Hieno - Hienompi - Harri!

Voi jukran pujut miten tuo hevonen on nykyään hieno! Ja näyttävä! Hitsi vie, Harri on kyllä oikea kultakimpale, ei voi muuta kuin olla kiitollinen ja ylpeä.

Tällä kertaa sain maneesin laidalle valmennusta kuvaamaan Annin, hurjan taitavan kamerankäyttäjän.  Videoita ei tästä valmennuksesta ole, mutta hyviä kuvia taas on senkin edestä! Pahoittelen jo nyt niiden lukijoiden puolesta, joiden netti iskee kipinää tätä kuvamäärää ladatessaan.

Alkuverryttelyssä keskityttiin taas hyviin perusaskellajeihin. Olin itsenäisesti verrytellyt jo käynnissä ja ravissa ja vähän laukassakin ja valmentajan saapuessa jatkettiin laukan työstämistä. Viime valmennuksen tapaan ympyrällä asetettiin hevosta ajoittain sisälle ja laukan säädeltävyyttä testattiin kokoamalla ja pidentämällä laukkaa vuorotellen.

Pohkeenväistöjä tehtiin ensimmäisenä tehtävänä. Tähän saakka ollaan tehty väistöjä vain yhteen suuntaan kerrallaan joko uralta pituushalkaisijalle päin tai päinvastoin. Nyt aloitettiinkin suoraan haastavammalla tehtävällä, jossa pohkeenväistöt tehtiin loivalla kiemurauralla. Kulmasta lähdettiin väistöön kohti pituushalkaisijaa, keskellä kenttää suoristettiin ja lähdettiin väistämään takaisin uralle. Tehtävä toimi verryttelyn jatkeena, sillä pohkeenväistöt aktivoi erityisesti takajalkoja astumaan ristiin vatsan alle. Harrille tämä on hankalaa, joten vaatimustasoa nostettiin pikkuhiljaa. Aluksi väistettiin loivemmin vain 5-7 metriä uran sisäpuolelle ja tehtävän lähtiessä sujumaan ja hevosen vertyessä jyrkennettiin väistöä niin, että lopulta päästiin 10 metrin matka pituushalkaisijalle saakka ja takaisin.

Sulkuväistöt on asia, joka on ollut mulle ja Harrille täyttä hepreaa. Nyt kuitenkin lähdettiin puuhailemaan niitä ja lopulta ihan siedettävällä menestykselläkin. Alkuun meinasi kyllä epäusko iskeä - pelkästään sulkutaivutukset uralla on jo loputtoman hankalia ja nytkö pitäisi vielä pystyä tekemään samaa juttua väistönä, ilman seinän tukea?! Alku oli hirvittävää, mutta lopulta saatiin kyllä hyviä pätkiä ja ihan oikeita sulkuväistön askeleita. Tehtävää tehtiin toisella pitkällä sivulla niin, että päädystä käännettiin aina täyskaarto takaisin uralle päin niin, että kaarteesta säilytetyssä asetuksessa ratsastettiin uralle sulkuväistöä. Suunta vaihtui siis koko ajan ja jatkuvasti oli seuraava tehtävä edessä - eipä ehtinyt muuta kuin ratsastamaan, ratsastamaan ja ratsastamaan koko ajan!

Sulkuväistöt laukassa kuulosti huonolta vitsiltä, ei edes naurattanut. Niin vain kuitenkin lähdettiin niitäkin tekemään, tosin aluksi ratsastettiin laukassa pelkät tiet kuntoon. Kulmasta täyskaarto, uralle päästessä pari askelta vielä vastalaukkaa, siirtyminen käyntiin tai raviin ja uusi laukannosto. Seuraavasta kulmasta taas täyskaarto, vastalaukkaa, siirtyminen, uusi nosto. Kun tämä alkoi sujua, ryhdyttiin kokoamaan hevosta entistä enemmän ja vaatimaan väistöaskeleita myös laukassa. Vaikeaa oli niin hevoselle kuin ratsastajallekin, mutta saatiin taas joitain hyviä pätkiä. Täydellistä sulkuväistöä ei ratsastettu, mutta pätkittäin ihan oikeaoppisesti kuitenkin. Pääasia näin vaikeita tehtäviä tehdessä onkin, että hevonen edes yrittää ja tekee hyviä suorituksia, vaikkei täydellisiä olisikaan. Näin voidaan vahvistaa hevosen takaosan lihaksia ja lopulta treenin myötä hevonen pystyykin suorittamaan tehtävän ihan oikein kokonaisuudessaan.

Loppuverryttelyksi jäätiin taas pääty-ympyrälle ravissa pyrkien aktiiviseen, mutta suhteellisen hitaaseen raviin. Hevosen rentoutuessa ja kuitenkin liikkuessa aktiivisesti eteen annettiin vähitellen pidempää ja pidempää ohjaa niin, että Harri sai venyttää kaulaansa, mutta pysyi kuitenkin kuolaintuntumalla.