Uudet tuulet puhaltaa, älä käännä niille selkää

Veikka on asustellut uudella kotitallillaan nyt muutaman kuukauden. Puitteet ratsastajan näkökulmasta ovat hieman heikommat kuin edellisessä paikassa, mutta Veikalle uusi talli on ollut aivan lottovoitto. Alle kymmenen hevosen rauhallisella tallilla Veikasta on tullut jotenkin avoimempi ja se pieni huolestunut katse on kadonnut sen ilmeestä. Ei tarvitse olla mikään hevoskuiskaaja nähdäkseen, että Veikka viihtyy mainiosti!

Ilman maneesia ollaan aika pitkälti säiden armoilla liikutuksen suhteen. Tämä kermapeppu on hankkinut vedenpitävät varusteet ensimmäistä kertaa elämässään ja käyttänytkin niitä! Veikkakin on joutunut joustamaan mukavuudenhalustaan, kun töitä on pitänyt pystyä tekemään sateessakin. Ensimmäisillä kerroilla tuo hienohelma kun kieltäytyi liikkumasta ja väkisin käänsi takapuolensa kohti sadetta ja tuulta.

Vastapainona maneesittomuudelle alueelta löytyy kilometri tolkulla maastoreittejä. Opasta emme ole vielä saaneet retkillemme, joten olemme Veikkiksen kanssa tyytyneet koluamaan vain tallin lähimetsiä. Vielä kun löytäisi hyväpohjaisia juurakottomia polkuja, joilla pääsisi laukkailemaankin! Toistaiseksi olemme löytäneet vain kävelyyn sopivia reittejä, joilla voi talvipakkasilla tulla kuskille kylmä...

Jottei koko talvi kuluisi jäisellä kentällä kävellessä, on Veikka aloittamassa taas koppitreenit. Kunhan kopitus alkaa sujua, on Veikalla mahdollisuus lähteä maneesille treenaamaan! Toistaiseksi kelit ovat kuitenkin vielä suosineet niin, ettei tarvetta maneesiin pääsyyn ole vielä tullut.

Ratsastettavuudeltaan Veikka on mennyt syksyn aikana koko ajan paremmaksi. Loppukesästä tuntui, että poni otti aika paljon takapakkia. Esteillä se edistyi hurjasti valmennusten myötä, mutta koulupuolella homma takkusi oikein urakalla. Veikan vinouden syyksi paljastui epäsopivaksi jäänyt satula, jota muokattiin sopivaksi ennen uudelle tallille muuttoa. Satulan muokkauksen jälkeen ratsastettavuus vähitellen parani, mutta energisyys puuttui kokonaan.

Oikea laukka oli myös ongelmallista, se vaati erityisen paljon verryttelyä tullakseen edes lähes yhtä hyväksi kuin vasen. Muuten puolieroja ei tuntunt merkittävästi. Veikan hitauden ja nihkeyden syynä oli luultavasti karvanvaihto; poni vaihtoi valtavaan mammuttikarvaan ilmojen ollessa vielä suhteellisen lämpimät. Nyt kun karvanvaihto on valmis, Veikka on alkanut taas tuntua omalta itseltään.

Niin itsenäisissä treeneissä kuin kouluvalmennuksissakin ollaan tehty Veikan kanssa nyt paljon siirtymisiä. Niillä on haettu nopeampia takajalkoja ja nopeampaa reagointia apuihin. Myös itse olen saanut kiinnittää huomiota nopeampiin apuihin; toisinaan olen himpun liian hidas, mikä on huono yhdistelmä hitaasti reagoivan ponin kanssa. 

Kantava ajatus kaikessa ratsastuksessa on ollut "korjata ja jättää rauhaan". Nopeilla avuilla Veikalta pyydetään riittävää eteenpäinpyrkimystä, taipumista tai ristiastuntaa - mikä sen hetkinen tehtävä nyt onkaan. Kun poni reagoi oikein, se jätetään välittömästi rauhaan. Veikalla kesti puoli valmennusta ymmärtää homman idea, mutta kun palaset loksahtelivat kohdalleen, se alkoi paremmin säilyttää vaaditun energian ja muodon ja myös palasi siihen pienemmillä avuilla.

Nyt kun perusratsastus on alkanut tuntua taas helpolta, ollaan päästy treenaamaan enemmän väistöjä, avoja ja jopa sulkuväistöjä. Nyt vain toivotaan, että kenttä pysyisi vielä hetken sulana, että päästään vielä jatkamaan hyvin sujuneita treenejä!