin jumissa töissä. Sarveiskalvosta löytyi jo epäilty pieni haavauma, mutta se oli onneksi pinnallinen, eikä Wilma vaikuttanut enää kipeältä, sillä se piti silmää jo täysin auki. Lääkekuuri oli kuitenkin armoton; silmätippoja tolkuttoman usein ja loputtoman pitkään.

Silmän suojana pidetään huppua tuulisella kelillä
myös ratsastaessa.

Maastossa huppu suojaa hyvin ötököiltä ja silmä
saa parantua rauhassa.

Niin vain Wilma järjesti intensiivistä laatuaikaa omistajansa kanssa vaatimalla kymmenen päivän kuurin silmätippoja 3-5 kertaa päivässä. Työssäkäyvälle omistaja-paralle se tarkoittaa 5:30 herätyksiä ja pitkiä päiviä. Onnekseni olen saanut muutamina iltoina apua muista hevosenomistajista, jotka ovat tarjoutuneet auttamaan ja hoitamaan yhdessä Wilman iltatipat, jolloin olen päässyt lähtemään kotiin jo hieman aikaisemmin. Jos tästä hoitokuurista pitää jotain hyvää keksiä, niin ainakin Wilma on tottunut silmien hoitoon ja suun huuhteluun, kun sitäkin on nyt tehty useamman kerran päivässä.

Kunhan tästä selvitään ja olen saanut nukkua muutaman vuorokauden, jatketaan treeni- ja kisakuulumisilla!