tiistai 23. tammikuuta 2018

Valmennuspostaus: pohkeenväistöt kuntoon!

Postaus on toteutettu yhteistyössä Essi L Dressagen kanssa.

Uusi vuosi on pyörähtänyt hyvin käyntiin kouluvalmennusten myötä. Näin vuoden alussa olemme tehneet valmentajan kanssa tilannekatsauksen Winnien suhteen, asettaneet tavoitteita tulevalle kaudelle ja sen myötä kohdennetaneet harjoitussuunnitelman sisältöä tukemaan tavoitteisiin pääsyä. Winnien kanssa tavoitteet pysyvät jotakuinkin samoina, mutta kunnianhimoisempina kuin viime vuonna; tavoitteena on valmistaa ponia helpon A:n radoille ja myös pärjätä siellä.



Lopullista päätöstä en ole tehnyt, mutta todennäköisesti kilpailen tänä vuonna vain 1-tasolla. Turun seudulla on riittämiin 1-tason kilpailuita niin este- kuin kouluratsastuksessakin, joten mikäli Winnie (ja Veikka) päätyvät lastautumaan tämän vuoden aikana kuten normaalit hevoset, riittää kisoja kierrettäväksi aivan riittävästi. Mikäli päädyn kilpailemaan kummallakin haflingerilla vain lähitallien kilpailuissa, tulisi muutama 2-tason startti joka tapauksessa kovin hintavaksi.

Winnien perusratsastettavuus alkaa vihdoin pitkän ja haastavan syyskauden jälkeen olla niin sanotusti kunnossa. Lähtökohtaisesti poni liikkuu peräänannossa ja rentona kaikissa askellajeissa, pysyy niskastaan rentona ja on kevyt kädelle sekä antaa ratsastaa itseään jännittymättä. Mikään näistä kun ei ollut syksyllä itsestäänselvyys! Kun poni on näin hyvin ratsastettavissa, päästään harjoittelemaan vihdoin "temppujakin". Tällä kertaa valmennuksen aiheena oli viime vuonna päänvaivaa aiheuttaneet pohkeenväistöt, joita on viimeisen parin kuukauden aikana harjoiteltu oikein tehokuurilla.


Jo alkuverryttelyssä Winnie lähti kulkemaan mukavasti selän läpi ja vastaten niin pidättäviin kuin eteenpäinkin vieviin apuihin. Poniin haettiin joustavuutta kahdeksikolla ratsastaen lävistäjät reippaampaa ravia eteenpäin ja kooten hieman kahdeksikon kaarilla. Tehtävällä ei saatu joustavuutta pelkästään liikkeeseen, vaan myös ponin asenteeseen; siirtymisillä ravin sisällä pehmiteltiin ja valmisteltiin tammaa hyväksymään ratsastajan avut ja vastaamaan niihin jännittymättä ja kyseenalaistamatta.



Pohkeenväistöt aloitettiin tekemällä muutamat toistot käynnissä, josta siirryttiin melko pian raviin. Koen itse helpommaksi ratsastaa väistöjä uralta poispäin, sillä lähtötilanteessa hevonen on helpompi saada suoraksi seinän tuella. Pituushalkaisijalta uralle väistettäessä tuntuu, että hevonen taipuu helposti liikaa. Koska väistöt ovat olleet meille hirmu haastavia, helpotettiin tehtävää hieman ja sain valita ratsastaa väistöjä uralta pituushalkaisijaa kohti.

Vasemmalle väistöt sujuivat erittäin kivasti, kun taas oikealle jouduin tekemään hieman enemmän töitä eteenpäinpyrkimyksen ylläpitämiseksi samalla, kun takajalat astuvat ristiin. Joka tapauksessa kumpaankin suuntaan saatiin sellaisia askeleita, joita voi pohkeenväistöksi nimittää. Kun väistöt sujuivat kumpaankin suuntaan, vaikeutettiin tehtävää hieman ratsastamalla yhden pitkän sivun aikana pohkeenväistöt uralta pois ja takaisin.






Lopuksi työskenneltiin vielä yhden tehtävän verran laukassa. Kaikista mieluiten työstäisin Winnien laukkaa aina vain ympyröillä, joilla tuntuu, että kykenen hallitsemaan niin ponin kuin oman istuntanikin. Kun laukassa pitäisi pystyä tekemäänkin jotain, alkaa istuntani hajoilla; milloin puristan polvella, milloin nojaan mihinkin suuntaan ja milloin könötän kilpikonnamaisessa asennossa tuijotellen omia käsiäni. Pieni istuntakriisi nosti taas päätään, kun lähdimme työskentelemään keskilaukkaa ja vastalaukkaa sisältävällä tehtävällä.

Tehtävänä oli ratsastaa pääty-ympyrä, pitkä sivu keskilaukassa, täyskaarron kautta vastalaukkaan ja ennen kulmaa vaihtaa laukka käyntisiirtymisen kautta. Täyskaarroissa en saanut Winnietä riittävästi takaosansa päälle, mutta vastalaukoissa ei tullut rikkoja ja muutaman kerran sain tehtyä siistit siirtymiset laukasta suoraan käyntiin. Parannettavaa jäi vielä paljon, mutta päälimmäiseksi tehtävästä jäi kuitenkin tunne siitä, että onnistuimme hyvin useimmissa osa-alueissa edes kerran tai kaksi toistojen aikana.



Kokonaisuudessaan valmennus oli hyvin onnistunut ja herätteli taas motivaatiota treenata tosissaan. Sain huomata, että harjoittelulla ja toistoilla oikeasti saadaan tuloksia aikaan Winnienkin kanssa, joten ei voi olla mitenkään mahdoton ajatus, että poni suorittaisi niin takaosankäännökset kuin vastalaukatkin tulevaisuudessa täysin puhtaasti. Kohti seuraavia treenejä siis!

Postauksen kuvista ja videoinnista iso kiitos Emmalle! Nyt vain odotellaan kevättä, että päästään auringonpaisteeseen kentälle. Onneksi kuvankäsittelyllä hallikuvistakin saa sentään katsottavia, vaikkei laatu niin silmää hivelekään...



4 kommenttia

  1. Jee, taas videoita!:D Hyviä postauksia tässä sinun blogissasi, ja kuvat ja videot, joissa on vielä selvennykseksi tekstiä, kruunaavat kaiken!!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun joku innostuu näistä! <3 Kiitos ihanasta palautteesta, tällaiset kommentit muistuttaa taas siitä, miksi blogia kirjoitan. :)

      Poista
  2. Kivoja havainnollistavia videoita! :)

    VastaaPoista

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat