Oikea, oikea, vasen, askel ristiin, kol, nel...

Väännettiin Taavin kanssa eilen väistöjä oikein urakalla! Ollaan treenattu pohkeenväistöjä vähäsen joka kerta kun olen käynyt ratsastamassa ja pikkuhiljaa homma on alkanut sujuakkin. Ensimmäisillä kerroilla onnistuin vain vääntämään hevosen banaaniksi mutkalle, vastustelemaan ohjaa ja kiemurtelemaan lähinnä kituvan kastemadon lailla. Nyt palaset on jokseenkin jo loksahdelleet paikoilleen ja tuo kouluratsastusliike alkaa jo muistuttaa tunnistettavasti pohkeenväistöä niin käynnissä kuin ravissakin. ;)

Vasemmalle Taavi väisti pätkittäin jo oikein mallikelpoisesti, mutta oikealle päin takaosa tuppasi menemään edellä. Jotenkin tuntuu kovin hankalalta ratsastaa näin isoa hevosta, kun sekä kaulaa että runkoa on edessä ja takanani tuplasti enemmän kuin Winniellä ratsastaessa. Tekemistäkin tuntuu olevan siis tuplasti, että saan hevosen jokaisen lihaksen työskentelemään haluamallani tavalla. Pikkuhiljaa kuitenkin hyvä tulee! Olen itseasiassa ihan yllättynyt siitä, kuinka paljon Taavin ratsastaminen on jo kuukaudessa helpottunut. Ei se vieläkään ihan omalta tunnu eikä helpolta laisinkaan, mutta ei myöskään enää mahdottomalta! :)

Ehdin juuri sopivasti hoitaa Taavin ja sen varusteet, kun alkoi hirvittävä migreenikohtaus. Onneksi tallilta kotiin on vain muutaman kilometrin matka, sillä tuntui, etten nähnyt ajaessani yhtään mitään... Kotiin päästyäni oksensinkin puoli päivää ja makasin kuolemaa tehden sohvalla iltaan saakka. Edelleen pää särkee inhottavasti tärähdyksissä, joten Taavi jääkin tänään omistajansa hoidettavaksi.