tiistai 1. joulukuuta 2015

Joulukalenteri #1 Harrin elämän aakkoset

Mistä on Harrin elämä tehty? Nytpä sai Harrimies tilaisuuden kertoa oman elämänsä aakkoset!


Aurinko on ihana asia, rakastan paistatella päivää ja lämmitellä auringossa!

Banaani on suurta herkkua! Sitä saan aina, kun käydään maastolenkillä Essin vanhempien luona. Sen  mukava isä syöttää banaania kaksin käsin ja juottaa vettäkin vielä ämpäristä. Tämä on kuulemma salaisuus, mutta ensimmäisiä kertoja tallilla käydessään hän toi minulle mukanaan pestyjä ja kuorittuja porkkanoita!

C on kouluradalla aina ehkä se jännittävin paikka, koska tuomari törröttää juuri tuon kirjaimen kohdalla. Joskus on hyvä ottaa muutama vikkelämpi askel tai jopa kiertää hieman kauempaa, mutta vähintäänkin epäluuloinen mulkoilu on aiheellista.

Dramaqueen, niin ne minusta sanovat kun reagoin Harrimaisella tavallani asioihin.

Esteet ei ole mun juttu. Aivan turhaa touhua, eihän sellaisia ylittäessä tiedä yhtään miten päin jalkansa laittaisi...

Fluffy unicorn. Jep, olin viime kesänä polttariponina puettuna yksisarviseksi. Eipä siitä sen enempää.

Glitter oli hyvä ystäväni ja ehdottoman parasta maastoiluseuraa, mutta tuo pieni tamma muutti toisaalle. Häntä on ikävä!

Harri. Supisuomalaisen keski-ikäisen miehen nimi espanjalaisella kouluratsulla - mikä nyt ei kuulu joukkoon?

Ihmiset ovat ah niin ihanaa henkilökuntaani. Pukevat minut aamuisin, tuovat ruuan nenän eteen, ohjaavat minut tarhaani (vaikka osaisin kyllä ihan itsekin...) ja huolehtivat lukaalini siisteydestä sillä välin kun ulkoilen. Toisinaan arvokkuuteni pääsee heiltä unohtumaan ja joudun ojentamaan heitä kolistelemalla kovasti ja huomauttamalla, että iltaheinät ovat myöhässä.

Jalkapallo on suosikkiurheilulajini! Olen niin taitava, että pitäisi varmaan ryhtyä hieromaan sponsorisopimuksia tai vähintäänkin liittyä kunnon joukkueeseen.

Klippaus on Kurjaa. Tunti tolkulla seisomista paikoillaan kamalassa metelissä karvojen pöllytessä ympäriinsä.

Loimet on sotkemista varten. Mitä paksumman kurakerroksen saa aikaiseksi, sen parempi!

Muta on lempivärini. Suurin rakkauteni ja intohimoni! Mikäli voisin valita autiolle saarelle vain yhden asian, valitsisin mudan ja kieriskelisin siinä yötä päivää.

Nokkela. Minä olen ihan huisin nokkela! Opin temput ihan hetkessä, kunhan vain tiedän, että nameja on tarjolla.

Omenat eivät oikein ole mieleeni. Haukkaan ehkä palan tai kaksi, mutta syljen kuoret ulos.

Porkkanat on sensijaan herkkua!

Racing Speedpower on täydennysrehuni. Kun nuorempana sain sitä syödäkseni, ei kukaan päässyt kiipeämään edes selkääni! Nyt olen vanhetessani viisastunut ja saan tuosta rehusta juuri sopivasti potkua treeneihin.

Siisti tarhankäyttäjä olen, sillä teen tarpeeni aina samaan paikkaan tarhassa. Helppo siivota, kuulemma!

Taikaviitta on kova sana! Jokaisella ulkonaliikkuvalla kaksi- ja nelijalkaisella pitäisi olla oma taikaviitta.

Urheaksi minua sanoivat, kun monta viikkoa jaksoin antaa hoitaa kavioitani sädemädän vuoksi. Ei ollut kivaa, mutta kestin kuin mies!

Varusteurheilija. Nimittäin tuo kuski... Minua ei niin kiinnosta, mutta kuskille tuottaa harmaita hiuksia miettiä, minkä värisiä varusteita sitä valmennukseen tällä kertaa pukisi. Turhaa murehtimista, sanon minä!

