Poniratsastusta Krabin paratiisirannoilla

Kukapa ei olisi unelmoinut ratsastamisesta paratiisirannalla palmujen katveessa ja kirkkaansinisen meren aaltojen lyödessä rantaan? Minä pääsin toteuttamaan jokaisen heppatytön unelmaa Thaimaan Krabilla paikallisella ponitallilla.

Tallin nettisivut: KrabiTrek-varauspalvelu
Tallin sijainti: AoNamao, Krabi, Thaimaa
Vaelluksen kesto: 2 h
Vaelluksen hinta: 1300 BHT (=34 €), sisältäen hotellikuljetuksen
Ratsukoita vaelluksella: 1+ ohjaaja
Ratsu: "Money"

Thaimaan hevoskulttuuri eroaa länsimaisesta siinä määrin, että vaellustallia valitessa kannattaa uhrata useampi hetki taustatyölle. Vaelluksia tarjoavia talleja kannattaa ehdottomasti etsiä netistä jo ennen matkaa, eikä varata vaellusta vasta paikallisesta turisti-infosta. Esimerkiksi Tripadvisorissa on luotettavia arvosteluja muilta länsimaisilta turisteilta, joiden perusteella voi valita parhaalta vaikuttavan palveluntarjoajan tai vastaavasti välttää ne, joiden toiminta ei herätä luottamusta. Omaan valintaani vaikutti erityisesti kuvat hyvinvoivan näköisistä ja hyvässä lihavuuskunnossa olevista ratsuista.

Matkamme Krabille ajoittui sadekauden alkuun, minkä vuoksi turisteja oli liikkeellä paljon vähemmän. Tästä syystä pääsin osallistumaan vaellukselle ainoana asiakkaana. Ruuhkaisimpina turistikuukausina vaelluksilla käy tallin omistajan mukaan kymmeniä asiakkaita päivässä, mutta sadekaudella saattaa olla päiviä, jolloin ei riitä asiakkaita laisinkaan. Sadekaudesta huolimatta säät suosivat ja vaelluksen aikana saattoi kuulla vain kaukaisen ukkosen jyrinää.

Jo vaellusta varatessa minulta tiedusteltiin ratsastuskokemustani, jota varmisteltiin vielä tallille saapuessani. Sain ratsukseni hyvinvoivan näköisen pienehkön poniruunan Moneyn. Kengättömällä ponilla oli selässään joustorunkoinen vaellussatula ja suussa ihmetyksekseni vahva pelham -kuolain, jota ei onnekseni tarvinnut kuin pitää kevyellä tuntumalla. Itse sain lainaksi nahkaiset chapsit ja kypärääkin tarjottiin, mutta olin tuonut varmuudeksi oman mukanani.

 

Vaelluksen ohjaaja ratsasti edelläni ponitammalla, jolla oli suussaan tavallinen nivelkuolain. Omakin ratsuni olisi aivan varmasti ollut hallittavissa nivelellä, mutta ilmeisesti turisteille annetaan varmuudeksi kunnon norsujarru. Sääli, sillä luullakseni harva turisti kykenee ratsastamaan vahvalla kuolaimella riittävän helläkätisesti.

Lyhyehkön käyntipätkän jälkeen kohtuullisen huonoa englantia puhuva oppaani kannusti poninsa reippaaseen laukkaan suuren pusikon ympärille. Seurasin perässä ja oletin, että ennen varsinaiselle vaellukselle lähtemistä ratsastustaitoni vielä varmistettiin. Hetken kuluttua viiletettiinkin jo täyttä laukkaa pitkin loputtomalta tuntuvaa hiekkarantaa.



Noin kahden tunnin vaelluksen aikana taitoimme matkaa paljon käynnissä, mutta laukkasimme ja ravailimme sopivilla pohjilla rannassa, metsäteillä ja ruohoaukeilla. Osa matkasta ratsastettiin tien reunassa, jossa muu liikenne huomioi hevoset ehdottomasti paremmin kuin Suomessa! Oppaani selkeästi välitti hevosista ja niiden hyvinvoinnista - asvaltilla emme voisi ravata emmekä laukata, koska poneilla ei ollut kenkiä. Laukkapätkien jälkeen ponit saivat kävellä aina hyvän tovin pidemmillä ohjilla.

Vaelluksen lopulla palasimme vielä tallin läheiselle pitkälle rannalle, jota ratsastimme laukassa ainakin kilometrin verran. Muutaman reippaan laukkapätkän jälkeen kävelimme takaisin tallille, jossa ponit saivat viileän suihkun.

Ehdottomasti kokemisen arvoinen vaellus, joka lunasti odotukset!