Luvan saatuani kokeilin tänään ensimmäistä kertaa gramaaneja Pojulle. Se kun ei myötää kädelle ja laskeudu niskastaan yhtään alemmas, eikä myöskään tukeudu ohjaan kovin helposti. Eipä Pojulla oikeastaan ole lihaksiakaan joilla kantaa itsensä peräänannossa, mutta gramaaneilla sitä saa ohjattua hellästi oikeaan suuntaan - josko se lyhyempi ja pyöreämpi muoto löytyisi jatkossa helpommin myös ilman apuvälineitä.

Alkuun poni ihmetteli etujalkojensa välissä kulkevia naruja, mutta ne unohdettuaan siitä tuli todella kiva ratsastaa. Ratsastin todella pitkään löysillä gramaaneilla ja lopputuntia kohden keräsin niitä välillä lyhemmäksi. Missään vaiheessa en ponia niillä rullannut pakettiin, se kun ei tietenkään ole tarkoitus. Kun toinen ohja jarrutti etupäästä viemällä ponin turpaa lievästi alemmas, tuli Pojusta heti paljon työstettävämpi. Liike suuntautui enemmän takaa eteen ja väistöjenkin askeleet liikkuivat kunnolla sivulle, eikä vauhdin hurmassa pitkässä muodossa vain lievästi sivulle päin.

Poju myös tukeutui ohjaan heti alusta asti paremmin kuin normaalisti. Tuntui vihdoinkin siltä, että ohjan päässä on jotakin - ei kuitenkaan liikaa vaan juuri sopivasti maitotölkin verran, kuten Kyra Kyrklund toteaa kirjassaan sopivaksi tuntumaksi. Työskenneltiin alkuun käynnissä pitkän kaavan mukaan ja tehtiin sekä avoja että pohkeenväistöjä. Ravissa ja laukassa verkattiin todella löyhällä gramaanin tuntumalla pääasiassa ympyröillä.

Lopuksi keräilin gramaaneja hieman lyhyemmäksi ja taivuttelin ponia koko rungostaan, tai ainakin yritin. Välillä liu'utin gramaaneja pidemmiksi ja keräsin taas takaisin kun poni alkoi valua liian pitkään muotoon. Oli mukava huomata, miten Pojun muoto ja ratsastettavuus säilyivät gramaanien reilun löysäämisenkin jälkeen, ehkä mun on joskus mahdollista ratsastaa se rennon pyöreäksi ilman apuohjiakin. :)

Treenin jälkeen kävin vielä taluttelemassa Pojua maastossa, missä törmättiin pikkuserkkuuni koiransa kanssa. Karvaiset kaverit tutustuivat toisiinsa ja käyttäytyivät molemmat todella nätisti ja myös melkoisen kiinnostuneesti toisiaan kohtaan. Poju hetken pällisteltyään ja haisteltuaan rohkaistui jopa yrittämään koiran hännän maistamista. ;)

Huomiseksi olen sopinut koulutunnin, mikä toteutuu mikäli vain opettaja saa aikataulut järjestymään. Toivotaan, että onnistuu! :)

Tämänpäiväisistä kuvista suuren suuri kiitos Nennalle jälleen kerran!

2

Virvon varvon...

Päätettiin yllättäen lähteä Pojun omistajan Katan kanssa virpomaan tänään läheiseen vanhainkotiin, jossa ollaan Julin kanssa käyty muutaman kerran aikaisemminkin. Juli lähti mukaan Pojun henkiseksi tueksi ja molemmat ponit käyttäytyikin todella nätisti. Poju yllätti kyllä todella kovasti, kun se sieti rollaattoreita ja muita härpäkkeitä ympärillään ihan ongelmitta! Liikennettäkin oli melkoisen paljon, mutta poni ei sanonut mitään autoihin tai mopoihin. Pyörätkin sujahteli ohi todella läheltä molempia poneja, mutta kumpikin esiintyi oikein edukseen. :)
Vanhukset omaisineen olivat taas todella iloisia kun tultiin käymään, oli kiva piristää taas toisten päivää. :)

4

Varusteurheilun maailmanmestari.