Winnie on poniystäväni! Puuhaillaan jonkin verran juttuja yhdessä, maastoillaan ja pelaillaan jalkapalloa esimerkiksi.

X on tullut kouluradoilla tutuksi vasta tänä kesänä, kun ollaan päästy kilpailemaan pitkän radan ohjelmia.

Ylpeä kummihevonen!

Åbo on kotikaupunkini. Ylpeä Turkulainen!

Älykkyysosamääräni on varmasti suurempi kuin monilla muilla hevosilla. Itse ainakin uskon vakaasti näin..

Öisin käytän kaiken aikani ja energiani pissaläikissä kierimiseen, jotta voisin aamulla olla taas läikikäs.
4

torstai 26. marraskuuta 2015

Kisaraporttia Korpimäestä

Viikonloppuna lähdettiin Paimion Ratsastajien 1-tason koulukilpailuihin Korpimäen tallille. Kilpailut oli aivan ihanan tunnelmalliset pikkujoulukilpailut, joissa ratsastin K.N. Specialin lisäksi leikkimielisen Kür ohjelman. Perus kisakamppeiden lisäksi saatiin siis pakata mukaan tonttulakin ja muut ihanat jouluvermeet!

Ei ehditty kuin ottaa hevoset ulos trailerista, kun luulin kisojen olleen jo meidän osalta ohi. Harrin toinen takanen vuosi verta pahan näköisestä vekistä, jonka hevonen oli jotenkin ihmeellisesti saanut aikaan kuljetuksessa. Vekki oli aivan vasemman kavion yläreunassa, joten Harrin olisi pitänyt astua ristiin saadakseen vekin aikaiseksi. En tiedä mitä ihmettä trailerissa oli tapahtunut, mutta apua saatiin onneksi samalla minuutilla kun sain hevosen ulos kopista. Meitä vastaan tuli kilpailuiden työntekijä, joka opasti meidät saman tien sisälle talliin pesupaikalle. Haava saatiin putsattua ja päälle saatiin vielä haavasuihke, joka loi vekin päälle suojaavan kalvon. Kaikeksi onneksi haava ei ollut syvä, vaan pikemminkin pintanaarmu. Harri liikkui puhtaasti eikä jalka turvotellut, joten päästiin starttaamaan molemmat luokat alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti.  Jäi kyllä hyvä mieli nopeasta avustuksesta!




K.N. Special ei meidän osalta sujunut kovin kummoisesti. Verryttelyssä Harri oli melko hyvä, mutta oltaisiin taas tarvittu enemmän aikaa radalla verryttelyyn. Harri jäi vähän hitaaksi ja pohkeen taakse, minkä vuoksi siirtymiset olivat radalla melko jäätäviä. En saanut niitä valmisteltua riittävästi, vaan Harri joko rynni tai tipahti askellajista toiseen. Käynti oli järisyttävän kamalaa, kaikkea muuta kuin rentoa. Hävyttömän huonoista osista radalla saatiin huonoja numeroita, jotka laskivat roimasti loppuprosentteja.



Tuomari kommentoi rataa näillä sanoilla; "Tänään olisi voinut liikkua energisemmin etenkin ravissa. Käynti vielä rennommaksi. Valmistele siirtymiset huolellisemmin."

Tuomarin kommenttiin voin yhtyä täysin, enkä olisi antanut itselleni yhtään parempia pisteitä tuosta radasta. Oppimiskokemus tämä kuitenkin oli, joten tiedetäänpähän taas mitä treenata seuraaviin kilpailuihin ja mihin kiinnittää erityisesti huomiota.

Ensimmäisen radan jälkeen laitettiin varusteet vaihtoon; satula nakattiin traileriin ja vaihdossa pyöriteltiin jalkoihin punaiset pintelit. Ratsastin suunnittelemani jouluisen kürin ilman satulaa - lähinnä siksi, että kerrankin voin. Eipä rata sujunut kuten treeneissä, mutta pysyinpähän ainakin kyydissä. Keskiravista Harri rikkoi laukalle ja toiseen suuntaan vastalaukkakaarteessa tuo ruuna meni vaihtamaan laukan. Suunnilleen kuitenkin kaikki suunniteltu onnistui ja Harri oli ok ratsastaa, vaikka olisikin voinut halutessaan kiikuttaa tonttua menemään 6-0 ilman satulaa.





