Suunnitelmien muutoksia

Loppuviikosta sain kuulla, että Pojun lääkinnässä oli käynyt sekaannus niin, ettei poni ollut saanut lääkettään kokonaiseen viikkoon. Poju on siis saanut yskäänsä kortisonia hengitysteiden kautta ja lääkeannosta päästiin jo pienentämäänkin. Nyt kun lääke oli tiputettu kerralla kokonaan pois, oli poni yskinyt perjantaina oikein todella kovasti. :( Tämä luonnollisestikin tarkoitti sitä, ettei sunnuntaina ole vielä mitään asiaa kouluvalmennukseen, johon olin Pojun kanssa ilmoittautunut. Melkoisen surkuhupaisaa, kun taas ties kuinka monennen kerran valmennukset Pojun kanssa menee puihin.

Lupauduin kuitenkin avustamaan valmennusryhmiin kirjaamalla opettajan kommentteja suoritettavista kouluradoista. Onneksi lupauduinkin, kun tuon aamupäivän aikana sain luvan osallistua viimeiseen valmennusryhmään ratsastuskoulun hevosella! Päädyin valitsemaan lainahevoseksi Orpo- suokin, sillä se vaikutti vaihtoehdoista parhaimmalta kouluradan suorittamiseen. Olin käynyt hevosen selässä vain kerran aikaisemmin, kun noin vuosi sitten vedin sillä yhden maaston. Tamma on kuitenkin niin simppeli ja kiltti, että sillä on helppo lähteä suorittamaan koulurataa ilman suurempaa tutustumista ja treenausta.

Oli ihan mahtavaa päästä todella pitkästä aikaa ratsastamaan opetuksessa niin, että sain kommenttia myös omasta istunnastani. Tuon yhden tunnin aikana opin työstämään istuntaani niin, että pystyn varmasti tekemään myös itsenäisesti ratsastaessani paljon sen eteen. Suurin ongelma istunnassani on ollut liika puristaminen. Valmentajan mukaan tämä on jäännöstä poniratsastuksesta, kun jalkoja ei voi hellittää hetkeksikään, mikäli tahtoo pitää ponin liikkeessä. Noh, tuo kuvasi paremmin kuin hyvin Julitaa, jolla olen todella paljon ratsastanut. Mun pitäisi oppia rentouttamaan reidet niin, että jalka voi valua pitkänä alas ja lantio pystyy liikkumaan enemmän. Kun saan istunnan tuolta osin kuntoon, mun on edes teoreettisesti mahdollista saada ratsastettua hevosen takapää alle ja heppa peräänantoon. Saisin kiinnittää myös huomiota siihen, että paino on päkiällä, eikä kantapäällä.

Tunnin aikana treenattiin heC:1 kouluradan osia ja lopuksi ratsastimme radan läpi kuten koulukilpailuissakin. Alunperinhän olin ilmoittautunut Pojun kanssa heB ryhmään, mutta joidenkin peruutusten (myös omani) vuoksi ryhmiä oli jouduttu sekoittelemaan niin, että lopulta kaikki ryhmät treenasivat samaa heC ohjelmaa. Hyvä näin, sillä vieraan hevosen kanssa oli tarpeeksi ajattelemista jo tuossa helpossa radassa. Itse olin vähän järkyttynyt joistakin saamistani pisteistä radalla, kun kuvittelin että olisin pärjännyt hieman paremmin. Toisaalta tunnistin myös omia virheitäni ja osaltaan syytän harjoituksen puutetta, kun en tuossa tunnissa ehtinyt Orpoon niin paljon tutustua, että olisin osannut ratsastaa sitä välttämättä juuri sen vaatimalla tavalla. Esimerkiksi askeleenpidennykset keventäen olivat aivan naurettavia, en saanut tammaa ratsastettua eteen ollenkaan. Samoin keskikäynti oli jotain hävettävää.



Tästä siis vain jatkamaan treeniä ja vielä kovempi yritys päälle valmennusten suhteen, joskos ehtisin koulutunnille Pojun kanssa ennen kuin se taas lähtee. Kauhistuin tosissani kun ymmärsin että nyt on jo maaliskuu, viime vuonna Poju lähti omistajilleen kotiin jo huhtikuussa. En tiedä yhtään mitä teen kun poni taas lähtee... Vuokraponin haluaisin, mutta sen löytäminen tulee varmasti olemaan todella hankalaa kun en ole valmis lähtemään 20 km päähän kotoa hevosta vuokraamaan. Winnien takaisin Metsäkylään tulokin näyttää taas heikolta, kun sille ei ole tallissa tilaa ja siitä on nyt ilmeisesti tehty vaihtotarjouskin.

2

Hyppelöitä piiiiiiiiitkästä aikaa!

Odotin tämän päiväistä estetuntia kuin kuuta nousevaa, kunnes kolmen maissa sain tekstarin, että valmentaja onkin kipeänä. Voi elämä, olin niin valmis repimään hiukset päästäni! Viime keväänä kun yritin parin kuukauden ajan saada estetuntia järjestymään Pojun kanssa ja aina ne peruuntuivat syystä tai toisesta. Lopulta pääsin hyppäämään ponilla vasta päivää ennen sen muuttoa. Nyt mulla on kuitenkin onneksi lupa hypätä ponilla myös itsenäisesti, eli pääsen hyppimään vaikkei valmentajaa löytyisikään.

Olisin kuitenkin halunnut ekalle tunnille opettajan, joka voi tarvittaessa antaa tärkeitä neuvoja ja ohjeita, jos poni vaikka alkaa kieltämään. Poju kun on ollut ennen oikea mestari kieltelijä ja kyttääjä, ratsastuskoululla ollessaan sitä välteltiin ottamasta estetunneille juurikin noiden taipumusten vuoksi. Yksityiseksi päästessään sillä aloitettiin estetyöskentely ihan pohjalta uudestaan ja ensimmäiset 4-5 kuukautta mentiinkin ensin pelkkää tasaista ja lopulta maapuomeja, joista poni ei aluksi suostunut edes kävelemään yli. Nyt poni on kuitenkin reipastunut tosi paljon!

Nenna lupautui kuitenkin tulemaan tallille, joten uskalsin sitten lähteä hyppäämään itsenäisesti. On kivempi, kun maneesissa on joku vahtimassa siltä varalta, että vaikka tipun esteen sekaan ja käy pahemmin. Nenna auttoikin esteiden kokoamisessa ja nosti ja siirteli niitä tunnin aikana. Kaiken tämän lisäksi kaveri vielä kuvasi ja videoi hypyt ja huuteli neuvojakin. 

Hyppäsin vähän muunneltuna samaa tehtävää kuin vuosi sitten, jolloin pääsin Pojulla hyppelemään. Toisella pitkällä sivulla oli ristikko, toisella yhden laukka-askeleen sarjaeste ja niiden välissä vinosti okseri. Aloittelin tosi rauhassa, ensin puomeilla, sitten puomi- ristikkolinjalla ja edeten kaikki esteet läpi yksitellen. Poju kielsi ainoastaan ensimmäisellä kerralla, kun toin sen ristikolle ja jätin sen yksin suorittamaan tehtävää. Itse roikuin jo valmiina jalustimilla hyppäämässä, kun poni tottakai hämmentyneenä veti liinat kiinni ajatuksella "älä nainen vain matkusta!". Tämän jälkeen kaikki sujuikin oikein mallikkaasti ja Pojukin oikein innostui esteistä kiihdytellen vauhtia niitä lähestyttäessä. :) Parannettavaa mulla olisi johtamisessa esteiden jälkeen, tuntuu että videopätkille tuli juuri kaikki ne kerrat kun poni laskeutui esteeltä alas väärässä laukassa. Noh, laitetaan pitkän hyppytaon piikkiin, tästä lähdetään parantamaan ;)

Pojun kunto kesti hyppelyn yllättävän hyvin! Olin varautunut siihen, että se hikoaa jo muutamasta hypystä, mutta loppujen lopuksi poni ei hionnut ollenkaan, eikä pahemmin edes hengästynyt. Tultiin kuitenkin noita neljää estettä ratana muutaman kerran, eli tuli myös pidempiä suorituksia ja enemmän laukkaa. Hyvin poni jaksoi, mahtavaa! Tästä on oikein kiva jatkaa eteenpäin :)

3

Bling is IN!

www.smartriders.fi

Horse Fairissa kauden uutuustuotteita katsellessa tuli kyllä selväksi, että bling bling timantteineen ja glittereineen on hevosurheilussa vielä in. Nyt timantteja on jalustimissakin! Samoin timanttiotsapantoja oli paljon tarjolla, kuten myös satulahuopia kauden väreissä pienillä timanteilla koristeltuina. Kiilto ja hohto on kuitenkin hillitympää kuin vuosi- pari takaperin. Enää varusteita ei vuorata glitterillä, vaan timantit ovat pieni ja hienostunut lisä ratsukon varusteissa aina siellä täällä.

Itse en seuraa ratsastusmuotia mitenkään orjallisesti, saatikka sitten noudata sitä. Joitain kauden muotijuttuja tulee joskus ostettua, hyvänä esimerkkinä farkkuratsastushousut, mutta ostan niitäkin niiden toimivuuden, ulkonäön tmv perusteella, enkä vain siksi, että ne ovat muotia. Toisinaan taas toimin vastoin kaikkia ratsastusmuodin lakeja, kun puen Julitaa vaaleanpunaiseen turvasta hännänpäähän ja itse ratsastan verskoissa ja tennareissa. Joskus on kuitenkin kiva oikein panostaa ratsukon ulkonäköön ja näyttää hyvältä!

www.valiheikki.fi

Bling blingiä on jonkin verran niin omissa ratsastuskamoissa, kuin Julin varusteissakin. Olen aina rakastanut kaikkea kiiltävää, enkä voinut vastustaa esimerkiksi Julille ostamiani suitsia, joissa oli vaaleanpunainen timanttiotsapanta. <3 Liika on kuitenkin liikaa, jolloin tyylikkyys kääntyy päälaelleen ja muuttuu noloksi. Kuvitelkaapa ratsukko, jolla on timantteja niin hevosen rintaremmissä, suitsissa, otsapannassa, jalustimissa, ratsastajan kypärässä, saappaissa, kannuksissa ja hanskoissakin. Mahtaa säihkyä niin paljon, ettei kilpailuissa tuomarikaan sokaistumiseltaan kykene arvioimaan suoritusta. ;)

www.cavalloproshop.fi

Itse olen nyt ehkä hieman rauhoittunut epämuodikkaan varusteurheilun osalta. Julita on ainoa poni, jonka saatan pukea täysin vaaleanpunaiseksi - ja senkin teen tasan tarkkaan vain kotiolosuhteissa, enkä esimerkiksi kilpailuissa. Sen sijaan säihkeestä tykkään kovasti, kunhan sitä on riittävän vähän. Tässä muutamia bling bling varusteita ja vinkkejä niiden omaan tuunaamiseen.

 Pari viikkoa sitten ostin uuden kypärän, svarowskin kristalleilla koristellun BR zenithin. Tykkään siitä, miten kristallit ovat hyvin näkyvissä, mutta kuitenkin hillityt.

 Lisäilin itse Mountain Horsen chapseihini timanttirivit. Kupruilevan nahan vuoksi rivit näyttää kuvassa kaikkea muuta kuin suorilta, mutta ovat siis todellisuudessa paremman näköiset kuin tässä. En ole vielä aivan varma pidänkö näistä vai en, voi olla että nypin timantit vielä irti mikäli ne pistävät ratsastaessa liikaa silmään.

Juli sai viime kesänä uuden huovan Hulluna Saraan -elokuvan kuvauksia varten. Lisäsin itse harmaa-vaaleanpunaisen huovan reunaan pieniä kirkkaita helmiä, jotka ovat mielestäni kiva lisä. Pikkuruiset helmet  ovat melko huomaamattomat.

 Julitalla on Horzen strassiriimu, jossa on pikkuruisia timantteja poskissa ja turvan päällä. Tämä on mielestäni asiallisempi kuin kirkkaan pinkki poniriimu, mikäli riimun hankinnassakin tahtoo harrastaa oikeaa varusteurheilua.

Julilla on myös Hööksin ponisuitset, joissa on vaaleanpunaisten turvan- ja niskapehmusteiden lisäksi vaaleanpunainen timanttiotsapanta. Yleensä se peittyy ponin tuuhean tukan alle, mutta vilahtelee kovassa vauhdissa silloin tällöin. :)

12

Horse Fair 2012

Käytiin eilen pyörähtämässä Helsingissä Horse Fair- messuilla. Ohjelmassa oli shoppailua expo-alueella, eri rotuisten hevosten rapsuttelua ja pällistelyä, sekä erilaisten esitysten seuraamista. Shoppailualue oli mielestäni ihan kiitettävä. Näytteilleasettajia oli paljon ja tavaraa myytävänä monipuolisesti ja suuressa osassa kojuja vielä oikein hyvään hintaan. Etenkin talvikauden vaatteita oli nyt myytävänä paljon jopa puoleen hintaan. Itselläni ei kuitenkaan ollut tarvetta mihinkään ratsastusvarusteisiin, joten ne alennukset jäi hyödyntämättä. Pojulle katselin muutamaa huopaa, mutta toinen vietiin nenäni edestä ja toisen arvelin olevan liian pieni ponin satulan alle. Noh, mitä pienistä, säästyipä ainakin rahat :)

Eri rotuisia hevosia oli kiitettävä katras ihmisten tutustuttavina. Oli kiva nähdä läheltä ja päästä rapsuttelemaankin erikoisemman rotuisia hevosia, joihin en ole ennen törmännyt. Näytillä oli mm. shire, clydesdale, camarquenhevonen, arabi, american bashkir curly (vasemmalla) , appaloosa sekä muutama aasi. 

Esityksistä osa oli oikeita riman alituksia, kun taas toiset yllättivät positiivisesti. Etenkin poliisien esityksestä pidin, sillä hevosten taidot ja pitkälle viety koulutus osattiin tuoda hienosti esille. Enpä usko että olisi Turun poliisihevoset suoriutuneet samanlaisista tehtävistä. :) Suurella osalla esityksistä oli vain viihdearvoa, mutta Cajus Aminoffin kenttäratsastusklinikasta sai kivoja vinkkejä omaankin ratsastukseen, tosin niitä on varmasti tarvetta helpottaa ainakin näin alkuun ;)

Mukava päivä oli, pieni irtiotto arjesta. Huomenna taas onkin kauan odotettu estetunti Pojun kanssa, siitä siis asiaa varmasti huomenissa!

Metsäkylän minin, "Kirpun" isä oli näytillä.

4

Hevosten innoittamana

Joskus bloggaamisen alkuaikoina kyselin lukijoiden kiinnostusta piirustusaiheisesta postauksesta, eikä se saanut kovin hurjaa kannatusta. Nyt noin vuotta myöhemmin sain kuitenkin viestin lukijalta, että hän oli jäänyt kaipaamaan tuota postausta. Ehkäpä poniaiheisten postausten joukkoon siis mahtuu myös aiheen ulkopuolinen postaus noin vaikka mielen virkistykseksi  :) Kuvassa samasta mallikuvasta piirretty stegosaurus vuodelta 2003 ja 2007. Tästä näkee aika hyvin piirtämisen kehitystä.

Hevostelu, valokuvaus ja piirtäminen on mulla kulkenut oikeastaan alusta asti käsikädessä. Olin ala-asteen viimeisillä luokilla, kun innostuin sekä hevosista että piirtämisestä. Olin Pollux- hevoskerhon jäsen ja eräässä lehdessä oli ohjeet hevosen piirtämiseen eri muotoja hyödyntämällä. Minähän innostuin suunnattomasti, eikä innostukselle tullut loppua. Piirtämisen jatkamiseen kannusti myös pollux- lehdessä julkaistu piirustukseni, johon olin ollut todella tyytyväinen sen piirtäessäni.  Kuvan piirustus taitaa olla noin vuodelta 2008, piirretty mallista ihan googletetusta kuvasta. Välineinä vain musta paperi ja valkoinen värikynä.

 Kun sain käyttööni ihka ensimmäisen digikameran, aloin kuvata hevosia ja usein piirsin mallista omista kuvistani. Taisi olla viidennellä luokalla, kun kuviksen numeroni oli vielä 7. Aloin kuitenkin piirtää todella paljon hevosia, jolloin taitoni karttuivat kovaa vauhtia ja ylä-asteella numero kohosikin ysiin. Lukiossa jo kaikkien kuuden kuviskurssin numerot olivat kymppejä. Kuvassa omasta valokuvasta piirretty Juli.

Taitojen karttuessa aloin saada tilauksia lähipiiristä ja piirtelin lähinnä tuttujen lemmikkejä. Myöhemmin olen saanut tilauksia myös täysin tuntemattomilta ihmisiltä netin kautta. Nykyään aikaa jää piirtämiselle todella vähän, minkä vuoksi tälläkin hetkellä piirustusten tilausjono on niin pitkä, etten uskalla edes ajatella sitä. Piirtäminen on mulle kuitenkin vain harrastus, eikä työ, minkä vuoksi piirränkin vain silloin kun siihen on oikeasti aikaa enkä väkisin väännä töitä valmiiksi. Pyrin aina täydellisyyteen, minkä vuoksi tahdon tehdä työni tarkasti ja huolella.

Kuvassa ehkäpä vuoden 2007? Metsäkylän tuntihevoset. 

20

Hiljaisuutta ja treeniä

 Hämärä on laskeutumassa. Lämpimän päivän jäljiltä lumisilta pelloilta nousee paksua sumua, joka estää näkemästä pellon toiselle laidalle. Ympärillä on hiljaista, vain ponin kaviot allani kopisevat hiljaisesti lumisella polulla. Ponin selkä on lämmin. Laukkaamme hiljaisuudessa, ponin hengitys höyryää. En ole unessa. Elän kaunista untani, unelmaani.

Viime päivät olen treenannut Pojun kanssa koulua ihan tosissani, kun selvisi että pääsen Maija Väinölän kouluvalmennustunnille ensi viikolla. Ilmoittauduin ryhmään, jossa treenataan heB kouluohjelmaa. En oikein ole sitä mieltä, että olisin ratsastajana tai etenkään yhdessä Pojun kanssa ratsukkona sillä tasolla, mutta mennään nyt kokeilemaan ja katsotaan millaista palautetta ja neuvoja saadaan. Jos meillä sujuu hyvin valmennuksessa ja jatkossakin, niin pääsen Pojun kanssa mahdollisesti myös kilpailemaan koulua ulkopuolisiin harjoituskisoihin omistajan mukaan. :)

Treeni alkaa myös estepuolella, kun sain varattua ensi tiistaiksi estetunnin. Tunnilla on Pojun lisäksi vain yksi toinen poni, joten saadaan varmasti paljon yksilöllistä palautetta. Odotan innolla tuntia!

3