sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Mitä Winnielle kuuluu?


Sitä lähdin tänään selvittämään ponin uuteen kotiin. Serkkuni Jenni tuli mukaan matkaseuraksi ja henkiseksi tueksi, eikä Jennin matkassa tullut kamerakaan ollut huono asia. ;)

Olen vaihdellut joitakin sähköposteja Winnien uuden omistajan kanssa ja puhetta oli jo alkuun, että ponia saa ihan oikeasti käydä moikkaamassa. Kumppanukset ovat saaneet nyt muutaman kuukauden opetella tuntemaan toisiaan ja yhteinen arkikin on pyörähtänyt käyntiin, joten nyt oli sopiva heti käydä rakasta karvaturpaa moikkaamassa.

Winniellä on aivan täydellinen koti, aivan paras mahdollinen. Olen ihan äärettömän onnellinen sen puolesta, en olisi voinut kuvitella parempaa omistajaa ja paikkaa! Toki olisin vielä mielummin pitänyt ponin itselläni, mutta koska se ei ollut mahdollista, en voi muuta kuin olla mielettömän iloinen ponin ja sen uuden omistajan puolesta. :) Winnie on minua joitakin vuosia nuoremman tytön oma poni ja asuu perheen kotona kahden muun hevosen kanssa. Ponilla on iso tarha, mukavat hevoskaverit, siisti talli, oma laidun ja kenttä sekä hurjan hienot maastot. Winnie voi hyvin, on vihdoin vähän lihonnutkin ja vaikuttaa kaikin puolin tyytyväiseltä ja onnelliselta.

Hassua, mutta olo ei ole yhtään kurja. Jotenkin kuvittelin olevan hirmu vaikeaa nähdä rakas poni toisen omana, mutta taidan olla vain ihan vilpittömästi onnellinen niin ponin kuin omistajankin puolesta. Minunkin vuoroni tulee joskus iloita 110 % ikiomasta ponista. :)

Sain ratsastaa Winnien kentällä, poni oli kyllä sama vanha itsensä! Alkuun poni kyseenalaisti kaikki avut ja jumitteli tyytyväisenä, tottahan toki "uutta" kuskia piti vähän testata. Laukannostossakin sain aikaan säälittävän pienen pukin! Pienen keskustelun jälkeen ponista löytyi kuitenkin se mukava ja yritteliäs pieni tamma, joka liikkui vallan hienosti. <3 Ratsastelin kaikki askellajit läpi ja lopuksi omistaja kävi vielä ponin selässä, kun neuvoin parhaani mukaan miten ponin saa liikkumaan paremmin.  Winnie oli kuulemma mukava ratsastaa ja lopuksi se näyttikin jo varsin hyvältä. :)

Käytiin kävelemässä vielä loppukäynnit maastossa. Olen ihan kateellinen Winnielle, kun se pääsee maastoilemaan tuollaisissa maastoissa ja maisemissa! Tuntuu vähän surkealta palata maastoilemaan itse tehdasalueelle...










5 kommenttia

  1. Vooooi, miten isolta sä näytätkään Winnien selässä! :D Nyt kun on tottunut näkemään sut hevosten selässä, niin ero on kyllä suuri! Kiva myös kuulla, että sun suru on muuttunut iloksi ja että Winniellä on kiva uusi koti! :)

    VastaaPoista
  2. Ihana että ponilla on hyvä koti :) oot huippu kun osaat olla noin positiivinen!!<3

    VastaaPoista
  3. Se näyttikin tosi tyytyväiseltä! Kiva että tuli taas vähä winnieeki tänne :))

    VastaaPoista
  4. Ihmettelen kyllä noita ison näköinen Winnien selässä -kommentteja. Mitä väliä vaikka näyttäisit pari senttiä liian pitkältä ponin selässä, olet todella hoikka eli varmasti myöskin todella kevyt ja sen lisäksi taitava ratsastaja. Winnie kantaa sinut _kevyesti_, joten pari senttiä liian lyhyt tai pitkä, mitä väliä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin että tässä on ollut pointti se, että näytän isolta ponin selässä, kun verrataan esimerkiksi vaikka Harriin. :) Ja tottahan se on, tietenkin sitä näyttää isommalta, kun alla on pienempi hevonen. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että näytän liian suurelta. Ja vaikka joku sitä mieltä olisikin, en jaksa ottaa siitä itseeni, koska omasta ja valmentajien mielestä olen Winnien kokoiselle ponille juuri sopivan kokonen niin painon kuin pituudenkin puolesta.

      Poista

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat