lauantai 21. huhtikuuta 2018

Vakkari vai vaihtuva ratsu?

Muistan väitelleeni lapsena ratsastuksenopettajan kanssa siitä, tulenko paremmaksi ratsastajaksi ratsastamalla yhdellä ja samalla ponilla tunnista toiseen, vai ratsastamalla joka tunti eri hevosella. Olin vakaasti sitä mieltä, että kehittyisin enemmän vakioponin kanssa, mutta nyt 15 vuotta myöhemmin kehtaan myöntää, että tuolloin ainoa ajatukseni oli vain saada ratsastaa lemppariponilla jokaisella tunnilla.


Tuolloin käydyssä väittelyssä oli kuitenkin jotain perää. Lopputulema taisi olla vakioratsu ja satunnaisia muita vaihtuvia ratsuja aina tietyin väliajoin kauden aikana. Järjestely oli toimiva etenkin valmennusryhmään siirtyessäni, kun tavoitteena oli jo kilpailla tallikilpailuissa. Tutun vakioratsun oppi tuntemaan niin hyvin kuin tuntihevosen nyt voi tuntea ja sen käytöstä pystyi ennakoimaan, mikä osaltaan lisäsi myös turvallisuutta.

Samassa kun opin ratsastamaan hidasta ja laiskaa ponia, kadotin täysin tuntuman reippaisiin hevosiin. Kun satunnaisesti päädyin vikkelämmän yksilön selkään, olin aivan hukassa. Sama koski suuria ja isoliikkeisiä hevosia, sillä ratsastin pääsääntöisesti pienillä poneilla. Avain oppimiseen oli kohtuudessa; sopivasti erilaisia hevosia ja riittävästi aikaa tutustua ja opetella kunkin ratsun salat.



Viikoittain vaihtuvan hevosen kanssa valtaosa ratsastustunnista kului aina uuteen hevoseen tutustumiseen. Kun yhteinen sävel alkoi vihdoin löytyä, tunti olikin jo lopussa ja seuraavalle viikolle jaettiin taas aivan eri hevonen. Uskallan väittää, että etenkin ratsastusuran alkutaipaleella vaihtuvat hevoset ennemminkin hidastavat oppimista, kuin tekevät ratsastajasta paremman. 

Vastaavasti yksi ja ainoa vakiohevonen saa ratsastajan urautumaan tasan yhteen, yhdelle hevoselle sopivaan ratsastustyyliin. Tämä on tilanne, johon moni hevosenomistaja ajautuu. Oman hevosen kansa suoriudutaan vaativista tehtävistä saumattomassa yhteistyössä, mutta vieraan hevosen kyytiin kiivetessä meno näyttää ja tuntuu samalta, kuin juuri alkeiskurssin käyneillä ratsastajilla.



Itse olen kokenut yhden hevosen haasteet Harrin kanssa. Ratsastin pitkään vain Harria, joka oli osaava ja hyvin herkkä avuille ja istunnalle. Yhteistyömme sujui niin saumattomasti, että pystyin ratsastamaan hevosta pelkällä kaulanarulla. Satunnaisesti pienempien ja hyvin erilaisten ponien selkään kiivetessä kuitenkin tuntui, kuin olisi joutunut keskelle täysin vierasta kulttuuria! Tällä hetkellä taas tilanteeni on ratsujen monipuolisuuden kannalta parempi; ratsastan viikoittain kahta melko erilaista haflingeria ja lisäksi satunnaisemmin muutamaa muuta ponia.

Winnie ja Veikka ovat ratsastettavuudeltaan melko erilaisia ja tarjoavatkin siksi minulle ratsastajana sopivasti haasteita. Kahden vakioratsun lisäksi olen ratsastanut jonkin verran ihastuttavaa Lexi-ponia, joka esiintyy postauksen kuvissakin, sekä pikkuruista pukittelevaa ruunaa. Näissä poneissa on ollut riittävästi vaihtelua, mikä ylläpitää osaamistani ratsastaa erilaisia poneja. Hevosten selässä en ole käynyt pitkään pitkään aikaan, mikä varmasti näkyy myös ratsastuksessani, kun yritän taas istua isommassa liikkeessä.



Siinä missä toiset valitsevat este- tai kouluratsastuksen lajikseen, olen minä valinnut lajikseni ponit. En koe tarvetta opetella ratsastamaan isoliikkeisiä puoliverisiä, vaan keskityn mielummin pienempiin, mutta keskenään erilaisiin yksilöihin. Kuitenkin tullakseni hyväksi poniratsastajaksi, tulee minun jatkossakin ratsastaa liikkeiltään, käytökseltään ja osaamistasoltaan erilaisia poneja. Silloinkin tärkeää on päästä tutustumaan näihin yksilöihin rauhassa, jotta kehitystä voisi tapahtua ponin ratsastettavuudessa kuin omassa ratsastuksessanikin.

Kuvissa esiintyvän Lexin kanssa meistä on tullut oikein hyviä ystäviä. Vajaan vuoden aikana olen käynyt aina tasaisin väliajoin ponin selässä liikutus- tai läpiratsastusmielessä ja olen nauttinut kovasti tämän ponin kanssa työskentelystä! Kuvat ovat jälleen kerran taitavan Emman käsialaa.


16 kommenttia

  1. Mä kuulun ehdottomasti niihin yhteen ratsuun juurtuneisiin ratsastajiin. Viime vuonnakin ratsastin Winnien lisäksi vain Jipolla heinäkuun loppuun asti ja nekin kerrat olivat pääasiassa käyntimaastoja ilman satulaa... Katsotaan tuleeko tänä vuonna eksyttyä minkään vieraamman hepan selkään. Tuskin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun täytyy lähteä joku kerta mukaan Veikalle koeajamaan edes sitä :D

      Poista
  2. Hmm, mielenkiintoista, että pieni aikuinen näin avoimesti myöntää tavoitteekseen tällä hetkellä vain ponit. Arvostan.
    Näkisin mielelläni sinut nyt myös tällaisen isoliikkeisen "koulu"pvn selässä ja lukisin postauksen fiiliksistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miellän itseni täysin poniratsastajaksi - miksen ratsastaisi poneilla, kun ne ovat minulle sopivan kokoisia? :) Moni mieltää ponit vain lasten ratsuiksi, mutta paljon poneja ratsastaneena voin todeta, että harrastetasolla ponillakin voi päästä pitkälle. Tavoitteeni ei ole kansallisissa GP luokissa, vaan 1-2 tason helpoissa kilpailuluokissa, joissa on täysin mahdollista pärjätä ponillakin.
      Koen myös, että minulla on "annettavaa" ponien parissa. Riittävän pienet, mutta taitavat ratsastajat ovat harvassa. Itse olen läpiratsastanut/ratsuttanut poneja isoista shetlanninponeista lähtien. :)

      Täytyykin yrittää metsästää jostain se isoliikkeinen kouluratsu lainaan, jotta saadaan naurun aihetta! :D

      Poista
    2. Kyllähän taitavia poni ikäisiä ratsastajia on ihan pilvin pimein! Jo ihan 2-tasolla näitä näkee. Osaavat ratsuttaa sekä viedä vaikeampiakin tapauksia tuloksellisesti eteenpäin :)

      Poista
    3. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on varmasti, mutta joka puolella Suomea tilanne tuskin on yhtä hyvä. Niin tai näin, oli ponikuskeja tarjolla tai ei, ei minusta isoille hevosille saa kuskia kuitenkaan. :D

      Poista
  3. Kerrankin joku on samaa mieltä mun kanssa tästä asiasta! :D oon miettinyt jo pitkään, että onkohan ratsastuskoulu mulle edes oikea paikka, kun en tykkää yhtään mennä kellään muulla kuin sillä lempparillani, ja mä väitän, että kun on olemassa "yhden ihmisen hevosia" niin miksei muka vois olla "yhden hevosen ihmisiä"? sellaiseksi mä itseni mieltäisin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuokrahevonen voisi olla sopivampi vaihtoehto tilanteessasi, jos ratsastuskoululla ei ole mahdollisuutta "vakkariheppaan". Onhan meitä ratsastajia erilaisia - joku haluaa kehittyä pitkälle ja toinen taas nauttii rennosta harrastelusta. Toisilla on ehkä enemmän motivaatiota ja kiinnostusta ratsastaa erilaisilla hevosilla, kun jollekkin riittää, että yhteistyö pelittää sen yhden kanssa. :) Mikäli olet kuitenkin vielä nuori, haluan kannustaa ratsastamaan myös niitä erilaisia hevosia - ratsastuskoulussa tämä voisi toimia esimerkiksi ratsastamalla aina 2-4 tuntia peräkkäin samalla tuntihevosella. Näin voit vielä välttää esimerkiksi istuntaongelmien juurtumista. Itselläni korjattiin valmennuksissa pitkään jalan asentoa, kun olin ratsastanut monta vuotta hitailla poneilla, joita jouduin ratsastamaan jatkuvasti pohkeella eteenpäin.

      Poista
    2. Mulla on onneksi vakkariratsu, mutta koska on kuitenkin ratsastuskoulusta kyse niin aina 4-5h kaudesta joutuu mennä jollain muullakin ratsulla ja ne tunnit tuntuu omasta mielestäni niin turhilta... :D vuokrahevosta oon sivusilmällä koittanutkin katsella mutta niiden talleille ei useimmiten oo julkisia yhteyksiä ja se tulisi tosi kalliiksi jos ja kun haluan kuitenkin valmentautua

      Poista
    3. No mutta sittenhän sulla on kuitenkin melko kiva tilanne myös ratsastuskoulussa. :) Voisitkohan pyytää, että ne 3-4 tuntia kaudessa saisit mennä jollain toisella, samalla hevosella?
      Vuokrahepalla valmentautuminen ei loppujen lopuksi ole erityisen kallista ratsastustunteihin verrattuna. Ratsastuskoulun tunnilla kun on kuitenkin usein 5-7 muuta ratsastajaa, kun taas valmennustunnilla korkeintaan yksi. Toki jos vuokrahepan tallille pääseminen on ongelma, niin ratsastuskoulu on ainoa vaihtoehto. :) Tsemppiä tunneille joka tapauksessa!