Olen taas sortunut varusteurheiluun! Tälläkin kertaa mulla on kuitenkin hyvät selitykset kaikille ostoksille, mitään en ostanut ilman hyvää ja pätevää syytä! Todellakin tulivat tarpeeseen, en olisi voinut elää ilman näitä...





Viikolla bongasin ihan sattumalta ruokaostoksilla Prismasta eurohunterin topparatsastushousut, jotka mun on pitänyt ostaa viimeiset kolme vuotta. En vain ole koskaan saanut aikaiseksi ja olen ratsastanut joko kylmissäni tai sitten liukkailla lasketteluhousuilla. Nyt kun toppikset oli puoleen hintaan niin otin itseäni niskasta kiinni ja ostin ne ensi talven varalle. Samoja housuja kun ihan varmasti myydään syksyllä taas täyteen hintaan.




Eilen kävin ajankulukseni Reunoksella, kun jouduin odottelemaan äitiä kaupungilla. Löysin vaikka mitä kaikkea ihanaa, mutta päädyin ostamaan vain valkoiset kisahanskat. Liikettä kierrellessäni ymmärsin että ihan oikeasti tarvitsen sellaiset, mikäli aijon sinne koulukisoihinkin lähteä. Hanskojen kun ymmärtääkseni pitäisi olla valkoiset/ vaaleat tai takin väriset, eikä mulla ole enää ehjiä valkoisia hanskoja. Saan muuten luultavasti kaverilta ihan kunnon kisatakin lainaan, saanpahan näyttää hyvältä vaikkei ratsastus sujuisikaan! :)

Tällä viikolla bongasin myös facebookista halvalla juuri sen huovan, jonka meinasin ostaa Helsingin hevosmessuilta. Tokihan se piti sitten ostaa, vaikka myönnän kyllä että ilman tuota olisin voinut elää. Huopia mulla on hirmuisesti, mutta tämä oli vaan niin kivan näköinen ja värinen!

8

On/Off kevät

Viime päivät ollaan treenattu Pojun kanssa koulua, kun ollaan näillä näkymin tosissaan menossa Kuusistoon seurakoulukilpailuihin ensi kuun puolella. Luokkina on heC tasoinen aikuisohjelma 2002 sekä KN special, lisäksi tottakai jokin he A ohjelma mutta itse pohdin näiden kahden helpomman välillä kumpaan osallistun. Päädyin ensimmäiseen ja helpompaan, sillä tämän viikon treenien jälkeen olen epäitoivoinen erityisesti istuntani suhteen. Takapuoleni ei vain ihan oikeasti pysy satulassa! Yritän saada ensi viikoksi tunnin, että ehtisin harjoitella rataa valvovan silmän alla ennen kilpailuja.

Aikaisemmin tällä viikolla harjasin ja varustin Pojun pihalla. Ponista lähtee ihan hirvittävästi karvaa, tuntuu siltä kuin se kasvattaisi uuden turkin joka yö! Pitkän harjaustuokion jälkeen paineltiin maneesiin, jossa treenattiin sekä rataa että sen osia. Lisäksi treenasin ympyrällä ratsastusta ilman jalustimia, mistä on pätkä videollakin.

Tänään suunnattiin Pojun kanssa kentälle ja ehdittiinkin treenata avoja käynnissä ja ravissa, kunnes taivaalta alkoi tippua vettä. Ei tänään pitänyt sataa, ei todellakaan! Nyt piti tulla kevät ja lämpimät ilmat, mutta sääennusteet lupailee ihan muuta.
Vesisadetta lähdettiin pakoon maneesiin, jossa ihana poniäiti videoi ratsastustani. Vähän verkkaa sinne sun tänne, laukkaa ympyrällä kumpaankin suuntaan. Lopuksi tultiin tuota aikuisohjelman koulurataa, että sain sen videolle tarkempaa pällistelyä varten. Nyt kun näen omat virheeni videolta, on niihin helpompi kiinnittää huomiota seuraavalla ratsastuskerralla. Katsotaan joskos saisin samasta radasta taas ensi treenikerralla videon, niin ehkä nähdään jotain kehitystäkin! Lopulta postailen sitten radan kisoista tuomarin kommentteineen.