Koska Kürissa arvostelu oli hieman erilainen, saatiin mokailuista huolimatta yllättävän hyvät pisteet:

1. Tahti, eteenpäinpyrkimys ja joustavuus: 6,5 Rentoutta ja tasaisuutta tahtiin
2. Hevosen ja ratsastajan välinen yhteistyö: 6,5 Hevonen saisi olla rennompi ravissa ja laukassa
3. Koreografia, radan hyväksikäyttö ja kekseliäisyys: 7,0 Omaperäinen koreografia, ehkä hieman olisin kaivannut selkeyttä
4. Vaikeusaste ja riskinotto: 7,0 Riskinottoa oli, aina ei ihan onnistunut
5. Musiikki ja sen tulkinta: 8,5 Leppoisa rytmikäs musiikki raviohjelmassa. Kiva kokonaisuus!
6. Jouluisuus ja hyvä mieli: 8,5 Kivat kulkuset ja asu!

Tulos: 73,3 %

Tällä tuloksella Harri nappasi neljännen sijan ja paljon nameja kotona. :)

Kuvista ja videoinnista valtava kiitos Maijulle!
3

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Kür treeniä valmennuksessa

Torstaina päästiin taas viikoittaiseen valmennukseemme Hartsan kanssa ja treenattiinkin tällä kertaa suunnittelemaani Kür ohjelmaa pikkujoulukilpailuihin. Oli huisin hauskaa päästä suunnittelemaan itse ohjelma haluamaansa musiikkiin; kerrankin sai tehdä juuri niitä asioita, jotka sujuvat hyvin! Samalla oli kiva päästä myös käyttämään taitojaan musiikin rakentamisessa niin, että siirtymät osuivat juuri sopiviin kohtiin ja musiikkien tahdit sopivat hevosen tahtiin.




Valittiin suoritettavat asiat yhdessä valmentajan kanssa ja minä kokosin niistä radan. Harrin heikkoutta, käyntiä sisällytettiin ohjelmaan mahdollisimman vähän. Vain vähän keskikäyntiä, puolikaari pitkin ohjin ja seinän vierustalle takaosankäännös helpompaan suuntaan. Sen sijaan ravissa päätettiin esittää niin väistöt, avot kuin sulutkin ja laukassa vastalaukkaa. Keskilaukka jätettiin pois, koska Harri painuu siinä hirmu helposti kuolaimen alle.





Anni oli torstaipäivän kameran kanssa tallilla mukana, joten sain valmentajan kuvaaman videon lisäksi roppakaupalla hyviä kuvia treenistä. Valinnanvaikeushan näissä taas iski, joten tarjolla on taas sopivasti ja vähän liikaakin kuvia ihasteltavaksi.



Harri on toipunut sädemädästä todella kivasti. Se on liikkunut puhtaasti ja mielellään, eikä ole enää arkonut ollenkaan kipeänä ollutta sädettään. Torstain valmennuksessa se tuntui oikein hyvältä! Nyt siis jatketaan treenejä normaaliin tapaan. :)





0

lauantai 21. marraskuuta 2015

Huikea poni!

Olen ollut ikionnellinen saadessani ratsastaa Winnietä viikoittain. Viimeaikoina olen sattumalta käynyt poneilemassa aina aamulla aikaisin, jolloin en ole tietenkään saanut ketään kaveria dokumentoimaan hommaa. Vihdoin tällä viikolla osuivat työvuorot ja ponipäivä niin, että sain pitkästä aikaa kuvia Winniestäkin, kun Anni kävi meitä kuvaamassa.



Olen tahkonnut viimeaikoina Winnien kanssa avotaivutuksia, väistöjä ja laukkaa. Laukka on tällä hetkellä ehkä suurin työsarka, sillä sen pyörittämiseen ja kokoamiseen poni tarvitsisi lihasta. Hyvältä nyt kuitenkin näyttää pätkittäin jo! Poni laukkaa pyöreänä kantaen itsensä ja suoriutuu vastalaukkapätkistäkin. Vielä kun laukkaa pystyisi kokoamaan enemmän, olisi poni oikeasti valmis jo helpon A:n radoille!




Ponin vahvuus on ehdottomasti ravi. Noinkin pieneksi ja pyöreäksi ja "ponimaisen rakenteen" poniksi tuon ravi on huikea. Tahdikas, venyvä ja näyttävä. Ravia pystyy jonkin verran jo kokoamaan ja Winnie pystyy suorittamaan peräänannossa avot ja väistöt. Keskiravista on viimeaikoina tullut huikean hyvää!

On kyllä aivan mahtavaa päästä oikeasti työskentelemään ponin kanssa ja huomata, kuinka se oppii ja kehittyy koko ajan. Tällä tammalla kun on kapasiteettia vaikka mihin!







5

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Vihdoin viimein treenikunnossa

Harri ehti parannella kinttuaan sädemädän vuoksi varmaan kolmisen viikkoa. Päivittäisen putsaamisen, desinfioimisen ja jodihauteiden vaihtamisen jälkeen ollaan vihdoin saatu säde paranemaan. Nyt kun säde on muodostanut arpikudosta mätätaskun paikalle, olen päässyt kuivattamaan kaviota kalkkitahnalla. Kengittäjän vinkkaama kalkkitahna on ollut kyllä sädemädän hoidossa aivan taivaan lahja! Kaikki sädemädän hoitoon tarkoitetut suihkeet ja lääkeaineet maksavat vähintään parikymmentä euroa per purkki, mutta 15 eurolla sain rautakaupasta 30 kilon säkin kalkkia. Kalkista ja pienestä määrästä vettä saa tehtyä tahnan, jonka voi helposti levittää koko kavion pohjaan. Seos kuivuu nopeasti ja kovettuu suojaamaan ja samalla kuivattamaan säteitä.


Reilun viikon kalkkimössörumban jälkeen Harrin kaikki kaviot ovat kuin uudet! Suosittelen ehdottomasti tätä hoitokeinoa, nopeaa, halpaa ja tehokasta. Kalkkia olen hyödyntänyt myös Harrin karsinassa levittämällä kalkkijauhekerroksen turpeen päälle, jolloin kalkki neutraloi pohjaa, jolla hevonen seisoo monta tuntia vuorokaudessa.



Koska Harri oli karsinalevossa lähes viikon ja takajalan säde oli vielä arka, aloitin liikutuksen hyvin kevyesti ja varovasti. Tämän vuoksi päädyttiin jättämään viikonlopun koulukilpailut kokonaan väliin. Harmitti kyllä kovasti, kun kisat olisivat olleet naapuritallissa ja vihdoin oltaisiin päästy ratsastamaan taas helppoa A:ta, mutta näinpä nyt vain meni tällä kertaa. Mielummin skipataan yhdet kisat kuin kiirehditään liikaa ja pahimmassa tapauksessa sairastelun vuoksi joudutaankin jättämään monet seuraavat kilpailut väliin.

Tämän viikon alusta Harri on saanut palata jo melko normaaliin liikutukseen. Olikohan maanantaina kun Maiju räpsi meistä ohimennen muutaman kuvankin; omasta varustuksesta kyllä näkee, etten ollut varautunut kuvatuksi tulemiseen! Tänään päästiin osallistumaan taas Ville Vaurion valmennukseen, mutta otettiin tällä kertaa vain puolikas tunti. Valmennukset kun on kuitenkin aina raskaampia kuin normaalit itsenäiset treenit, enkä halua rasittaa Harria liikaa pitkän kevyen jakson jälkeen.



Mikäli kaikki menee suunnitellusti eikä Harrin kavioiden kunnossa tapahdu takapakkia, päästään vihdoin lauantaina lähtemään kilpailuihin. Tällä kertaa suuntana on Korpimäen pikkujoulukilpailut, joissa ratsastan K.N. Specialin sekä elämäni ensimmäisen Kürin! Innolla olen suunnitellut omaa kür ohjelmaa, huisin jännää! :)
3

maanantai 16. marraskuuta 2015

Onko hevosen teurastaminen väärin?

"Ai sori, mulla on meetvurstia mun leivässä. Ällöttääkö sua? Sä et varmaan syö hevosenlihaa kun oot heppatyttö?"

Kamalaltahan se tuntuu. Ajatus parhaan ystävänsä tappamisesta ja syömisestä, tai edes syöttämisestä muille. Ei kai kukaan tervejärkinen halua teurastaa rakasta hevostaan? Toisaalta tuntuisi hirvittävältä teurastaa vaikkapa lemmikkilehmä, joka on varmasti ollut tärkeä ja rakas siinä missä toiselle koira tai hevonenkin. 

