Joulukalenteri #13: Veikalla Hanne-Mari Kiutun valmennuksessa

Sain tilaisuuden osallistua Veikalla Hanne-Mari Kiutun kouluvalmennukseen ponin kotitallilla. Valmentaja oli minulle ennestään tuntematon, ainoastaan nimi oli tuttu. Olen monien kokeiluiden jälkeen tullut hieman skeptiseksi yhtään nimekkäämpien valmentajien suhteen, sillä en ole kokenut saaneeni rahoilleni erityisesti vastinetta. Surkuhupaisin tapaus oli, kun tunnin estevalmennuksesta sain vain kävellä ponin kanssa lähes puolet. Hieman epäileväisenä päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan uutta valmentajaa.

Kiuttu oli ehdottoman positiivinen yllättäjä! Yksityistunnilla opetus oli intensiivistä ja perusteellista. Tehtävät olivat perusteltuja ja ratsastustani korjattiin hyvin ja selittäen. Ratsukkona saimme lämpimän vastaanoton, vaikka poni ei ole rakenteeltaan mikään kouluratsastuksen liikeihme, enkä minäkään ole ratsastajana mikään guru, vaikka ponin läpiratsastajana toiminkin. Näistä faktoista huolimatta meihin suhtauduttiin arvostaen ja koin saavani hyvää opetusta. Meihin keskityttiin erityisen hyvin ratsukkona; juuri tämän tapauksen ongelmiin pureuduttiin ja haettiin meille sopivat tehtävät ja ratsastustavat. Valmennuksesta hyötyi niin poni kuin kuskikin!

Jo alkuverryttelyssä Veikka tuntui huonolta oikeasta lavastaan. Poni heitti lapaa ulos, eikä tuntunut erityisen hyvältä oikealle ohjalle. Tämän kanssa lähdettiin tekemään heti valmennuksen alussa töitä, minkä jälkeen ruuna tuntuikin jo paljon paremmalta! Tämä oli juuri sitä mitä valmennukselta toivoinkin; keinoja ratkaista ongelmia myös itsenäisessä ratsastuksessa juuri tämän hevosen kanssa.

Lavan vetristelyn lisäksi koin ahaa-elämyksen laukassa. Olen antanut Veikan liikkua laukassa melko pitkässä muodossa, jolloin se on tuntunut kevyeltä ja mukavalta. Nyt sainkin ohjeeksi ratsastaa Veikkaa korkeampaan muotoon, jolloin laukan laatu parani vielä huimasti! Kun laukkatehtävien alussa oli haastavaa saada ponia edes 15 metrin voltille tasaisesti rungostaan asettuneena, onnistui lopuksi 10 metrin voltit aivan helposti ja paljon suoremmalla ponilla!

Valmennukseen oli tyytyväinen niin kuski kuin ponin omistajakin. Alla olevalla videolla on kattavat sepustukset tunnin tehtävistä - kurkista ihmeessä, jos saisit vinkkejä omankin ratsun ratsastamiseen. :)

4

Joulukalenteri #12: Ponipipareita!

Yksi joulun ykkösjuttuja on pipareiden leivonta. Monena vuonna on tullut kyhäiltyä ihan kokonaista hevostallia piparitaikinasta, mutta tänä vuonna keskityin erilaisten ja toinen toistaan suloisempien hevoshahmojen koristeluun.

Erilaisia hevosmuotteja löytyy nykyään melko hyvin jo ihan tavallisista kaupoista. Omat muotit ovat löytyneet ainakin Prismasta, Stockmannilta, Sokokselta... Asialle omistautuneempi piparinleipoja tilaa hyvissä ajoin muotteja ulkomailta.

Myös koristeita löytyy laajat valikoimat ruokakaupoista, mutta myös leivontaan erikoistuneista pikkuliikkeistä. On hyvä muistaa, että koristeluun voi käyttää myös esimerkiksi kookoshiutaleita, mantelilastuja tai karkkeja! 

Tärkein osa koristelua on sokeritahna, jonka suosittelen ehdottomasti tekemään itse. Kiertäkää kaupan valmistahnat kaukaa! Sokeritahna on helppo, nopea ja halpa tehdä itse; erottele kippoon kananmunan valkuainen ja lisää vähitellen tomusokeria, kunnes tahna tuntuu sopivan paksulta. Tarvittaessa tahnaa saa laimennettua vielä vedellä. Värjääminen käy helposti elintarvikeväreillä ja esimerkiksi ruskeaa väriä saa korvaamalla pienen osan tomusokerista kaakaolla. Nostele valmis tahna pieneen minigrip pussiin ja leikkaa kulmaan pikkuruinen reikä, niin pursotin on valmis!

Tämän vuoden oma suosikkini oli uusi pikkuruinen ponimuotti. Todellisuudessa muotti on keinuhevonen, mutta leikkasin veitsellä keinuosat pois ennen pipareiden uuniin laittamista. Näistä tuli mielestäni aivan syötävän söpöjä!

Suuremmille pipareille on helpompi tehdä yksityiskohtia, kuten varusteita. Ennen paistoa on hyvä kääntää osa pipareista toisin päin, jolloin saa kahteen eri suuntaan juoksentelevia hevosia koristeltavaksi!

