Seuramestaruusvoittoa tavoittelemassa

Ratsastusseura Ruskon harjoitustason estekilpailut kisattiin syyskuun alussa. Seuramestaruuden kouluosuudesta Veikka nappasi kevään kisoissa täydet pisteet, joten nyt lähdettiin hakemaan hyvää tulosta myös esteosuudelta. Seuramestaruudesta kilpailtiin 50 tai 80 cm korkeudella, joten Veikka sai hypätä 70 ja 80 cm luokat, joista ensimmäinen saisi toimia verryttelyluokkana.

Kisapaikalle oli matkaa kävellen reilu kilometri, joten kilpailupaikalla suoritettavaksi jäi vain lyhyt esteverryttely. Ensimmäistä luokkaa ajatellen otin vain muutaman hyvän hypyn, sillä estekorkeus olisi pieni, enkä saisi useammista hypyistä mitään lisäarvoa. Vaarana olisi, että Veikka väsähtäisi ennen toista rataa, joten verryttelin hyvin säästeliäästi.

Rata oli molemmissa luokissa sama; pitkiä linjoja, helppoja lähestymisiä ja pelkkiä puomiesteitä, eli varsin riskitön rata Veikalle. Aikaa ja tilaa jäisi tarvittaessa laukkojen vaihtamiseen, kuumuvan ponin haltuun ottamiseen tai vaihtoehtoisesti myös laukan aktivoimiseen, mikäli poni jostain syystä tuntuisikin hitaalta. Uusintarata ei tarjonnut mahdollisuutta erityisen pieniin teihin, vaan nopea aika tulisi ratsastaa reippaalla laukalla ja hallituilla käännöksillä.

Ensimmäisellä radalla Veikka oli hyvin kuulolla. Se ei tuntunut yhtään huolestuneelta, vaan se hyppäsi leppoisan tuntuisesti kuin olisi ollut taas valmennuksessa hyppäämässä. Poni ei ollut villi, minkä vuoksi tuudittauduin hieman liikaa nauttimaan sujuvasta ja turvallisesta fiiliksestä. Veikka olisi saanut edetä reippaammin, jolloin hypyt olisivat olleet napakampia. Nyt Veikka oli hieman löysä ja hidas, minkä vuoksi se nappasi puomin alas jo perusradan toiselta esteeltä.

Muutoin rata oli varsin sujuva ja olin siihen tyytyväinen. Ensimmäinen rata ajoi asiansa kuten olin suunnitellutkin; nyt rata ja esteet olivat ponille tuttuja ja itse saisin mahdollisuuden korjata tekemäni virheet seuraavassa luokassa.



80 cm radalle verryttelin Veikkaa jo hieman enemmän. Aktivoin laukkaa tehden temponlisäyksiä kevyessä istunnassa ja otin hyppyjä verryttelyesteille pyrkien saamaan hypyistä aktiivisia ja sulavia. Radalle lähtiessämme Veikka oli jo aivan eri tavalla hereillä kuin edellisellä kierroksella.

Perusradan Veikka suoritti puhtaasti, mutta uusinnan ensimmäiseltä esteeltä tuli puomi alas, vaikka ponnistuspaikka ja hyppy olivatkin ihan hyvät. Tämä rata oli kokonaisuudessaan paljon edellistä sujuvampi ja Veikka tuntui selkeästi paremmalta sen ollessa aktiivisempi. Uusinnan virhepisteet yhdestä puomista harmittivat, mutta toki tulos oli siitä huolimatta sellainen, että siihen sai olla tyytyväinen.

Neljä virhepistettä nopealla ajalla uusintaradalta riitti luokassa toiseen sijaan. Seuramestaruuskilpailussa oli tänä vuonna vain kaksi osakilpailua, joissa Veikka sijoittui ensimmäiseksi ja toiseksi. Lyhyen matikan laskutaidoillani väittäisin, että näillä tuloksilla Veikka varmisti meille senioreiden seuramestaruusvoiton! Jäädään kuitenkin odottamaan vielä virallisia tuloksia seuran pikkujouluihin saakka...