      Poista
  4. Mä olen kokenut oppimisen kannalta parhaaksi vaihtoehdoksi kaksi vuokrahevosta ja säännölliset ratsastustunnit. Ratsastan viikottain ratsastustunneilla vaihtuvilla hevosilla tai vuokrahevosillani, vähän tilanteesta riippuen. Lisäksi ratsastan pari kertaa viikossa itsenäisesti vuokrahevosilla.

    Meillä ei ratsastuskoulussa saa tunneille vakkareita, vaan niitä lempihevosia saa sitten vuokrata niinkuin minäkin teen. Välillä ärsyttää ratsastaa tunneilla hevosilla joiden kanssa mikään ei tunnu sujuvan (vaikka 10 vuotta ratsastanut niillä saman ridakoulun hevosilla :D) mutta sitten on aina entistä kivempaa nousta lempparin selkään kun edellisviikolla joutunut ratsastamaan jollain toisella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun tilanne kuulostaa aika hyvältä! :) Etenkin, kun pääset tunneille myös vuokraheppojen kanssa, niin et jää yksin eteen tulevien ongelmien kanssa. Ratsastuskouluilla on kyllä suuria eroja hevosten jaon suhteen ja toisaalta ymmärrän myös, ettei vakkarihevosia jaeta. Onhan se epäreilua, jos joku saa koko kauden ratsastaa sillä tallin mukavimmalla hevosella. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi jokaisen ratsastajan pitäisi vaihtaa hevosta joka viikko. Tosin harvassa taitaa sellaiset paikat ja ryhmät olla.. :)

      Poista
  5. Eksyin ensimmäistä kertaa blogiisi, ja etsin liity lukijaksi-nappulaa. Olenko vain puusilmä vai eikö sitä ole? :)

    Tämän kirjoituksen sisällöstä olen monessa kohtaa samaa mieltä. Kun viimeksi istuin ratsastuskouluhevosen selässä, sovittiin meidän kurssilaisten kesken että opettaja pyrkii antamaan saman hevosen kaksi kertaa peräkkäin samalle ratsastajalle. Sekin oli jo hyvä ratkaisu, pääsi aina vähän pidemmälle yhden hevosen kanssa mutta sai kuitenkin vaihtelevia hevosia alleen. Koska toisaalta, eihän sitä koskaan opi tietämään, että millaisista pitää jos menee aina vaan yhdellä tai kahdella hevosella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukija- nappulaa en ole lisännyt blogin ulkoasuun, kun olen olettanut, että kaikki lukevat nykyään blogeja portaalien tai facebookin kautta. Pitääkin siis lisätä nappula takaisin, jos bloggerin kautta seuraavia lukijoitakin vielä on! :)
      Mun mielestä etenkin ratsastusharrastuksen alussa olisikin tärkeää, että pääsee ratsastamaan paljon erilaisilla hevosilla, mutta aina muutaman kerran peräkkäin sillä samalla. Vaikka ensimmäinen tunti menisikin penkin alle, voi toisella tunnilla palaset loksahdellakin paikoilleen aivan eri tavalla. :) Myöhemmin vakkarihevonenkin voi olla hyvä vaihtoehto, mutta ehkä lähinnä valmennustyyppisissä ryhmissä, joissa tähdätään kilpakentille.

      Poista
  6. Itselleni myös ponit ovat tuttuja ja isoliikkeiset puoliveriset tai herkät arabialaiset ovat kuin ''vieras kulttuuri.'' Käynkin tällä hetkellä vain ratsastuskoulussa, mutta siellä on kaksi aivan erilaista ponia jotka ovat suosikkejani.

    Toinen on todella herkkä ja säikky huzulponi jota olen alkanut tuntemaan todella hyvin parin kuukauden aikana niin, että tunnen sen tietyt temput todella hyvin ja osaan rauhoittaa sen tarpeen tullen. Fiona on myös sellainen poni jolla on aina pari ässää hihassa.

    Toinen suosikeistani on todella tahmea ruuna joka vaatii ratsastajalta paljon; kaikessa. Sami liikkuu eteenpäin jos sen saa hereille jo alkutunnista, keskellä tuntia onkin sitten vaikeampi saada ponia liikkeelle. Risteytysruuna ei anna mitään ilmaiseksi ja entinen esteponi onkin elementissään esteillä, kun taas Fionalla luonnistuu koululiikkeet kenties paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa ihanan persoonallisilta poneilta! :D Kiva, että ratsastat noinkin erilaisia poneja, se opettaa sua varmasti ratsastajana paljon. :)

      Poista

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat