Tiistain kouluvalmennus palasiin purettuna

Postaus toteutettu yhteistyössä Essi L. Dressagen kanssa.

Moona pääsi videoimaan tämän viikon kouluvalmennusta Winnien kanssa. Tunnilla jatkettiin samojen teemojen äärellä kuin edellisissäkin treeneissä tänä vuonna; työstettiin suoruutta, etuosan keveyttä ja säädeltävyyttä askellajien sisällä. Olen nauttinut siitä, kuinka valmennuksissa on noudatettu muutamaa punaista lankaa, jotka kietoutuvat toisiinsa. Joka tunnilla ja eri tehtävissä pääpaino on jossakin osa-alueessa, mutta samalla kaikki osa-alueet täydentävät toisiaan ja kehittävät niin Winnietä kuin itseänikin ratsastajana.

Työskentely aloitettiin pääty-ympyrällä keskittyen ensin suoruuteen, joka oli vielä loppuvuodesta valmennuksissa suurin haaste. Säännöllisen ja monipuolisen harjoittelun myötä Winnie on selkeästi suoristunut, mikä on vaikuttanut positiivisesti kaikkeen harjoitteluun. Suoruutta haettiin tällä kertaa sisäohjan tuella ja suoristavalla ulko-ohjalla, jolla erityisesti vasemmassa kierroksessa saatiin oikea lapa mukaan töihin.

Tehtävään yhdistettiin säätelyharjoitus ratsastamalla vuoroin ravia eteen ja vuoroin lyhentämällä.  Pääpointti hommassa on mahdollisimman yksinkertaiset avut: kaasu ja jarru eivät vaikuta samanaikaisesti. Pohkeen ratsastaessa eteen käsi on passiivinen ja tarjoaa tasaisen tuen. Ravia lyhentäessä jalka on hiljaa ja käsi yhdessä istunnan kanssa tekee pidätteitä, tarvittaessa raippa ja ääniavut ylläpitävät aktiivisuutta. Tällä menetelmällä pyritään tekemään ponista "vieteri"; energia ja eteenpäinpyrkimys säilyy koko ajan samana, mutta askel pitenee ja lyhenee. Kun lyhentämisen jälkeen pidättävä paine poistetaan, ponin pitäisi lähteä aktiivisesti eteen omalla moottorilla.



Ravityöskentelyn jälkeen pyöriteltiin laukkaa kahdeksikolla. Aikaisemmin samankaltaista tehtävää on tehty ympyrällä, mutta nyt tuttuun harjoitukseen lisättiin haastetta suoristamisella ja laukan vaihtamisella.

Kahdeksikon kaarilla ulko-ohjalla oli merkittävä tehtävä suoruuden ylläpitämisessä, jottei poni kaatuisi sisälle ja ainoastaan kääntyisi kaulastaan. Lävistäjälle tultaessa laukkaa lyhennettiin ja tehtiin ravin kautta laukanvaihto. Haastavinta tehtävässä oli ylläpitää ponin peräänanto ja pyöreä muoto laukkaa lyhentäessä. Kaarevilla urilla Winnie tekee jo hyviä ja tasaisia siirtymisiä askellajien välillä, mutta suorana homma on huomattavasti haastavampaa. Laukannostoissa taas oma pinttynyt tapani on pelata sisäohjalla; on tuskaisen vaikeaa pitää sisäohja omalla paikallaan ja olla nykimättä kuin varmistellen, että varmasti nousee oikea laukka!

Laukkahommien jälkeen palattiin vielä aikaisemmissakin valmennuksissa työstettyyn inhokkitehtävääni, suoraan ratsastamiseen ilman seinän tukea. Tässä tehtävässä tukeva ohja oli taas sisäpuolella, kun ulko-ohjan tehtävä oli pitää poni suorana. Kääntäessä olisi kovasti tehnyt mieli kiskoa tukevasta sisäohjasta, jolloin ulkolapa karkasi ja poni kääntyi mutkalle. Kun hevosen sai linjalle sisään suorana, oli myös keskelle linjaa tehtävä ravin lyhentäminenkin helpompaa. Winnie protestoi helposti lyhentämistä nostamalla päätään ylös, mutta tästä huolimatta se polki takajaloillaan pätkittäin oikein hyvin alleen ja oli oikeutettu kehuihin.

Pyrkimyksenä tässä tehtävässä oli taas päästä myötäämään kädellä lyhennyksissä, kun poni jäisi pehmeänä polkemaan myös lyhyemmässä muodossa. Vähitellen Winnie tulikin kevyemmäksi ja sen myötä teki myös selkeämpiä siirtymisiä lyhyeen raviin ja siitä ulos.

6

Vuoden ensimmäiset häpeähypyt

Puolitoista kuukautta on aivan liian pitkä hyppytauko. Sinä aikana ratsastajasta ehtii tulla täysin osaamaton ja kykenemätön nössö, joka hyppäämään joutuessaan heittää kaiken vastuun ratsulleen ja kykenee korkeintaan puristamaan ponia tönkkönä jokaisella ruumiinosallaan.

Viime kerrasta oli tosiaan hieman liikaa aikaa - muutaman kerran hyppääminen on pitänyt jättää väliin, koska sopivaa apukaveria ei ole löytynyt. Tälläkin kertaa Maiju tuli paikalle hätäapuna alle päivän varoitusajalla. Vihdoin kuitenkin päästiin hyppäämään!

Winnie on ollut viime aikoina yllättävän kiltti. Ei hyppyjä, loikkia eikä kiihdyttelyjä. Silti jostain selkärangasta tulee vaistomainen reaktio jännittyä ja hidastaa ponia, kun se kerrankin laukkaa hieman reippaammin eteen omalla moottorilla. Kun kuski jää vaistomaisesti vain pidättämään, kuolee laukka ja tulee hassuja hyppyjä. Askeleet ei sovi ja poni ratkaisee tilanteet kyselemättä kuskilta, joka on kykenemätön järjelliseen ajatteluun sekä toimintaan.

Kymmenien hyppyjen jälkeen kuskin sumuverho alkaa hieman raottua ja alkaa tuntua siltä, että pitäisi ratsastajanakin ehkä tehdä jotakin. Poni ei ilmeisestikään aijo lentää kuuhun, vaikka sen antaisi laukata reippaampaa laukkaa, jossa se voisi kyetä suorittamaan esteetkin siistimmin. Ensin voi lopettaa pidättämisen ja seuraavalla kerralla jo ratsastaa vähän pohkeella eteen.

Muutama onnistunut radanpätkä lopputreenistä alkaa tuntua jo siltä, miltä esteratsastuksen kuuluukin tuntua. Kuski lupaa ottaa itseään niskasta kiinni ja sopia seuraavat estetreenit kahden viikon päähän, jotta jotain rutiinia pääsisi taas muodostumaan. Kuski etsii myös estevalmentajaa, joka tulisi vaikka kerran kuussa pitämään tuntia kotitallille. Kuski ryhdistäytyy ja valmistautuu tulevan kauden kilpailuihin.

0

Kun ulkonäkö pelastaa luonnonvalinnalta

Olen melko vakuuttunut siitä, että haflinger on selviytynyt rotuna näin pitkään hyvin pitkälti sen ulkomuodon vuoksi. On ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että Haflinger käyttäytyy toisinaan tuhmasti tai muutoin epäsuotavalla tavalla. Haflinger jaksaa kyseenalaistaa samat vanhat säännöt ja rutiinit vaikka päivittäin, se voi protestoida motivaation puutteessaan tai ihan vain väärän säätilan vuoksi. Haflinger osaa lähes poikkeuksetta pukittaa, ryöstää tai muuten vain villiintyä tai vaihtoehtoisesti juurruttaa kaikki koipensa maahan ja kieltäytyä liikkumasta "koska ei huvita". Kaiken tämän Haflinger on aina saanut ja tulee varmasti myös aina saamaan anteeksi, koska on niin suloinen.

Winnie edustaa kauniita haflingereja, jotka räpsyttelevät pitkiä silmäripsiään ja heilauttelevat pitkää hulmuavaa harjaansa ja siinä samassa saavat kaikki tuhmuudet anteeksi. Veikka sen sijaan edustaa niitä söpöjä ja pörröisiä haffeja, jotka sulattavat sydämet nallekarhumaisella olemuksellaan, suurilla silmillään ja pikkuruisilla korvillaan. "Eihän se mikään liikeihme ole, mutta hurjan söpö kyllä!" totesi valmentajakin ensimmäisen kerran ponin nähdessään joulukuussa.

Mikäli haflingerit olisivat tasaisen ruskeita ja lyhytharjaisia, ne olisivat suurella todennäköisyydellä kuolleet jo sukupuuttoon.

11

Sivuttain ja poikittain - Kiutun valmennuksessa

Pääsin osallistumaan Hanne-Mari Kiutun valmennukseen Veikan kanssa joulukuussa ja tykästyin valmentajaan kovasti. Opetustyyli, tehtävät ja ennenkaikkea asenne oli kohdallaan tavoitteellisesti harrastavalle aikuiselle poniratsastajalle, jonka ratsulla ei ole GP hevosen liikkeitä. Olin mielissäni, kun ponin omistaja ilmoitti lainakuskin saavan osallistua seuraavaankin valmennukseen.