Mitä enemmän koristeita, sen paremmalta piparit maistuu! My little pony ja fluffy unicorn näyttävät hurmaavilta ja sulavat suussa..

2

Joulukalenteri #11: Letityskoulu osa 2, Ranskalainen letti

Pitkäharjaiselle hevoselle helpoin ja siistein letti on niskaa pitkin kulkeva ranskalainen letti. Siisteimmän lopputuloksen valkojouhisella hevosella saa aikaan kun vaivautuu pesemään hevosen harjan tyveä myöten. Mustassa tai ruskeassa harjassa tyveen kerääntynyt lika ei yhtä lailla tulekaan esiin letitettäessä.

Harja tulee selvittää hyvin ennen letitystä, mutta selvitysaineita ei kannata käyttää. Ne tekevät harjasta liukkaan ja saavat letin purkautumaan helpommin. Letin kiinni pysymistä voi edesauttaa hieromalla harjaan ennen letitystä vahvaa hiusgeeliä. Erityisen paksuharjaisella hevosella ranskalainen letti voi vaatia letityskuminauhojen lisäämistä jo kesken letin muutamaan kohtaan "tukikuminauhoiksi".

Lähes kaikilla shetlanninponia isommilla hevosilla letittämistä helpottaa jakkara. Korkean hevosen letittäminen maantasalta on ensinäkin käsille hirmu raskasta ja lisäksi letin kireäksi saaminen on huomattavasti hankalampaa. Kun letin pääsee tekemään "ylhäältä alaspäin", selkeästi hevosen yläpuolelta, on letti helpompi saada kulkemaan tiiviisti niskaa myöden.

3

Joulukalenteri #10: Harrastelijan pieni kuvaprojekti

Nykyään tulee aivan liian harvoin valokuvattua vain kuvaamisen ilosta. Pääasiassa oma kamerankäyttöni on kavereiden valmennusten kuvaamista - tylsää ja tasapaksua dokumentoimista tavoitteena saada mahdollisimman monta havainnollistavaa ja julkaisukelpoista kuvaa blogeihin. Harvoin on aikaa tai ideoita erilaisiin kuvausprojekteihin. Viimeistään innostus loppuu siihen, kun taidot tai kuvauskalusto ei riitäkkään visioiden toteuttamiseen.

Pieni innostuksen kipinä syttyi viimein, kun lupauduin kuvaamaan kahdesta tallimme hevosesta "perus pärstäkuvia". Muutama omaan silmään kiva kuva ja onnistumisen kokemuksia uuden kuvankäsittelyohjelman käytöstä on saanut pienen innostuksen pysymään yllä. Josko sitä innostuisi vielä kuvaamaan enemmänkin.

3

Joulukalenteri #9: Veikkauksen vakioasiakas

Vakioveikkaajan päiväni eivät ole kovin vakioita, sillä Veikka- poni asustaa niin sanotusti hevon kuusessa. Bussilla pääsee ehkä muutaman kilometrin päähän, mutta tämä mukavuudenhaluinen prinsessahan ei ratsastusvarusteiden kanssa sellaista matkaa talsi kahteen suuntaan. Talvisaikaan olen siis riippuvainen kyydeistä, minkä vuoksi olen päässyt käymään Veikalla suunnilleen kerran viikossa tai parissa.

Edelliskerralla suostuttelin Maijun mukaan Veikkauskierrokselle testaamaan hieman toisenlaista haflingeria. Veikka ja Winnie kun ovat kovin erilaisia, vaikka saman rodun edustajia ovatkin. Winnie on siro ja säpäkkä, kun taas Veikka on muhkumpi ja olemukseltaan hitaampi. Jotain samaa näissä kahdessa kuitenkin on!

Veikka on tullut syksyn aikana kevyemmäksi suustaan ja väittäisin, että se on saanut myös lihasta ja kestävyyskuntoa samassa kun läskiä on tippunut matkan varrelle. Tällä kertaa ruuna tuntui hieman toispuoleiselta, eikä oikea lapa tuntunut olevan aivan touhussa mukana. Toispuoleisuus heijastui tasaisen asetuksen ja ohjastuntuman puutteeseen. Jumppailun myötä tilanne kuitenkin koheni ja ravikin alkoi tuntua ratsastettavalta!

Veikan ykkösjuttu on aivan ehdottomasti laukka. Jos vain voisin, tekisin tuon ponin kanssa ainoastaan laukkaa ja fiilistelisin hymy korvissa! Laukassa hevosesta tulee höyhenenkevyt ja avut tuntuvat saavuttavan ponin tuplasti nopeammin kuin käynnissä tai ravissa. Kesään verrattuna Veikan laukka on edistynyt huimasti!

Ruuna on väläytellyt sellaisia pätkiä, ettei ole välttämättä ollenkaan mahdoton ajatus, että meidät voisi ensi kaudella löytää jostakin pikkukisoista kouluradaltakin...

4

Joulukalenteri #8: Pientä puuhaa joulun odotteluun

5