Takapuoli kiittää ja kumartaa

Maanantaina sain tallille seurakseni taas vähän nuorempaa ikäpolvea, kun Saara Turussa vieraillessaan kutsui itsensä mukaan tallille. Harjailtiin ja varustettiin Harri yhdessä ja suunnattiin kentälle, jossa saatiin olla ihan keskenämme.
Sain jonkin mielenhäiriön ja kuvittelin pystyväni ratsastamaan Harrilla ilman satulaa, tosin tämä mielikuva haihtui saman tien, kun istuin ruunan selkään. Suhteellisen luisevassa selässä oli lähes mahdotonta löytää asentoa, jossa olisi pystynyt istumaan rentona ja hiljaa. Säälin Harria jo heti alkuun, sillä tasan tiesin, etten pystyisi istumaan ja ratsastamaan kunnolla koko tuntiin.

Aloiteltiin rauhassa pitkällä käyntiverkalla, jossa tehtiin pysähdyksiä ja vähän pohkeenväistöjä. Harri oli onneksi varsin seesteisellä tuulella eikä juossut altani tai säikkynyt seinille. ;) Raviin siirryttiin hurjan varovasti lyhyissä pätkissä; tehtiin paljon siirtymisiä tavoitellen sitä, että istun hiljaa ja rauhassa ravipätkät, enkä häiritse hevosta pomppimalla sinne, tänne ja tuonne. Kyllähän se istuminen lopulta helpottui, kun Harrikin rentoutui ja antoi ratsastaakkin itseään.

Laukkaa ratsastin säälittävän vähän, vain muutamia nostoja molempiin suuntiin pääty-ympyrällä. Laukka oli kyllä varsin mukavaa ja helppoa istua! Lopetin kuitenkin silloin kun oli vielä hyvä mieli ja homma sujui.

Lopultakaan en tehnyt mitään kovin kummoista, lähinnä taivuttelin ja ratsastin pätkittäin lennokkaampaa ravia. Pääasiassa keskityin istumaan niin, etten hirvittävästi häiritse hevosta. Tämän jälkeen satulassa istuminen tuntuu varmasti paljon helpommalta!