Ehdin ratsastaa Veikkaa valmennusten välissä vain kerran tai kaksi, mikä saattoi olla lopulta ihan hyvä asia. Edellisen valmennuksen vinkit olivat vielä mielessä ja päästiinkin jatkamaan aika pitkälti siitä, mihin viimeksi jäätiin. En ollut ehtinyt kehitellä uusia ongelmia, vaan päästiin rakentamaan lisää niiden perustusten päälle, joita edellisellä kerralla rakennettiin.

Veikka ei tälläkään kertaa tuntunut heti aivan unelmalta ratsastaa; oikea lapa tuntui taas hankalalta ja poni muutenkin hieman pökkelöltä. Ongelma paikallistettiin hevosen keskelle; kylkiä piti saada jumpattua, jotta ongelmat tuntuman ja etuosan keveyden kanssa korjaantuisivat. Oikeaa lapaa tuupattiin taas rungon alle ja kylkiä notkistettiin avotaivutuksilla ilman seinän tukea. Puolierot näkyivät avotaivutuksissa selkeästi; toiseen suuntaan tuli helposti liikaa taivutusta ja toiseen taas poikitusta.

Laukan lyhentämisessä jouduin epämukavuusalueelleni. Veikka ei tahtonut jäädä laukan lyhentyessä pyöreänä takajalkojensa päälle, vaan lyhentäminen tuntui vaikealta ja työläältä. Saatiin kuitenkin tehtyä eroja laukkaan ja pieniä onnistumisen kokemuksia. Mieltä rauhoitti valmentajan toteamus siitä, että tehtävä vahvistaa hevosta myös "turpa taivaissa tehtynä", jolloin laukka pääsee kehittymään ja lopulta hevonen pystyykin kantamaan itsensä peräänannossa lyhyemmässäkin laukassa.

Intensiivisestä ja tehokkaasta valmennuksesta jäi taas paljon pureskeltavaa, jota voin varmasti soveltaa myös Winnien ratsastamiseen. Treeniputki vain päälle kummankin  haflingerin kanssa ja kisakalenteria suunnittelemaan!

0

Erittäin Tylsä Haflinger pellolla

Lauantaina tuli lunta, sunnuntaina oli täydellisen talvinen pakkassää ja maanantaina keli olikin jo plussalla. Vaikka viikonlopun parhaat kuvauskelit jäikin hyödyntämättä, tuli maanantaina vihdoin räpsittyä muutama kuva Winnien juoksutuksesta läheisellä pellolla. Maassa oli sentään lunta, mutta puut olivat jo tylsän mustia. Tämän talvisempia kuvia ei ole kuitenkaan viime talven jälkeen saatu, joten kelvatkoon!

Winnien osalta odotukset olivat korkealla - ensimmäistä kertaa tänä talvena pellolla ja vapaus juosta narun päässä: tästä ei voisi seurata mitään muuta kuin villiä riekkumista ja hyviä kuvia! Tamma päätyi kuitenkin vain hypähtämään muutaman kerran ja laukkaamaan vähän reippaammassa temmossa Maijun ympärillä. Ihan söpöjä kuvia, mutta ei ihan sitä mitä toivoin saavani.  Onneksi talvikelit ovat ennusteiden mukaan palaamassa, joten saadaan ehkä toinenkin mahdollisuus kuvata ponia hangessa.

1

Veikkaillen uuteen vuoteen

Huh kun on tehnyt pieni blogiloma hyvää! Kun muutamaan viikkoon ei ole tarvinnut edes ajatella bloggaamista, voi pienen tauon jälkeen jatkaa aivan uudella puhdilla uuteen vuoteen. Ponirikas tulee tämäkin vuosi olemaan, se on varma!

Joulukuun puolella kävin vielä ratsastamassa Veikan ennen sen joululomaa. Moona vaivautui mukaan videoimaan ja kuvaamaan, minkä vuoksi ensimmäiset 20 minuuttia ratsastaessa turhauttikin niin kovasti, kun poni tuntui kovin hankalalta. Hieman vino, hieman jäykkä ja lisäksi vielä hidas ruuna vaati töitä vertyäkseen, mutta melkolailla perus työskentelyn ja lukuisten siirtymisten myötä tämä kaveri puhkesi taas kukkaan.

Jotenkin olen aivan korviani myöden ihastunut tähään muhkuun ja sympaattiseen ruunaan, joka niin tosissaan tekee töitä ja miellyttää ratsastajaa kun sille päälle sattuu. Viikon kuluttua päästään Veikan kanssa taas Kiutun valmennukseen, mitä odotankin jo kovasti!

Lisäksi odotan tänne Turkuun lunta, jotta pääsisin kuvaamaan poneja hieman mukavampiin maisemiin ja ehkä myös ratsastamaan pitkästä aikaa pellollekkin. Onneksi viikonlopuksi on luvattu kunnon lumisadetta, joten eiköhän lähiaikoina saada vähän visuaalisempaakin materiaalia tänne näkyville. :)

0