Tänään parannettavaa oli heti ensimmäiseksi pituushalkaisijan ratsastamisessa. Huomasin jo radalle lähtiessä, että nyt lähtee kovasti vinoon, mikä näytti vielä pahemmalta videolla, kun se ei ole aivan suoraan C päädystä kuvattu. Pysähdyksen jälkeen yritin vielä korjailla linjaa, mikä näytti vielä pahemmalta kiemurtelulta. 3- kaariseen olin suhteellisen tyytyväinen samoin kuin pysähdyksiin ja askeleenpidennyksiin. Pitäisi vain uskaltaa pitää vielä parempi ohjastuntuma ja säilyttää pidennys aivan loppuun asti! Laukan suhteen mun pitäisi rohkaista itseäni vaihtamaan väärää laukkaa. Huomasin että Poju nosti väärän, mutta kuvittelin sen vaihtaneen oikeaan. Noh, eipä vaihtanut. Vasempaan kierrokseen laukkatehtävä sujui oikein mainiosti. Kommentoikaa toki lukijatkin, antakaa surutta kommenttia radasta ja vinkkejä radan ratsastukseen, nyt saa arvostella ;) Yritän tosiaan ensi viikolla korjata virheitä parhaani mukaan.


PS! Pahoittelen suuresti tämänpäiväistä vaaleanpunaista ulkoasuani, huomasin vasta maneesin peilistä miltä todella näytän :D Kevättakki kun sattuu olemaan vaaleanpunainen, enkä aamulla ajatellut värien yhdistämistä sen enempää kun laitoin kouluun pinkin topin. Ainoat ratsastussukat mitä autosta löytyi, sattuivat olemaan myös vaaleanpunaiset...

9

Ratsastuksesta ja kumppanuudesta

Jouduin todistamaan mielestäni epäoikeudenmukaista hevosen käsittelyä, joka herätti tunteita ja ajatuksia. Tilanteesta tai tapauksesta sen enempää kertomatta olin hyvin lähellä poistua paikalta kieltäytyen katsomasta sellaista toimintaa. Voin todella pahoin hevosen vuoksi.

Mietin, mistä arvot hevosurheiluun tulevat. Ratsastus ei ole yksilölaji, vaan ratsukko koostuu tiimistä; hevosesta ja ratsastajasta, jotka puhaltavat yhteen hiileen. Ei ole vain ratsastajaa tai pelkkää ratsua, joten niitä ei voida ajatella yksikköinä, vaan ainoastaan yhdessä. Ratsukon johtajana ihmisen tulisi mielestäni toimia hyvän johtajan tavoin - päättäväisesti ja rohkeasti, mutta myös oikeudenmukaisesti. Ikinä ongelma ei ole hevosessa, vaan ihmisessä. Joko ratsastaja ei osaa pyytää tai toimia oikein, tai esimerkiksi huolehtia oikeanlaisen avun hankkimisesta. Hevosta ei saa syyttää ja rankaista ratsastajan tekemistä virheistä. 

Usein ratsukko ajautuu umpikujaan, kun jokin asia ei onnistu. Silloin molemmat hermostuvat ja mahdollisesti suuttuvat, mutta oikeudenmukainen ratsastaja selvittää tilanteen ratsukon molemmille osapuolille suosiollisesti. Minun mielestäni pahin virhe, mitä ratsastaja voi tehdä, on rankaista hevosta omista virheistään ja purkaa ärtymyksensä ja suuttumuksensa hevoseen. Huutaminen, lyöminen tai potkiminen ei varmasti paranna tilannetta. Ratsastajan tulisi kunnioittaa hevosta, kumppaniaan, sen verran, ettei anna sen kärsiä ratsastajan virheistä. Pahimman raivon ajaksi pitäisi kyetä tulemaan alas hevosen selästä ja kivetä takaisin jatkamaan töitä vasta rauhoittumisen jälkeen. Olisihan ratsastuksen sitäpaitsi tarkoitus olla mukavaa niin hevoselle kuin ratsastajallekin?

Hevonen on kuitenkin elävä ja herkkä eläin, eikä urheiluväline esimerkiksi kilpapyörän tavoin. Pyörä ei satuta itseään jos sen paiskaa ojaan, mutta lyöminen sattuu hevosta. Ylipäätänsä lyöminen ja rankaiseminen väärissä tilanteissa syö luottamusta ihmisen ja hevosen välillä. Voisitko itse hyvin ihmissuhteessa, jossa sinua rankaistaisiin toisen virheistä? Hevonenkaan tuskin alkaa hypätä tai suorittaa haluttuja koululiikkeitä pieksemisen jälkeen. 

Pohjimmaisena on kysymys siitä, kuka hevosharrastuksen maailmassa puuttuu tällaiseen käytökseen. Kilpailuissa liiallista voimankäyttöä vahditaan, mutta vapaa-ajalla sitä ei tee kukaan. Kenellä on oikeus puuttua toisen harrastajan käytökseen, kuka sen saa tehdä?

 Ja niin, kuka uskaltaa?

4

Kurinpalautuspäivä!

Juli oli ollut oikein possu viime viikolla, joten tänään oli kurinpalautuksen aika. Tiedä sitten, oliko Julilla ollut kevättä rinnassa vai mikä oli aiheuttanut turhia energiapiikkejä, mutta viikon aikana poni oli ilmeisesti saanut niistä tarpeekseen. Normaalisti olisin varmaan käynyt maastossa kävelemässä tai tehnyt muuta ponin mieltä virkistävää, mutta ratsastin Julin ihan kunnolla maneesissa, että pääsen vähän selville ponin mielentilasta. Odotuksien vastaisesti Juli oli kuitenkin ihan normaali laiska ja hidas itsensä, eikä se tuntunut yhtään pinkeältä.
Ratsastin ponia uralla ja ympyröillä pitäen lähinnä huolta sen eteenpäinpyrkimyksestä. Turha tehdä mitään temppuja, jos ei perusasiat, kuten liikkuminen ole kunnossa! Juli oli kuitenkin todella kiva ratsastaa tänään. Ei paras mahdollinen, mutta kuitenkin ihan suhteellisen reipas ja myös ratsastettavissa. Kiukku- tai laiskuuspuuskia ei ollut, eli tänään ei pukiteltu tai seisoskeltu nurkissa mököttämässä. Toivotaan, että poni sai purettua ylimääräistä energiaansa ja se jaksaisi tehdä kiltisti tunteja taas ensi sunnuntaihin saakka. :) Silloin lähdetään ilmojen salliessa varmaan maastoon köpsyttelemään, ellei kenttä ole sulanut niin, että siellä voisi tehdä maastakäsin hommia.

Ihana serkkuni oli tänään taas tallilla mukana katsomassa Julia ja tsemppaamassa mua henkisesti, joten sain muutaman tosi kivan kuvan ja myös videomateriaalia maneesihommista. Ensi viikolla yritän toteuttaa taas pitkästä aikaa videopostauksen, mikäli vain saan aikataulut sopimaan yhteen jonkun kaverin kanssa niin, että kameran takana on myös joku heilumassa. ;)



PS. Kiinnostaako Disney elokuvat ja hahmot yleensä? Käy kurkkaamassa uusi blogini, Disney freak's diary!

6