Hevosen lopettaminen Suomessa on kallista ja vaikeaa. Hevosen voi lopettaa joko ampumalla tai nukuttamalla, joista jälkimmäinen maksaa noin 200 euroa pelkkänä toimenpiteenä; lisäksi tulevat eläinlääkärin tai hevosen kuljetusmaksut sekä ruhon hävittämisen kustannukset. Kun päätös lopetustavasta on tehty, tulee vastaan ongelma kuolleen hevosen sijoituspaikasta. Harvalla on mahdollisuus haudata hevosta omille maille, jotka ovat riittävän kaukana pohjavesialueista. Hevosen ruho luokitellaan ongelmajätteeksi, joten mikäli sopivaa hautapaikkaa ei löydy, on vaihtoehdot tuhkaus (noin 900 €) tai hävitys kaatopaikalle, mikä sekin maksaa helposti useamman satasen ja lisäksi kuolleen hevosen kuljetuskulut. Kaiken lisäksi vuoden 2016 alusta on astumassa voimaan orgaanisen ja biohajoavan jätteen kaatopaikkakielto, mikä ymmärtääkseni kieltää hevosen ruhon hävittämisen kaatopaikalle. Kolmas vaihtoehto on hevosen lihan hyötykäyttö, eli syöminen.

Koska hevosen lopettaminen on vaikeaa ja kallista, on liikkeellä aivan liian suuri määrä vanhoja ja sairaita hevosia, jotka on myyty kiertoon muutamalla sadalla eurolla. Vastuusta ja lopetuskuluista pääsee eroon, kun myy hevosen eteenpäin halvalla. Teurastamisen yleistymisellä yhä useampi hevonen saisi päästä vaivoistaan riittävän ajoissa.

Mikäli hevosia teurastettaisiin Suomessa enemmän, ryhtyisivät yhä useammat teurastamot ottamaan vastaan hevosia. Tällä hetkellä hevosia teurastavia teurastamoita on vain reilu kymmenkunta, minkä vuoksi teurastettavien hevosten kuljetusmatkat voivat venyä pitkiksikin - jopa niin pitkiksi, ettei teurastaminen ole enää lopetusvaihtoehto. Mikäli yhä useampi hevosensa lopettava päätyisi vaihtoehdoista teurastamiseen, saataisiin suurempi osa Suomessa syötävästä hevosenlihasta kotimaasta, eikä lihaa tarvitsisi tuoda yhtä paljon ulkomailta.

Vuonna 2014 Suomeen tuotiin ulkomailta hevosenlihaa yli kaksi miljoonaa kiloa. Suuri osa lihasta on peräisin Romaniasta ja Meksikosta, joissa esimerkiksi teurashevosten kuljetukset täyttävät vain hyvin harvoin vaadittuja määräyksiä. Vanhoja ja sairaita hevosia kuljetetaan teurastettaviksi pitkiä matkoja vailla riittävää huolenpitoa, kuten vettä ja ruokaa. Romaniasta hevosia kuljetetaan esimerkiksi Italiaan, jossa lihasta saa paremman hinnan. Suomessa syötävä hevosenliha saattaa siis hyvinkin todennäköisesti olla peräisin romanialaisesta hevosesta, joka on heikossa kunnossa matkustanut Italiaan teurastettavaksi. Meksikoon hevosia taas virtaa kaikkialta USA:sta, sillä siellä hevosen teurastaminen on kielletty.

Moni perustelee hevosenlihan syömättömyyttä sillä, että hevonen on lemmikkieläin siinä missä koirakin. Lemmikkieläimen mistä tahansa eläimestä tekee kuitenkin vain se, että se on ihmisen kesyttämä "perheenjäsen", joka on elänyt tiiviisti ihmisten kanssa. Lemmikkieläin on elänyt usein pitkän ja hyvän elämän toisin kuin tehotuotetut lehmät ja possut. Onko oikeutetumpaa syödä ahtaissa sikaloissa koko elämänsä viettäneitä sikoja kuin hevosia, jotka ovat saaneet elää hyvin hoidettuina ja huolehdittuina päivittäin ulkoillen?

Hevosihmisten olisi korkea aika lopettaa hevosenlihaa syövien tuomitseminen ja katsoa itse peiliin. Suomalaisia hevosia teurastamalla ja suomalaista hevosenlihaa syömällä voimme lisätä hevosten hyvinvointia niin Suomessa kuin ulkomaillakin.
23

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat