Madellen sijoille - TR koulukilpailut 16.10.

Kauan odotetut koulukilpailut käytiin naapuritallilla viikonloppuna. Koko vuosi on tehty töitä ajatuksena ratsastaa Winniellä loppuvuodesta siisti helppo A rata. Kesän ainoat koulukilpailut päädyttiin perumaan, joten harjoitusta varsinaisista kisatilanteista ei saatu. Lopulta kisakutsun ilmestyessä pettymys oli suuri, kun ratana oli helppo A:0, joka sisältää hävyttömän monta siirtymistä käynnin ja laukan välillä. Laukka-käynti siirtymiset kun ovat yksi niitä harvoja asioita, joita en ole ponin kanssa valmis esittämään kouluradalla. Harmitus oli nieltävä ja ilmoittauduttava helppo B luokkaan, jossa ratana oli tuttu ja turvallinen K.N. Special.

Lähtömaksuja maksaessa poni jo tunnistettiin kansliassa nimestä; tämä on se villiponi! Meinaatko pysyä kyydissä? Tottahan toki, ei kai ollut paljon muita vaihtoehtoja. Verryttelykentälle siirryttäessä poni kyllä teki kaikkensa; lyhyen ja jännittyneen ravipätkän jälkeen allani olikin helikopteri, joka lenteli sinne tänne, kun ei oikein saanut tuulta alleen pysyäkseen ilmassa. Kymmenkunta kierrosta laukkaa ympyrällä kumpaankin suuntaan teki tehtävänsä ja ponin jalat alkoivat taas koskettaa maata riittävissä määrin.

Hetken poni tuntui super hyvältä - se oli kiukkuinen, mutta suuntasi harmituksensa työntekoon. Winnie oli pehmeä ja tasainen kädelle, polki takaosallaan hyvin ja oli herkkä sekä kuuliainen. Tällä fiiliksellä rata tulisi menemään super hyvin!

Kaikki kuitenkin muuttui kun siirryttiin maneesin puolelle. Raippa jäi pois samoin kuten kaikki ärsykkeet. Nyt oli tylsää, tuttua ja turvallista - huippu tilanne käyttää hyväksi kuskin raipattomuutta. Poni kasvatti juuriaan kilpailukentän pohjaan ja hädintuskin liikkui eteenpäin. Lähtömerkin soidessa epätoivo oli tunteista päälimmäisin. Radan läpi poni kulki tasaisen huonosti; hitaana pohkeen takana ja sen myötä epätasaisena edestä. Jouduin käyttämään suuria apuja saadakseni ponin suorittamaan vaaditut asiat pisteissä. Lennokkuus oli tiessään, samoin rentous, eteenpäinpyrkimys ja keveys.

Rikkeetön ja tasaisen mitäänsanomaton rata. Arvostelupaperia noutaessani yllätyin suoritukseen nähden korkeita pisteitä; 62,40 %. Näillä prosenteilla odotin sijoittuvani jonnekkin tulosten puolivälin paikkeille. Maijun ratsastaessa luokan toiseksi viimeisenää tarkistin vielä tuloslistan maneesin seinältä ja hämmästyin suuresti ollessani tuloslistalla kolmantena. Kiire tuli juosta talliin pukemaan kisatamineita takaisin päälle! Lopulta sijoituksemme oli 4/14.

Vieläkin fiilikset kisoista on hieman hämmentyneet; en ollut tyytyväinen poniin enkä omaan ratsastukseeni, vaan kuten tallissa totesinkin, rata oli "tasaisen paska". Lohduttavaa kuitenkin ajatella, että mikäli huononakin päivänä poni voi yltää sijoituksille saakka, on hyvänä päivänä voitto varmasti taattu!

Kuvista ja videoinnista iso kiitos kuuluu Maijulle!