sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Kuvauskaluston päivitystä ja testausta mielettömän ruunan kanssa

Koko pitkän ja pimeän talven olen voivotellut kuvauskalustoani, joka ei ole kovinkaan kilpailukykyinen loputonta pimeyttä vastaan. Suhteellisen valoisissa olosuhteissa kuvauskalustoni on ollut oikein riittävä, mutta manesissa sillä on saanut aikaiseksi korkeintaan pahan mielen. Vihdoin sain uskoteltua itselleni, että kyllä aikuinen töissäkäyvä ihminen voi saada ostaa kameraansa toisenkin putken ja pian kotiutuikin varsin valovoimainen Nikonin 35 mm putki. Vihdoin voin saada blogiin hyviä kuvia myös silloin, kun käytössä on oma kalustoni!




Uutta putkea pääsi tai joutui testaamaan mies, jota ei ilmeisesti ennen seurustelukumppanin valintaa oltu varoitettu hevosnaisista. Poikaystäväksi ryhtyessäsi sitoudut myös hevosenhoitajaksi, puomien nostelijaksi sekä valokuvaajaksi... Ratsuna näissä kuvissa on pitkästä aikaa ihan oikea hevonen - puoliveriruuna Leo. Leo on hurmaava herrasmieskouluruuna, jonka onnekkaana ponityttönä sain hoidettavakseni viikon ajaksi hevosen omistajan lomaillessa.

Muutamassa ratsastuskerrassa menetin sydämeni tälle hurmurille ja kipeytin vatsalihakseni niin, että nauraminenkin tuottaa tuskaa. Toki näinkin iso ratsu oli varsinainen kulttuurishokki tällaiselle poniratsastajalle, eikä istunta meinannut löytyä kohdilleen niin mitenkään. Liikekin oli himpun verran haastavampi istua kuin tasaisten pikkuponien! Eipä sillä, hirmu hyvää tekee minulle tällainen viikon hevoskuuri. Tänään taas tuntui palaset loksahtelevan hieman paremmin paikoilleen kuin edellisillä ratsastuskerroilla, joten eiköhän sitä viikossa ehdi mukautua väliaikaisesti ihan hevosratsastajaksikin.




Leo on ollut ihanaa vaihtelua vakiohaflingereihin. Reipas ja herkkäsieluinen ruuna tarjoaa onnistumisen kokemuksia ja pönkittää taas itsetuntoa, kun hevosesta saa ulos kunnon pohkeenväistöjä ja sulkuväistöjä laukassa. Toki pudotus on kova, kun ponin selässä saa seuraavassa hetkessä keskustella siitä, voiko ravissa edes liikkua peräänannossa.

Tämän ruunan kanssa on kyllä ilo tehdä töitä! Tulevalle viikolle on luvassa vielä muutama Leo -päivä sekä pitkästä aikaa taas esteitä Winnien kanssa. Tuntuu hyvältä taas ratsastaa useammin kuin muutaman kerran viikossa!




Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat